Tulevia elokuvia

Moi, pitkästä aikaa!

Lukion ensimmäinen koeviikko on nyt takana päin ja vihdoin on pieni hetki aikaa irrottautua koulukirjoista ja keskittyä leffamaailmaan. Olen lähiaikoina tutkinut melko paljon tulevia elokuvia ja esimerkiksi ensi vuosi näyttää elokuvien suhteen todella mielenkiintoiselta! Kuitenkin myös tämän vuoden puolella on ilmestymässä vielä monia elokuvia ja ajattelin käydä niitä hieman läpi. Osa elokuvista kuitenkin saattaa ilmestyä Suomessa vasta ensi vuoden puolella, sillä monet elokuvat saapuvat tänne kuukausienkin viiveellä.

Risto Reipas ja Nalle Puh/Christopher Robin

3.8.2018 (USA)

12.10.2018 (FIN)

Risto Reipas ja Nalle Puh on näyttelyä ja animaatiota yhdistävä elokuva, jossa useimmiten pienenä poikana nähty Risto Reipas on kasvanut aikuiseksi. Mielestäni elokuva vaikuttaa trailerin perusteella jotenkin todella masentavalta. Maisemat ovat harmaita eivätkä Puolen hehtaarin metsän asukkaatkaan näytä enää yhtä hymyileviltä ja innokkailta kuin piirretyissä. Pakko mainita myös sen verran, että pidin myös Nalle Puhin lasten piirrettyjä todella synkkinä ja esimerkiksi Tiikerin omasta elokuvasta jäi aina todella tyhjä olo. En ainakaan tällä hetkellä ole ajatellut meneväni katsomaan Nalle Puhin uutta versiota elokuvateatteriin, mutta tavallaan idea kyllä kiinnostaa minua. Uskon katsovani elokuvan viimeistään sitten, kun se tulee vuokrattavaksi.

Venom

5.10.2018

Venomin on tarkoitus olla ensimmäinen Sony Picturesin oman Marvel-universumin elokuvista. Sen päähenkilönä toimii usein Hämähäkkimiehen arkkivihollisena nähty Marvelin superroisto Venom. On mielenkiintoista nähdä, kuinka aiemmin pääpahiksena nähty hahmo saadaan laitettua päärooliin, mutta toisaalta en tiedä toimiiko vaihto vai syökö se osan hahmon persoonallisuudesta. Sony ei ole myöskään studiona vielä vakuuttanut minua missään kohtaa kunnolla. Toisaalta se ei ole saanut minulta paljoa mahdollisuuksiakaan. Uskon katsovani Venomin sitten, kun se saapuu vuokrattavaksi vaikkapa Viaplayhyn. Elokuviin en ole kuitenkaan ajatellut mennä Venomia katsomaan, vaikka eihän sitä tiedä jos mieli vielä muuttuu ja löydän itseni elokuvateatterin penkistä katsomassa Venomin tarinaa. 

Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa/The Nutcracker and The Four Realms

2.11.2018

Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa on Disneyn näytelty fantasiamusikaali, joka perustuu kuuluisaan Pähkinänsärkijä-balettiin sekä Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas-elokuvaan. Positiivista elokuvassa on se, että se ei perustu mihinkään Disneyn aiempaan klassikkoon, sillä yleensä uudet versiot eivät pääse lähellekään nostalgista piirrettyä ja niitä tulee jatkuvasti vertailtua toisiinsa. Pääosaa elokuvassa näyttelee Mackenzie Foy, josta en ole aiemmin kuulut kuin joskus Twilight-sagan viimeisen osan Renesmeen roolista. näyttelijävalinta herättää minussa jonkin verran epäilyksiä, mutta toivon, että Foy selviää roolistaan mallikkaasti. Lisäksi elokuvassa tullaan näkemään mm. Morgan Freeman, joka on mahtava näyttelijä. Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa vaikuttaa trailerin perusteella näyttävältä elokuvalta ja voisin mennä katsomaan sen isolta ruudulta.

The Grinch

9.11.2018 (USA)

The Grinch kertoo joulua vihaavasta vihreästä oliosta, Grinchistä. Olen melko pessimistinen elokuvaa kohtaan, sillä se on melko kaukana omalta mukavuusalueeltani animaatioiden suhteen. Komediat eivät yleensäkään oikeastaan iske minuun, eivätkä jouluelokuvatkaan sytytä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Illumination on jäänyt minulle studiona hieman vieraaksi, vaikka pidinkin esimerkiksi ensimmäisestä Itse ilkimys -elokuvasta. Grinchiä ääninäyttelee alkuperäisesstä versiossa Benedict Cumberbatch, josta saattaa elokuvalle tippua muutama extrapiste ;). En kuitenkaan usko meneväni tätäkään elokuvateatteriin katsomaan. 

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset/Fantastic beasts: The Crimes of Grindelwald

16.11.2018 (USA)

14.11.2018 (FI)

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset on jatko-osa 2016 julkaistulle Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvalle. Yhteensä velhomaailmaan sijoittuvia Ihmeotukset-elokuvia tulee olemaan viisi.  Itse ajattelin mennä katsomaan tämän elokuvateatteriin kaverini kanssa, sillä kävimme myös katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat silloin, kun se pyöri teattereissa. Vaikka ensimmäinen osa ei oikeastaan sykähdyttänyt minua, tarkoituksena olisi mennä katsomaan kaikki elokuvasarjan elokuvat isolta ruudulta. Jatko-osa myös vaikuttaa mielestäni hyvin mielenkiintoiselta ja elokuvan edeltäjä jätti hyvän pohjan jatko-osalle. Vaikka uudet velhomaailmaan sijoittuvat elokuvat eivät tule luultavasti koskaan voittamaan alkuperäisiä Harry Potter-elokuvia, ne vaikuttavat minusta silti mielenkiintoisilta ja ihan kelvollisilta.

Räyhä-Ralf valloittaa internetin/Wreck-It-Ralph Breaks the Internet

21.11.2018 (USA)

Tälle vuodelle riittää vielä yksi Disneyn animaatio! Tosin en löytänyt taaskaan varmaa tietoa Suomen ensi-illasta, joten en osaa sanoa ehtiikö elokuva valkokankaalle Suomessa vielä tämän vuoden puolella. Räyhä Ralf valloittaa Internetin on jatko osa vuoden 2012 (apua aika menee nopeasti!) elokuvalle Räyhä-Ralf. Olen edelleen melko pessimistinen Disneyn jatko-osia kohtaan, ja vaikka elokuvan traileri onkin ihan viihdyttävä, en tiedä kuinka elokuva toimii kokopitkänä elokuvana. Minua myös pelottaa jonkin verran se, että elokuvan kaikki parhaat vitsit on tuupattu traileriin, eikä itse elokuva tarjoa mitään uutta. Näin kävi esimerkiksi Lemmikkien salainen elämä (2016)-elokuvan kanssa. Olen myös melko epäileväinen mm. peleihin, Internettiin, puhelimiin yms. liittyviä elokuvia kohtaan, vaikka Räyhä-Ralfin ensimmäinen osa todistikin minulle, että ainakin peleihin sijoittuva elokuva voi toimia ihan hyvin! Tosin Emoji-elokuva vain vahvisti epäilyjäni puhelimiin liityviä elokuvia kohtaan...

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia/Spider-Man: Into the Spider Verse

14.12.2018 (USA)

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia on animaatioelokuva Spider-Manista. Elokuvan trailerissa ensimmäisenä silmiin pistää erilainen piirto-/animaatiotyyli. Tyyli näyttää mielestäni hieman sarjakuvamaiselta. En tiedä kuinka sarjakuvamainen piirtotyyli toimii läpi kokopitkän elokuvan, mutta innostun aina kun kokeillaan jotakin uutta elokuvissa. Muuten elokuva ei trailerin perusteella herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Hämähäkkimies tuntuu olevan tällä hetkellä melko pinnalla oleva hahmo, mutta minua se ei erityisemmin haittaa, kun hahmo on yksi ehdottomista suosikeistani Marvelin supersankareista. (Tosin minulle ainoa oikea Spider-Man on Tom Hollandin hämis) Kuitenkin hämähäkkimieselokuvia tulee nykyään melko tiheällä tahdilla, kun myös ensi vuodelle on luvassa mm. jatko-osa Spider-Man: Homecoming:ille.

Huh! Tässä eivät siis olleet läheskään kaikki tämän vuoden puolella ensi-iltansa saavat elokuvat, mutta listasin tähän niitä, joista minulla oli jotakin sanottavaa tai jotka kiinnostivat.  Tämän vuoksi lista on tietysti hyvin Disney-painoitteinen. Jonkin verran riittää minulla tänäkin vuonna vielä leffalipuille käyttöä. Minulla onkin ollut jo monta viikkoa koulukiireiden keskellä sellainen fiilis, että tekisi mieli vain mennä elokuvateatteriin katsomaan joku oikeasti itseä kiinnostava elokuva ja napata popparit mukaan. 

Hyvää pian alkavaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille työ- tai opiskelukiireiden kanssa painijoille!

Avengers: Infinity war - elokuva-arvostelu

***

Vallanhimoinen Thanos aikoo kerätä kaikki kuusi piilotettua ikuisuuskiveä rautahanskaansa. Jos hän saa kerättyä jokaisen kiven itselleen, hänestä tulee koko universumin hallitsija ja voimakkain olento. Mikäli suunnitelma onnistuu, Thanos pystyy muokkaamaan maailmankeikkeuden täysin oman mielensä mukaiseksi. Ylivoimaista vastusta vastaan lähtee taistelemaan hurjan kokoinen joukko Marvelin supersankareita mukaan lukien alkuperäiset Kostajat (Avengers) sekä Galaksin vartijat (Guardians of the galaxy).

***

Avengers: Infinity war oli todella suuri ja odotettu projekti. Se on tällä hetkellä maailman kolmanneksi kallein elokuva. Se on kuitenkin myös maailman neljänneksi eniten tuotanut elokuva, joten täysin epäonnistuneeksi elokuvaa ei tuotteliaisuuden puolesta ainakaan voi sanoa. Avengers: Infinity warissa nähdään lähes tulkoon kaikki Marvel-elokuvien sankarit, joten itse ainakin pohdin olisiko elokuva täysi sekasorto. Yllätyin kuitenkin positiivisesti elokuvan selkeydestä enkä pudonnut kertaakaan elokuvassa kärryiltä, vaikka hahmoja oli hurjan paljon ja taisteluita tapahtui samaan aikaan monessa paikassa. 

En tällä kertaa lähde kommentoimaan jokaista elokuvan merkityksellistä hahmoa, sillä kuten sanoin, hahmoja on valtava määrä. Kerron kuitenkin hahmoista joista minulla on eniten sanottavaa.

Elokuvan ehdoton pääpahis on ikuisuuskiviä keräävä ja maailman kaikkeuden hallintaa tavoitteleva Thanos (Josh Brolin). Thanos on todellakin yksi Marvelin pahimmista ja ylivoimaisimmista pahishahmoista ja onnistuu monta kertaa vakuuttamaan katsojalle, että toivoa suuruuden hullun jätin voitosta ei ole. Thanosiin on kuitenkin saatu myös syvyyttä ja taustatarinaa, joka tekee hahmosta ehdottomasti mielenkiintoisemman ja moniuloitteisemman. Tunnen silti suurta vihaa Thanosta kohtaan lähes koko elokuvan ajan, joka voidaan varmaankin laskea positiiviseksi asiaksi kun on kyse elokuvan pahiksesta.

Galaksin vartioihin kuuluvalle Gamoralle (Zoe Saldaña) ja tämän siskolle Nebulalle (Karen Gillan) elokuvan pahis tuo lisähaastetta, sillä kyseessä on heidän isänsä. Tunteet ja katkeruus ovat pelissä mukana ja molempien näyttelijät suorittavat osansa toimivasti.

Iron man/Tony Stark (Robert Downey Jr.) on todella toimiva hahmo ja esiintyy tuttuun tapaan sekä hauskana että hyvin vakava hahmona. Thor (Chris Hemsworth) on todella voimakas ja mahtava hahmo, joka toimii tällä kertaa melko vakavana tyyppinä elokuvassa. Thor on ehdottomasti yksi elokuvan voimakkaimmista hahmoista ja hänet onkin usein listattu Infinity warin perusteella voimakkaimmaksi Avengeriksi.

Doctor Strange (Benedict Cumberbatch) on myös mielenkiintoinen ja voimakas hahmo, joka pääsee melko merkittävään rooliin elokuvan juonessa. Lisäksi mukana on tietenkin Captain America (Chris Evans) joukkoineen sekä Marvelin uudempia sankareita edustava Black Panther (Chadwick Boseman), joka jää kuitenkin yllättävän pieneen rooliin elokuvassa.

Viimeisenä pääsemmekin vielä omaan suosikkihahmooni eli Spider-Maniin/Peter Parkeriin. Myös Spider-Man edustaa Marvel-elokuvien uudempia sankareita ja minusta oli ihan parasta, että hänelle oli suotu mukavasti ruutuaikaa. Minusta Iron Man ja Spider-Man ovat ihan mahtava duo ja heistä tulee sellainen "isä-poika-fiilis" :D. Yksi suuri syy miksi Spider-Man on mieleeni on ehkäpä se, että on mielenkiintoista seurata oman ikäistä sankaria ja nuoreen Peter Parkeriin on hyvin helppo samaistua. Pidän myös siitä, että Spider-Man ei ole täydellinen sankari, vaan on vielä jonkin verran harjoittelemassa muilta sankareilta. Minun on pakko vielä sanoa se, että mielestäni Tom Holland on paras mahdollinen valinta näyttelemään Spider-Mania ja hän luo hahmolle täydellisessä tasapainossa herkkyyttä ja hauskuutta. 

Lisäksi elokuvassa nähdään mm. Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) sekä kaikki Galaksien suojelijat+muita Marvel-elokuvista tuttuja hahmoja. Hahmoja siis riittää, mutta kuinka ne kaikki tungetaan yhteen, samaan elokuvaan?

Infinity warista saa varmasti eniten irti, jos on nähnyt kaikki aiemmat Marvel-elokuvat tai tietää ainakin kaikkien hahmojen taustatarinat. Itse olen kuitenkin todella uusi jäsen Marvel-elokuvien fanikaartissa enkä malttanut katsoa läheskään kaikkien hahmojen aiempia seikkailuja ennen tätä. Elokuva toimi kuitenkin siitä huolimatta yllättävän hyvin! Olin nähnyt ennen Infinity waria ensimmäisen Avengersin, Dr. Strangen, Spider-Man homecomingin ja Civil warin sekä kaikki Thor-elokuvat ja ainakin Civil warin katsomisesta oli mielestäni jonkin verran hyötyä tämän elokuvan parissa.

Avengers: Infinity war on valtava elokuva, jolle ladattiin hurjasti odotuksia. Elokuvan ketsto on melkoisen pitkä, joten sen katsomiselle pitää varata aikaa (149min). Itselläni mielenkiinto pysyi kuitenkin hyvin yllä läpi elokuvan. Hahmoille oli myös saatu mielestäni sopivasti esiintymisaikaa. Kun hahmot tuntee etukäteen, heihin ei sen enempää tässä elokuvassa tarvitsekaan tutustua. Monista hahmoista löytyy kuitenkin mukavasti uusia puolia!

Minut Infinity war yllätti melko positiivisesti. Olin elokuvan juonessa täysillä mukana alusta loppuun ja elokuva teki minuun vaikutuksen. Elokuvan jälkeen olo ei ollut kovin hyvä, mutta se ei suinkaan johtunut elokuvan huonoudesta, vaan synkähköstä juonesta. Kyyneleitä ei kuitenkaan tämän elokuvan jälkeen nähty. Muistan kuitenkin olleeni loppuillan vielä täysin elokuvan maailmoissa ja olo oli todella tyhjä. Samaan aikaan kuitenkin odotan niiiin kovasti elokuvan jatko-osaa jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Minua kuitenkin pelottaa, että odotan jatko-osalta aivan liikaa ja se pettää minut... Mutta ihan oikeasti, palan halusta tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä Infinity war tarjosi yllättäviä juonenkäänteitä ja jätti minut lopussa pelkäksi kysymysmerkiksi. Pientä haittaa elokuvakokemukseen kuitenkin toi myös tieto joistakin Marvelin tulevista elokuvista, sillä ne spoilaavat omalla tavallaan jatko-osaa...

Kokonaisuudessaan pidin Infinity warista. Pidän elokuvan synkkyydestä, mutta myös elokuvan huumori jaksaa hymyilyttää. Joskus mennään kuitenkin liian äkkipikaisesti draamasta komediaan, jolloin kumpikaan puolisko ei toimi. Lisäksi elokuvassa tapahtuu hyvin paljon samaan aikaan ympäri universumia. Juonessa pysyi yllättävän hyvin mukana, mutta siti kokonaisuus jää hieman hajanaiseksi.

En tiedä onko se vain osa tätä elokuvan jälkeistä alkuhypeä, mutta omasta mielestäni Infinity war oli joka tapauksessa hieno ja onnistunut elokuva, joka ei jättänyt kylmäksi. Elokuvan tapahtumat ja seuraavan osan tapahtumien pohdinta täyttivät päätäni vielä tänäänkin mm. koulussa liiallisuuksiinkin asti, 
mutta minusta oli silti mukavaa olla pitkästä aikaa näin innoissaan jostakin elokuvasta. En kuitenkaan tiedä tuntuuko elokuva esimerkiksi parin vuoden päästä enää niin mahtavalta ja välillä elokuva oli liian mahtipontinen ja tapahtumia oli liikaa, vaikka suurimman osan ajasta elokuvassa onnistui pysymään helposti kärryillä asiaan sen enempää keskittymättä. En kuitenkaan ainna elokuvalle ihan viittä tähtiä, sillä siinä oli joitakin vikoja, eikä se ole loppujen lopuksi paras näkemäni elokuva. (Tosin, en ihan oikeasti tiedä tulenko koskaan antamaan yhdellekään elokuvalle viittä tähteä, sillä ajattelen aina että on olemassa parempi elokuva :D!)

4/5

Thor - elokuva-arvostelu

***

Asgardin kuningas Odin on kruunaamassa toista poikaansa Thoria Asgardin uudeksi kuninkaaksi, mutta kruunajaiset keskeytyvät jättiläisten hyökätessä valtakuntaan. Thor ei kuuntele isänsä käskyjä ja lähtee taistelemaan tunkeutujia vastaan rikkoen maiden välisen aselevon. Thorin ajattelemattoman käytöksen vuoksi Odin karkottaa hänet Maahan oppimaan läksynsä.

Maassa Thor tutustuu mm. astrofyysikko Jane Fosteriin ja rakastuu tähän. Samoihin aikoihin Asgardissa Thorin katkera veli saa tietää, ettei olekaan Odinin oikea poika, vaan hänet on adoptoitu jättiläisten johtajalta Laufeylta kauan sitten käydyn sodan jälkeen. Loki raivostuu ja saa Odinin vaipumaan hyvin sikeään uneen. Loki ottaa valtaistuimen itselleen ja haluaa näyttää adoptioisälleen voimakkuutensa keinolla millä hyvänsä. Thor saa tietää valtakuntansa tapahtumista ja hänen täytyy estää veljensä tuhoisat suunnitelmat sekä päästä takaisin Asgardiin.

***

Thor on vuonna 2011 julkaistu supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comicsin samannimiseen sarjakuvahahmoon. Elokuvan päähenkiö on luonnollisesti Odinin toinen poika Thor ja hahmoa näyttelee Chris Hemsworth.

Thorin hahmot (lukuun ottamatta Maan asukkaita) perustuvat skandinaavisen mytologian hahmoihin. En itse ollut perehtynyt tähän mytologiaan aiemmin, vaikkain ne kiinnostavat minua usein. Olin toki kuullut jotakin Odinista ja Thorista, mutta muuten nämä mytologiat ovat jääneet melko tuntemattomiksi ja olen lukenut enemmän esimerkiksi muinaisen Kreikan jumalista (tästä kiitos Percy Jackson-kirjoille).

Olen nyt katsonut kaikki Thor-elokuvat, mutta haluan arvostella ne järjestyksessä. Yleisesti ottaen pidän Thor-elokuvien hahmoista todella paljon ja niistä on monen elokuvan kautta tullut minulle ns. läheisiä. 

Thor on ukkosen jumala ja hänestä on tarkoitus tulla Asgardin seuraava hallitsija. Hän on elokuvan alussa meko äkkipikainen ja tulinen persoona. Thor haluaa kyllä suojella Asgardia, muttei mieti loppujen lopuksi kovinkaan pitkälle tekemisiään.  Maassa hän on ymmärrettävästi aluksi pihalla kuin puutarhaletku, mutta oppii nopeasti planeetan tavat. 
Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman), hänen ystävänsä Darcy Lewis (Kat Dennings) ja tohtori Erik Selvig (Stellan Skarsgård) löytävät Thorin ja tutustuvat häneen. Darcy ja Erik jäävät kuitenkin melko kaukaisiksi hahmoiksi ja erityisesti Erik jää enimmäkseen ärsyttämään huonolla huumorillaan. Janeen yritetään elokuvassa keskittyä hieman enemmän ja Thorin ja naisen välille kehkeytyykin suhde, mutta itseäni koko suhde jää vain ärsyttämään ja Jane jää melko tylsäksi hahmoksi. Hahmolla ei tunnu olevan juurikaan luonnetta eikä hänestä jää oikein mitään mieleen elokuvan jälkeen. Rakkaussuhde tuntuu ylimääräiseltä ja itseäni olisi kiinnostanut  nähdä enemmän Thorin ja Lokin sisarussuhdetta sekä heidän suhdettaan vanhempiinsa.
Thor kehittyy jonkin verran elokuvan aikana. Hän on loppujen lopuksi oikeudenmukainen ja vahva sankari ja haluaa suojella Maata ja Asgardia. Chris Hemsworth sopii Thoriksi hyvin, mutta joissakin kohtauksissa näytteleminen jää heikommaksi. Yleisesti ottaen Hemsworth oli kuitenkin oikea valinta Thorin rooliin.

Thorin veli Loki (Tom Hiddleston) on juonikas ja vallanhimoinen hahmo ja toimii elokuvan pahiksen roolissa. Loki on jäänyt lapsuudestaan asti aina Thorille kakkoseksi ja hänen katkeruutensa karkaa kunnolla käsistä viimeistään silloin, kun Odin valitsee Thorin valtakunnan seuraavaksi hallitsijaksi.  Kunnianhimo tuntuu lopulta huuhtovan Lokin muut tunteet kokonaan alleen. Loki on ehdottomasti tämän hetken suosikkihahmoni koko Marvel-elokuvista, mutta tässä osassa hän ei vakuuta.  Näyttelijätyö on joissakin kohtauksissa epäuskottavaa ja pinnallista ja itse hahmolta puuttuu herkkyys ja koskettavuus ja Loki jää vain epätoivoisen vihaiseksi hahmoksi. Onhan Loki aina lapsuudestaan asti jäänyt pienemmälle huomiolle ja Odinin uutiset poikansa alkuperästä järkyttävät häntä, mutta tavoitteet tuhoamisesta ja hallitsemisesta ovat silti erittäin epäuskottavan suuria seurauksia.

Poikien isä Odin esitellään hyvänä ja sankarillisena jumalana, mutta ei oikeasti ole täydellinen hahmo. Odin on suosinut alusta asti enemmän Thoria, mikä taas on tuonut pahaa oloa Lokille. Lukuun ottamatta tätä Odin on kuitenkin viisas ja oikeudenmukainen Asgardin hallitsija, jota hänen kansansa arvostaa. Odinia näyttelee onnistuneesti Anthony Hopkins, mutta hahmolla ei ole erityisen paljoa ruutu-aikaa.

Muita elokuvassa nähtäviä hahmoja ovat mm. Asgardia vartioivat Heimdall (Idris Elba) ja jääjättiläisten johtaja Laufey (Colm Feore) sekä Thorin ystävät. 

Visuaalisesti Thor on ihan ok-tasoinen elokuva. Asgard on loistelias ja kirkas ja jääjättiläisten asuttama Jotunheim taas jännittävä ja synkkä. Olisinkin mielelläni viihtynyt vaikka koko elokuvan näiden paikkojen maisemissa, mutta homma lässähtää jonkin verran kun siirrytään Maan pinnalle New Mexikoon. Elokuvasta voi huomata, että erikoistehosteet ovat ajan saatossa kehittyneet ja monet hahmot ja kohtaukset näyttävät liian selkeästi tietokoneella tehdyiltä.

Juonellisest elokuva on hyvin tavallista supersankarielokuvan menoa eikä tarjoa juuri mitään uutta.

Tarina on monessa kohdassa ennalta-arvattava ja erityisesti Maan asukkaat ovat tylsiä tai ärsyttäviä. Elokuvan loppupuolen taistelut ovat aluksi mielenkiintoisia, mutta niiden pitkittyessä mielenkiinto kärsii. Huumori on joissain kohtauksissa huonoa, mutta jotkut kohtaukset myös saavat hymyilemään. Itse jaksoin kuitenkin katsoa elokuvan ihan hyvn alusta loppuun ja uskon että pystyisin katsomaan sen joskus uudestaankin.

Veljeskauteuteen, perhesuhteisiin ja kasvutarinaan keskittyvä Thor ei todellakaan kuulu Marvel-elokuvien parhaimmistoon, mutta sen jaksaa kyllä katsoa alusta loppuun ja se antaa ihan hyvän pohjustuksen Thorin seuraaville seikkailuille. Thorille on julkaistu kaksi jatko-osaa: Thor - The Dark World (2013) ja Thor - Ragnarök (2017). Lisäksi Thoria ja Lokia saadaan nähdä jonkin verran Avengers - elokuvien seikkailuissa.

2,5/5

//Nyt onkin siten ensimmäinen Marvel-elokuvan arvostelu purkissa. Itse olen aivan innoissani kirjoittamassa näitä. Olen tällä hetkellä kipeänä sängyn pohjalla ja koulujutut sen kun kasaantuvat, mutta hyvää tässä on se, että onpahan aikaa kirjoitella valmiiksi postauksia joita voin sitten julkaista vaikka olisi kiireisempi aika menossa.
Suunnitelmana olisi siis nyt alkuun arvostella kaikki Thor-elokuvat järjestyksessä ja sen jälkeen mahdollisesti siirtyä Avengers-leffoihin. En kuitenkaan uskalla 100% varmuudella luvata mitään, koska olen todella huono pysymään suunnitelmissani. Labyrintti - Aavikkokokeet-elokuvankin arvostelu on venynyt pian varmaan vuoden! Lisäksi minulla on paljon katsottuja Disney-klassikoita odottelemassa arvostelua. Aiheita siis riittää!

Zootropolis - elokuva-arvostelu

***

 Judy-pupu on valmistuu vanhempiensa epäilyistä huolimatta poliisiksi ja pääsee työskentelemään suurkaupunkiin nimeltä Zootropolis, jossa kaikki elämet elävät ja asioivat sovussa lajista riippumatta.

Todellisuus ei kuitenkaan ole aivan sitä mitä Judy olettaa ja hänet laitetaan parkkipirkoksi, vaikka hän oli ryhmänsä paras. Sisukas pupu kuitenkin järjestää itsensä pian isomman operaation äärelle ja tapausta selvittämään hän järjestää parikseen Nick-nimisen juonikkaan ketun.

***

Zootropolis saapui elokuvateattereihin vuonna 2016 ja sai erityisesti kriitikoilta erittäin positiivisen vastaanoton. Minulle Zootropolis oli todellinen positiivinen yllätys kun katsoin sen ensimmäistä kertaa ja se kuuluu edelleen lempielokuviini. En odottanut elokuvalta mitään erityistä ja katsoin sen vain "kun ei ollut muutakaan katsottavaa", mutta sen jälkeen olenkin katsonut elokuvan jo ehkäpä 10 kertaa.

Zootropolis-elokuvan päähenkilönä nähdään sisukas ja rohkea pupu nimeltä Judy. Judy on lapsuudestaan asti määrätietoinen ja aikoo saavuttaa unelmansa ja tulla poliisiksi, vaikka hänen vanhempansa eivät oikeastaan usko tyttärensä unelmaan, sillä pupupoliiseja ei Zootropoliksessa ole. Poliisit ovat kaupungissa useimmiten suuria ja voimakkaita eläimiä ja puput työskentelevät lähinnä maatiloilla kasvattamassa porkkanoita. Judy jaksaa kuitenkin työskennellä unelmansa eteen ja pärjää poliisikoulussa loistavasti älykkyytensä ja nokkeluutensa avulla.

Judy joutuu kaupungin tiimellyksessä nopeasti huijatuksi Nick-nimisen ketun toimesta. Myöhemmin Judy kuitenkin huijaa Nickin avukseen selvittämään kadonneen saukon katoamista. Nick on

ehdottomasti suosikkihahmoni koko elokuvasta, sillä hänestä oppii jatkuvasti uutta ja hahmo kehittyy paljon elokuvan aikana. Myös pääkaksikon välinen suhde kehittyy ja muuttuu elokuvan aikana ja se on mielestäni kauniisti rakennettu. 

Muita elokuvassa paljon nähtäviä hahmoja ovat mm. välillä ennakkoluuloinen mutta kuitenkin hyvä poliisipäällikkö Bogo (puhveli), poliisiaseman vastaanotossa työskentelevä, donitseja ahmiva ja lähinnä lapsikatsojia viihdyttävä gepardi Clawhauser ja kaupungin lammasapulaispormestari Bellwether. 

Elokuvan juoni on moniuloitteinen ja mielestäni itse poliisitutkinta jää hahmojen kehitykselle kakkoseksi. Todella moni hahmo muuttuu elokuvan aikana ja yksi lempiasioitani elokuvassa onkin Nickin ja Judyn välille kehittyvä ystävyys. Zootropolis kertoo selkeä sanomaa syrjinnästä ja ennakkoluuloista, mutta ei silti lähde tuputtamaan sitä väkisin. Sekä saaliseläimiin että petoeläimiin kohdistuu erilaisia ennakkoluuloja ja Nick ja Judy saavat molemmat kokea syrjntää eri asioista elokuvan aikana. 

Myös elokuvan seikkailupuoli on mielestäni mielenkiintoinen ja etenee sopivalla vauhdilla. Uusia juonenkäänteitä tulee jatkuvasti ja elokuva yllätti ainakin itseni moneen kertaan. Vaikka juoni ja juonenkäänteet ovatkin jo täysin tuttuja, jaksan katsoa elokuvan uudelleen ja uudelleen lähinnä hahmojen takia. Niistä löytyy aina jotain uutta jokaisella katselukerralla ja yksityiskohtia tulee enemmän esiin. Poliisioperaatio ja hahmokehitys tukevat toisiaan ja kulkevat erittäin onnistuneesti tasapainossa elokuvan alusta loppuun.

Myös huumoripuolessa on onnistuttu. Zootropolikseen on sisällytetty paljon hauskoja viittauksia mm. muista Disney-klassikoista, brändeistä sekä kuuluisista elokuvista. Myös ovelan ketun ja määrätietoisen pupun sanailua on joskus hauska seurata.

Vaikka Zootropolis kuuluukin ehdottomasti suosikkielokuuvini, on elokuvassa myös joitakin miinuksia. Zootropolis ei ole musikaali ja elokuvan aikana kuullaan vain yksi laulu. Itse en kuitenkaan myöskään kaivannut elokuvaan sen enempää lauluja, sillä ne eivät olisi sopineet poliisioperaatioon. Try everything kuullaan ensimmäisen kerran, kun Judy matkustaa junalla kohti Zootropolista ja pistää laulun soimaan puhelimestaan. Laulajana kuullaan Shakira ja hänelle on luotu ikään kuin oma hahmo elokuvaan. Gazelle on Zootropoliksessa asuva kaikkien tuntema laulaja ja erityisesti Clawhauser on artistin suuri fani. Hahmo jää kuitenkin todella turhaksi eikä vaikuta  millään tavalla juonen kulkuun, joten minun puolestani hahmon olisi voinut jättää elokuvasta vaikkapa kokonaan pois. 

Toinen pieni miinus tulee omalta osaltani elokuvan loppuratkaisusta, joka oli mielestäni vähän kökkö ja liian oikaisemalla tehty. Siitä en kuitenkaan viitsi enempää sanoa, etten paljasta liikaa.

Zootropolis on visuaalisesti mukavaa katseltavaa. Kaupunkiin on panostettu ja erikokoiset eläimet on otettu hauskasti huomioon. Esimerkiksi hamsterien kylä on hauska yksityiskohta elokuvassa. Suurkaupungin tunnelma välittyy heti katsojalle ja mieleen tulee nopeasti moderni  New York.

Minulle on syntynyt jo jonkinlainen suhde Zootropolista kohtaan, sillä katson sen oikeastaan aina kun minulla on todella huono ja ahdistunut olo. Elokuva on ollut mukana auttamassa elämäni vaikeimpina aikoina, joten se on minulle aivan erityinen Disney-klassikko, vaikka edustaakin uudempaa Disneyn tuotantoa. Suosittelen ehdottomasti erityisesti kaikkia animaatioelokuvien ystäviä katsomaan Zootropoliksen, sillä minut se ainakin yllätti todella positiivisesti kun sen muutama vuosi sitten katsoin ensimmäisen kerran!

4.5/5

Lopuksi haluan vielä antaa kaikille tsempit arkeen ja koululaisille uuteen lukuvuoteen! Muistakaa aina välillä myös levähtää ja antaa aikaa itsellenne - vaikka sitten elokuvien parissa :).

Lilo & Stitch - elokuva-arvostelu

***

Ulkoavaruudessa asuva "hullu tiedemies" Jumba on harrastanut jo kauan geneettisiä kokeiluja ja on joutunut hallinnon eteen. Hän esittelee neuvostolle uusimman kokeensa, nimeltä "koe 626". Uuden hirviön ainoa tehtävä on tuhota kaikki mahdollinen. Eläin aiotaan karkottaa mahdollisimman kauas paikkaan, jossa se ei aiheuttaisi tuhoa, mutta se pääsee karkuun ja matkustaa kaukaiselle Maa-planeetalle. Otuksen alus syöksyy Havajille ja "Stitch" päätyy pienen Lilo-tytön lemmikiksi. 

***

Lilo & Stitch on Chris Sandersin ja Dean DeBlois:in käsikirjoittama ja ohjaama Disney-klassikko vuodelta 2002. Elokuva erottuu mukavasti muista klassikoista erityisesti musiikillisesti ja persoonallisella riiviöhahmollaan Stitchillä. Elokuva sijoittuu suurimman osan ajasta Havajille ja maisemat ovat mukavan rentoja ja kauniita. 

Elokuvan päähenkilöinä nähdään nimensä mukaisesti nuori Lilo-tyttö sekä "avaruuskoe 262", eli Stitch. Lilon vanhemmat ovat kuolleet auto-onnettomuudessa ja hän asuu isosiskonsa Nanin kanssa. Lilolla on ongelmia myös kaverisuhteissa. Tytöllä ei tunnu olevan ollenkaan ystäviä ja ikätoverit hyljeksivät häntä. 

Stitch on avaruusolio-Jumban geneettinen koe 626, joka eksyy pakomatkallaan Havajille. Stitch on todellinen kiusankappale, jonka elämäntehtävä on vain tuottaa tuhoa. Stitch suorittaakin tehtäväänsä aluksi täysillä, mutta pienellä saarella ei ole tarpeeksi tuhottavaa, eikä pikkumonsterilla tunnu olevan enää mitään tehtävää. Stitch muuttuu todella surulliseksi, mutta alkaakin oppia mm. perheen merkityksestä ja elokuvan lopussa hahmoa ei enää meinaa tunnistaa samaksi kuin alussa. 

Nani on Lilon huoltajana toimiva isosisko. Sisarusten suhde on hyvin realistinen viha-rakkaussuhde. Nanilla riittää kiirettä, sillä hän yrittää ehtiä huolehtimaan siskostaan ja hakemaan töitä. Lisäksi sosiaaliviranomaiset ovat hänen kimpussaan, sillä hänen ei uskota olevan tarpeeksi vastuuntuntoinen huoltaja Lilolle. 

Taloudellisesti Lilo & Stitch oli suhteellisen onnistunut elokuva, joka voidaan päätellä ainakin siitä, että se on saanut kolme jatko-osaa (Stitch - avaruuskoe 626, Lilo ja Stitch 2 - Stitch has a glitch, Leroy & Stitch) ja oman televisiosarjan. Olen itse nähnyt vain Lilo & Stitch 2:n ja se oli vielä ihan okei, mutta ei yllä lähellekään ensimmäisen osan tasoa. Muita jatko-osia en luultavasti tule koskaan katsomaankaan, sillä olen sen verran ennakkoluuloinen Disneyn jatko-osien suhteen. 

Lilo & Stitch ei ole musikaali. Elokuvassa kuullaan muutama elokuvaan sävelletty laulu sekä melko paljon Elvis Presleyn tuotantoa, sillä Lilo on Elviksen suuri fani. Elviksen laulut ja Lilon fanitus ovat mukava lisä hieman synkän puoleiseen elokuvaan. Lilo & Stitch onnistuu kuitenkin melko mukavasti tasapainottelemaan vakavuuden ja synkkyyden sekä huumorin välillä. Elokuvan vitsit ja viittaukset ovat hauskoja ja uskon niiden viihdyttävän kaiken ikäisiä. 

Ainoa suurempi miinus tulee erityisesti elokuvan loppupuolen avaruuspläjäyksestä. Kaikki se, mikä oli elokuvassa hienoa ja erityistä meinaa hukkua turhan avaruusalusjahdin ja ennalta-arvattavan loppuratkaisun alle. Parhaimmillaan Lilo & Stitch onkin elokuvan alku- ja keskivaiheilla Stitchin etsiessä elämälleen uutta suuntaa ja kahden yksinäisen hahmon tutustuessa toisiinsa. Kaksikon menoa

on mukava seurata ja molemmat hahmot kehittyvät elokuvan aikana. Selvemmin kehitystä näkyy kuitenkin Stitchissä, kun vahingoniloisesta täystuhosta alkaa kuoriutua ystävä ja perheenjäsen. 

Lilo & Stitch oli erilainen ja ihan positiivinen yllätys Disneyn klassikoiden joukossa. Ilkikurinen Stitch on ehdottomasti yksi suosikki Disney-hahmoistani ja elokuvalla on yllättävän paljon sanottavaa. Hahmoista esitellään monia puolia eikä kukaan hahmoista oikeastaan ole täysin paha. Elviksen kappaleet nostavat nopeasti tunnelmaa ja sopivat elokuvaan hyvin, mutta teosta varta vasten sävelletyt kappaleet jäävät hieman tylsiksi, vaikka sopivatkin tyyliltään mukavasti Havajin maisemiin. Juoni kulkee mukavalla tahdilla, mutta elokuva alkaa kiihdyttää liikaa lopussa ja juonikin menee avaruuskohellukseksi. Lilo & Stitch on loppujen lopuksi kuitenkin todella koskettava, hauska ja suloinen elokuva, jolle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus!

3/5

Lapsuuden lempielokuvat

Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin jonkun hieman erikoisemman postauksen perus elokuva-arvostelujen vaihteluksi. Ajattelinkin tällä kertaa vähän muistella omia lapsuuteni suosikkielokuvia.

Dumbo

Ensimmäisenä listalta löytyy Disneyn ihana Dumbo! Elokuva kertoo siis lyhyesti sanottuna sirkukseen syntyvästä norsun poikasesta, jolle kasvaa todella suuret korvat. Dumboa pilkataan erikoisten korvien vuoksi ja hänet otetaan mukaan pelle-esityksiin hauskuuttamaan yleisöä kömpelyydellään ja omituisilla korvillaan. Dumbon kaveriksi kuitenkin tulee Timotei-niminen hiiri, joka haluaa näyttää muille mihin hänen ystävästään oikeasti on. 

Osasyy miksi pidin Dumbosta oli tietysti suloinen päähenkilö. Onhan norsunpoikanen aivan ihana. Ehkä Dumbossa oli myös jotakin samaistuttavaa, sillä hän vaikuttaa todella ujolta, eikä taida puhua elokuvassa ollenkaan. Olen myöskin itse ollut pienestä lähtien ujo ja hiljainen, mutta se on onneksi alkanut iän myötä pienentyä. Minulla oli lapsena myös Disneylandista ostettu Dombo-pehmolelu, joka kuului lempileluihini. En ole katsonut Dumboa ehkäpä jopa kymmeneen vuoteen, sillä elokuva oli meillä VHS-kasetilla ja, noh, meidän vhs-soittimemme on irtisanoutunut aikoja sitten.

Topi ja Tessu

En oikeasti tiedä, miksi pidin lapsena melko synkistä elokuvista. Dumbo on mielestäni jo melko surullinen tunnelmaltaan, mutta Topi ja Tessu on ehkä surullisin Disney-elokuva minkä tiedän. Elokuva kertoo siis maatilalla asustavasta ketunpoikasesta Topista ja tämän naapurissa asuvasta metsästyskoirasta Tessusta. Pennuista tulee parhaat ystävät, mutta erityisesti Tessun omistaja ei ole mielissään, kun hänen tuleva metsästysapurinsa kaveeraa tulevan saaliin kanssa. 

Vuokrasin Topi ja Tessu-elokuvan alkuvuodesta itselleni, mutta en kyllä mykyään pidä siitä muuta kuin nostalgian vuoksi. Elokuvassa ei tunnu olevan mitään kohtausta joka saisi hymyilemään edes sisäisesti! Koko loppuelokuva onkin sitten jo pelkkää synkkyyttä. Katsoin elokuvan kuitenkin todella usein lapsena videolta ja pidin siitä, olihan siinä jännitystä ja söpöjä eläimiä... Mitä elokuva muuta tarvitsee?

Spirit - villi ja vapaa

Kyllä, olen heppatyttö. Olen harrastanut ratsastusta noin. 7-vuotiaasta lähtien ja hevosista kiinnostuin vuotta tai paria sitä ennen. Spirit - villi ja vapaa kertoo nimensä mukaisesti Spirit-nimisestä villihevosorista, joka rakastaa vapautta. Vapaus kuitenkin riistetään, kun cowboyt nappaavat Spiritin ja yrittävät kouluttaa tästä heille uutta ratsua. Pian leiriin tuodaan vangiksi myös nuori intiaanipoika Pikku Puro. Intiaani auttaa Spiritin ulos lännenmiesten leiristä ja vie intaaniheimonsa pariin, jossa ori saa tutustua Pikku Puron omaan Sade-nimiseen tammaan.

En yleisesti ottaen pidä DreamWorksin elokuvista läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi Disneyn, mutta Spiritistä pidän edelleen kovasti. Se on koskettava, siinä on upeat musiikit (erityisesti suomenkielisessä versiossa Riki Sorsan esittäminä) ja pidän elokuvan hahmoista. Spirit on yksi niistä tekijöistä, jotka toivat minut ehdottomasti pitkäaikaisimman ja tärkeimmän harrastukseni eli ratsastuksen pariin.

Bambi 1&2

Bambi oli Dumbon lisäksi samaistuttava, ujonpuoleinen päähenkilö. Ensimmäinen Bambi-elokuva kertoo yllätys yllätys Bambi-nimisestä kauriin vasasta, josta on aikuisena määrä tulla metsän ruhtinas. Bambin kehitystä on mielenkiintoista katsella ja hahmo muuttuu elokuvan aikana paljon. Myöskin Bambi on synkän puoleinen elokuva, vaikka myös ihan hauskoja kohtia elokuvasta löytyy.

Koska Bambi kuului suosikkielokuviini, täytyi tietysti ostaa myös Bambi 2. 

Lapsena pidin myös elokuvan toisesta osasta. Pidän molemmista elokuvasta vielä nykyäänkin. Tietysti ensimmäinen osa on parempi ja taiteellisempi, mutta toisenkin osan katsoo ihan mielellään. Spoileri ensimmäisestä elokuvasta: Ensimmäisessä Bambi-elokuvassa Bambin äiti kuolee ja vasa jää isän vastuulle. Bambin isä on metsän ruhtinas, mutta häntä ei näytetä ensimmäisessä elokuvassa lähes ollenkaan. Toisessa osassa juoni keskittyykin Bambin ja tämän isän suhteeseen. 

En siis koskaan innostunut prinsessaelokuvista eikä listalla ole edes yhtäkään elokuvaa, jossa päähenkilönä olisi ihminen. Toki nykyään pidän esimerkiksi Urhea-elokuvan Meridasta ja Prinsessa ja sammakko-elokuvan Tianasta todella paljon, mutta nuorempana prinsessa elokuvat olivat täysi ei. 

Mitä lapsuuden suosikkielokuvia sinulla oli lapsena?

Naapurini Totoro - elokuva-arvostelu

***

Naapurini Totoro kertoo Kusakaben perheen siskoksista, Meistä ja Satsukista. Tytöt muuttavat isänsä kanssa maalle ränsistyneeseen uuteen taloon lähemmäs sairaalassa olevaa äitiään. Uusi koti kuhisee outoja otuksia ja eräänä päivänä Mei löytää suuren ja hauskan näköisen Totoron. Tytöt ystävystyvät pian erikoisen otuksen kanssa ja saavat tavata myös kaksi pienempää Totoroa sekä matkustaa suuren kissabussin kyydissä. Naapurini Totoro päästää mielikuvituksen vauhtiin.

***

Naapurini Totoro on kirkkaasti yksi Hayao Miyazakin ja Studio Ghiblin tunnetuimmista elokuvista. Se julkaistiin vuonna 1988, mutta piirrosjäljen perusteella elokuvan ikää ei huomaa lainkaan. Naapurini Totoro esittelee oikeaa mielikuvituksen ilotulitusta ja huokuu lapsuuden viattomuutta. Vaikka elokuvassa on hieman dramaattisempia ja jännittävämpiäkin kohtauksia, pidän sitä vahvasti hyvän mielen elokuvana. 

Elokuvan päähenkilöitä ovat kymmenenvuotias Satsuki ja neljävuotias Mei. Satsuki on vastuuntuntoinen ja päättäväinen isosisko. Hän huolehtii paljon Meistä ja on pikkusiskoaan huolestuneempi äidistä. Satsukin huoli tulee luultavasti siitä, että hän ymmärtää sairauden vakavuuden ja kuoleman mahdollisuuden paremmin kuin nuorempi Mei.

Mei on vauhdikas ja hyväntahtoinen pikkutyttö. Hänessä on monia piirteitä, jotka muistuttavat lapsuuden hyväntahtoisuudesta ja mielikuvituksellisuudesta. Päähenkilöiden lisäksi elokuvassa esiintyvät siskosten mukavilta vaikuttavat vanhemmat. Perheen isä viettää mielellään aikaa tyttöjen kanssa ja hän työskentelee yliopistolla. Tyttöjen äiti sairastaa tuberkuloosia ja on siksi sairaalassa. Kaikilla perheen jäsenillä on hyvin lämpimät suhteet ja kaikki tuntuvat odottavan äidin palaamista kotiin.

Muuttaessaan uuteen taloon isoäiti auttaa perhettä mielellään mm. talon siivoamisessa. Sisarukset tutustuvat myös Kanta-nimiseen poikaan, joka vaikuttaa aluksi oudolta ja rasittavalta pojalta, mutta paljastuukin mukavaksi ja auttavaiseksi ihmiseksi. 

Elokuvan parasta antia ovat kuitenkin tarinan pörröisemmät hahmot. Totorot ovat sympaattisen näköisiä suippokorvia. Eniten ruutuaikaa saa suuri Totoro. En osaa kuvailla hahmojen ulkonäköä sen enempää. Kuvailisin Totoron olevan sekoitus hamsteria tai oravaa ja jättimäistä karhua? Vaikka oikeastaan se ei näytä paljoa miltään mainitsemistani eläimistä, haha :D

Kissabussi on Totoron ystävä. Se on nimensä mukaisesti kissa, joka on samaan aikaan bussi. Kissabussi vaikutti minusta lapsena hieman pelottavalta, mutta myös todella kiehtovalta hahmolta. Kissabussi nousi kuitenkin nopeasti suosikkihahmokseni, sen paljastuessa avuliaaksi ja kiltiksi karvakamuksi Totoron tapaan. 

Elokuvan yliluonnollisia eläinhahmoja yhdistää se, etteivät ihmiset Meitä ja Satsukia lukuun ottamatta pysty näkemään niitä (pieni spoileri: myös perheen äiti näkee elokuvan lopussa kissabussin)  Kissabussin voi ainoastaan tuntea tuulenpuuskana. Tämä on tietenkin herättänyt erilaisia näkemyksiä ja teorioita katsojissa. Katsojien keskuudessa on elokuvan julkaisemisesta lähtien liikkunut huhu, että Totoro olisi kuoleman jumala ja ilmestyisi siis vain kuolleille ja kuoleville ihmisille. Kissabussin taas uskotaan kuljettavan kuolevia tuonpuoleiseen. Osa

ihmisistä siis uskoo, että Mei, Satsuki ja perheen äiti kuolevat elokuvassa. Tästä näkökulmasta elokuva ei tietenkään enää kuulosta miltään hyvänmielen elokuvalta, mutta monissa studio Ghiblin elokuvissa pidän juuri siitä, että ne ovat niin kummallisia, että tulkinnanvaraa jää paljon. Miyazaki itse ei ole kuitenkaan vahvistanut teoriaa, joten elokuvan voi mieluusti katsoa ihan iloisella asenteella.

Naapurini Totoro on hyvin erikoinen, mutta kaunis elokuva. Vaikka siitä saa teorioiden avulla väännettyä myös hyvin synkän tarinan, minulle se on iloinen elokuva siskoksista ja heidän uusista, erikoisista ystävistään. Elokuva tarjoaa nähtävää ja mietittävää kaiken ikäisille katsojille ja sen voi katsoa useampaan otteeseen. Meillä elokuva löytyykin dvd-levyllä ja se on taidettu katsoa läpi ehkäpä yli 10 kertaa? Elokuvan juoni jää kuitenkin lopulta omaan makuuni hieman liiankin yksinkertaiseksi, joten jos jotain miinusta täytyy antaa, olisin toivonut elokuvalta hieman monimutkaisempia juonenkäänteitä. Suosittelen kuitenkin kaikkia ehdottomasti katsomaan Totoron läpi tai tutustumaan ylipäätään Ghiblin tuotantoon. Mainittakoon vielä se, että oma suosikkini studio Ghiblin tuotannosta on Henkien kätkemä, siitä tarkempaa analyysiä joskus myöhemmin kun ehdin katsoa elokuvan pitkästä aikaa läpi!

4/5