sunnuntai 2. toukokuuta 2021

arvostelussa: Monsterit Oy (2001)


 

 

Monsterit Oy on suuri sähköyhtiö, joka tuottaa sähköä hirviöiden asuttamalle kaupungille. Hirviöiden maailmassa sähkö kerätään pelottelemalla nukkumaan meneviä lapsia ja aiheuttamalla mahdollisimman paljon kiljuntaa, joka tuottaa energiaa. Lapset eivät saa kuitenkaan missään tapauksessa koskea hirviöitä saati sitten tulla hirviöiden maailmaan. Kaaos on siis valmis, kun eräänä iltana pieni tyttö pääsee livahtamaan Monsterilaan yhtiön tuottavimman pelottelijan Tare Karvasen mukana. Yhtiön toiseksi tuotteliaimmalla hirviöllä Räähkällä on oma suunnitelmansa valmiina nostaakseen mainettaan ja väärään maailmaan eksynyt lapsi on vaarassa. Tare koettaa parhaan ystävänsä Masi Pallopään kanssa saada lapsen takaisin ihmisten luo ja estää Räähkän ilkeää suunnitelmaa toteutumasta.

Monsterit Oy on löytynyt itseltäni DVD:llä lapsuudesta lähtien, mutta en silti ole katsonut sitä erityisen usein. En lapsena pitänyt elokuvasta ainakaan yhtä paljon kuin joistakin muista Pixar-klassikoista, mutta isäni piti elokuvasta ja katsoimme sitä muutamaan otteeseen yhdessä. En kuitenkaan muistanut elokuvasta paljoakaan, joten oli hauska katsoa se ainakin 10 vuoden jälkeen uusin silmin.

Elokuvan päähenkilö on yhtiössä jatkuvalla syötöllä ennätyksiä rikkova Tarmo "Tare" Karvanen. Tare vaikuttaa melko perinteiseltä suositulta hahmolta, kun hän esimerkiksi kulkiessään yhtiön käytävillä tervehtii ja vitsailee rennosti vastaantulijoiden kanssa. Hahmosta saadaan kuitenkin pian myös syvempää puolta esiin, kun tämä haluaa auttaa maailmaan eksynyttä lasta pääsemään turvallisesti takaisin kotiin huolimatta siitä, että hirviöt pitävät lapsia erittäin vaarallisina.

Taren kanssa elokuvassa seikkailee tämän kollega Matias "Masi" Pallopää. Pallopää tuo elokuvaan huumoria, mutta vitsailu ja hauskojen tilanteiden aiheuttaminen eivät jää hahmon ainoaksi tehtäväksi. Myös Masin hahmosta tuodaan esille vakavampaa puolta, ja tämä toimii hyvänä ystävänä ja apurina Tarelle läpi elokuvan. Kaksikon ystävyyttä on ilo seurata, ja hahmojen välinen vahva side välittyy nopeasti katsojalle.

Monsterien maailmaan ajautuneen lapsen oikeaa nimeä ei elokuvassa kerrota, mutta Tare alkaa kutsua tätä nimellä Boo elokuvan aikana. Boo ei elokuvassa puhu lauseita, mutta hän ilmaisee itseään ääntelemällä lasten tavoin ja tämä osaa myös joitakin sanoja. Boo on suloinen ja ajoittain myös hauska hahmo, ja hänestä alkaa elokuvan aikana välittää yhä enemmän.

Elokuvan pahiksena esiintyy Tarea kadehtiva ja kakkossijaan kyllästynyt pelottelija Räähkä Poks. Räähkä on kiero ja kunnianhimoinen hirviö, ja hän toimiikin pahiksena oikein hyvin. Hahmon erityistaito muuttua näkymättömäksi on mielenkiintoinen ja se myös auttaa tätä toteuttamaan ilkeitä suunnitelmiaan.

Elokuvan muista sivuhahmoista mieleen jäävät eniten Masia paperitöissä patistava toimistotäti Raisa, Masin ihastus Sirkka, Räähkän kollega Funkkis sekä Monsterit Oy:n johtaja Rumilus. Raisa on aluksi lähinnä huvittava hahmo, mutta myös hänestä tulee juonen edetessä mielenkiintoisempi. Sirkan ja Masin suhde tuo juoneen omat haasteensa, mutta molemmat hahmot ovat hyvin pidettäviä ja ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan. Räähkän työtoverina toimiva Funkkis toimii ikään kuin Räähkän perinteisenä kätyrinä. Yhtiön johtajasta Rumiluksesta on tosiaan saatu melko karmaisevan näköinen hämähäkkiä muistuttavan ulkomuotonsa kanssa. Hahmosta löytyy sopivasti pelottavuutta ja salaperäisyyttä. Myös sivuhahmoista saadaan siis juonen edetessä esille uusia puolia, mikä tekee elokuvasta aina astetta mielenkiintoisemman.

 


Elokuvan maailma on jo itsessään viihdyttävää seurattavaa. Taustalla liikkuu toisistaan hyvin paljon eroavia hirviöitä ja myös lasten pelottelulla kerättävä energia on ideana hauska. Elokuvan juoni on  melko perinteinen, mutta sitä parantavat monipuoliset hahmot ja näiden väliset suhteet. Myös huumori toimii erittäin hyvin ja sitä löytyy kaiken ikäisille juuri sopivissa määrin. Tunteet heittelevät ajoittain myös toiseen ääripäähän, ja itse saan vähintään kylmiä väreitä muutamassa kohtauksessa.

Monsterit Oy julkaistiin vuonna 2001 ja animaatio on tietysti 20 vuoden aikana ehtinyt parantua hurjasti (sivuhuomio: saan tässä vaiheessa ikäkriisin siitä miten nopeasti aika kuluu.) Vaikka elokuvasta huomaa ettei se ole tuoreimpia animaatioita, ei se kuitenkaan haittaa katselukokemusta. Erityisesti ihmishahmojen animaatiojäljessä on kuitenkin tapahtunut vuosien varrella kehitystä, sillä Pixarin uudempien elokuvien ihmishahmot ovat vanhoja huomattavasti aidomman ja huolitellumman näköisiä.

Kokonaisuudessaan Monsterit Oy on oikein toimiva animaatioseikkailu, mutta jostain syystä se ei edelleenkään nouse suosikkieni joukkoon. Vaikka juoni on hyvä, se ei ole kovin erikoinen tai muista erottuva. Toki tässä kohtaa on otettava huomioon myös se, että Pixarin elokuvia tarkasteltaessa taso on aina todella korkea.  Elokuva pitää kuitenkin ihan hyvin otteessaan alusta loppuun ja se saa sekä nauramaan että herkistymään. Idea elokuvan juonen pohjalla on kiehtova, ja hirviöiden maailma on rakennettu mielenkiintoisesti. Parhaiten elokuva onnistuu huumoripuolella, ja myös sen hahmot ovat mukavan monipuolisia ja yllättäviä. Yksi henkilökohtaisia lempiasioitani elokuvassa onkin Taren ja Masin ystävyyssuhde. Se on suurimman osan ajasta hauskaa seurattavaa, mutta se tuo elokuvaan myös hieman vakavampia teemoja. Monsterit Oy on kokonaisuudessaan oikein viihdyttävä Pixar-elokuva muiden joukossa, ja animaatioiden ystävien kannattaa ehdottomasti ainakin kerran elämässään katsoa se läpi!

3/5

"Dodgeball was the best, oh yeah. I was the fastest one out there. Of course I was the ball." 

- Masi Pallopää (eng. Mike Wazowski)