maanantai 27. elokuuta 2018

Thor - elokuva-arvostelu




***

Asgardin kuningas Odin on kruunaamassa toista poikaansa Thoria Asgardin uudeksi kuninkaaksi, mutta kruunajaiset keskeytyvät jättiläisten hyökätessä valtakuntaan. Thor ei kuuntele isänsä käskyjä ja lähtee taistelemaan tunkeutujia vastaan rikkoen maiden välisen aselevon. Thorin ajattelemattoman käytöksen vuoksi Odin karkottaa hänet Maahan oppimaan läksynsä.
Maassa Thor tutustuu mm. astrofyysikko Jane Fosteriin ja rakastuu tähän. Samoihin aikoihin Asgardissa Thorin katkera veli saa tietää, ettei olekaan Odinin oikea poika, vaan hänet on adoptoitu jättiläisten johtajalta Laufeylta kauan sitten käydyn sodan jälkeen. Loki raivostuu ja saa Odinin vaipumaan hyvin sikeään uneen. Loki ottaa valtaistuimen itselleen ja haluaa näyttää adoptioisälleen voimakkuutensa keinolla millä hyvänsä. Thor saa tietää valtakuntansa tapahtumista ja hänen täytyy estää veljensä tuhoisat suunnitelmat sekä päästä takaisin Asgardiin.



***

Thor on vuonna 2011 julkaistu supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comicsin samannimiseen sarjakuvahahmoon. Elokuvan päähenkiö on luonnollisesti Odinin toinen poika Thor ja hahmoa näyttelee Chris Hemsworth.
Thorin hahmot (lukuun ottamatta Maan asukkaita) perustuvat skandinaavisen mytologian hahmoihin. En itse ollut perehtynyt tähän mytologiaan aiemmin, vaikkain ne kiinnostavat minua usein. Olin toki kuullut jotakin Odinista ja Thorista, mutta muuten nämä mytologiat ovat jääneet melko tuntemattomiksi ja olen lukenut enemmän esimerkiksi muinaisen Kreikan jumalista (tästä kiitos Percy Jackson-kirjoille).

Olen nyt katsonut kaikki Thor-elokuvat, mutta haluan arvostella ne järjestyksessä. Yleisesti ottaen pidän Thor-elokuvien hahmoista todella paljon ja niistä on monen elokuvan kautta tullut minulle ns. läheisiä. 
Thor on ukkosen jumala ja hänestä on tarkoitus tulla Asgardin seuraava hallitsija. Hän on elokuvan alussa meko äkkipikainen ja tulinen persoona. Thor haluaa kyllä suojella Asgardia, muttei mieti loppujen lopuksi kovinkaan pitkälle tekemisiään.  Maassa hän on ymmärrettävästi aluksi pihalla kuin puutarhaletku, mutta oppii nopeasti planeetan tavat. 
Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman), hänen ystävänsä Darcy Lewis (Kat Dennings) ja tohtori Erik Selvig (Stellan Skarsgård) löytävät Thorin ja tutustuvat häneen. Darcy ja Erik jäävät kuitenkin melko kaukaisiksi hahmoiksi ja erityisesti Erik jää enimmäkseen ärsyttämään huonolla huumorillaan. Janeen yritetään elokuvassa keskittyä hieman enemmän ja Thorin ja naisen välille kehkeytyykin suhde, mutta itseäni koko suhde jää vain ärsyttämään ja Jane jää melko tylsäksi hahmoksi. Hahmolla ei tunnu olevan juurikaan luonnetta eikä hänestä jää oikein mitään mieleen elokuvan jälkeen. Rakkaussuhde tuntuu ylimääräiseltä ja itseäni olisi kiinnostanut  nähdä enemmän Thorin ja Lokin sisarussuhdetta sekä heidän suhdettaan vanhempiinsa.
Thor kehittyy jonkin verran elokuvan aikana. Hän on loppujen lopuksi oikeudenmukainen ja vahva sankari ja haluaa suojella Maata ja Asgardia. Chris Hemsworth sopii Thoriksi hyvin, mutta joissakin kohtauksissa näytteleminen jää heikommaksi. Yleisesti ottaen Hemsworth oli kuitenkin oikea valinta Thorin rooliin.



Thorin veli Loki (Tom Hiddleston) on juonikas ja vallanhimoinen hahmo ja toimii elokuvan pahiksen roolissa. Loki on jäänyt lapsuudestaan asti aina Thorille kakkoseksi ja hänen katkeruutensa karkaa kunnolla käsistä viimeistään silloin, kun Odin valitsee Thorin valtakunnan seuraavaksi hallitsijaksi.  Kunnianhimo tuntuu lopulta huuhtovan Lokin muut tunteet kokonaan alleen. Loki on ehdottomasti tämän hetken suosikkihahmoni koko Marvel-elokuvista, mutta tässä osassa hän ei vakuuta.  Näyttelijätyö on joissakin kohtauksissa epäuskottavaa ja pinnallista ja itse hahmolta puuttuu herkkyys ja koskettavuus ja Loki jää vain epätoivoisen vihaiseksi hahmoksi. Onhan Loki aina lapsuudestaan asti jäänyt pienemmälle huomiolle ja Odinin uutiset poikansa alkuperästä järkyttävät häntä, mutta tavoitteet tuhoamisesta ja hallitsemisesta ovat silti erittäin epäuskottavan suuria seurauksia.



Poikien isä Odin esitellään hyvänä ja sankarillisena jumalana, mutta ei oikeasti ole täydellinen hahmo. Odin on suosinut alusta asti enemmän Thoria, mikä taas on tuonut pahaa oloa Lokille. Lukuun ottamatta tätä Odin on kuitenkin viisas ja oikeudenmukainen Asgardin hallitsija, jota hänen kansansa arvostaa. Odinia näyttelee onnistuneesti Anthony Hopkins, mutta hahmolla ei ole erityisen paljoa ruutu-aikaa.
Muita elokuvassa nähtäviä hahmoja ovat mm. Asgardia vartioivat Heimdall (Idris Elba) ja jääjättiläisten johtaja Laufey (Colm Feore) sekä Thorin ystävät. 

Visuaalisesti Thor on ihan ok-tasoinen elokuva. Asgard on loistelias ja kirkas ja jääjättiläisten asuttama Jotunheim taas jännittävä ja synkkä. Olisinkin mielelläni viihtynyt vaikka koko elokuvan näiden paikkojen maisemissa, mutta homma lässähtää jonkin verran kun siirrytään Maan pinnalle New Mexikoon. Elokuvasta voi huomata, että erikoistehosteet ovat ajan saatossa kehittyneet ja monet hahmot ja kohtaukset näyttävät liian selkeästi tietokoneella tehdyiltä.



Juonellisest elokuva on hyvin tavallista supersankarielokuvan menoa eikä tarjoa juuri mitään uutta.
Tarina on monessa kohdassa ennalta-arvattava ja erityisesti Maan asukkaat ovat tylsiä tai ärsyttäviä. Elokuvan loppupuolen taistelut ovat aluksi mielenkiintoisia, mutta niiden pitkittyessä mielenkiinto kärsii. Huumori on joissain kohtauksissa huonoa, mutta jotkut kohtaukset myös saavat hymyilemään. Itse jaksoin kuitenkin katsoa elokuvan ihan hyvn alusta loppuun ja uskon että pystyisin katsomaan sen joskus uudestaankin.

Veljeskauteuteen, perhesuhteisiin ja kasvutarinaan keskittyvä Thor ei todellakaan kuulu Marvel-elokuvien parhaimmistoon, mutta sen jaksaa kyllä katsoa alusta loppuun ja se antaa ihan hyvän pohjustuksen Thorin seuraaville seikkailuille. Thorille on julkaistu kaksi jatko-osaa: Thor - The Dark World (2013) ja Thor - Ragnarök (2017). Lisäksi Thoria ja Lokia saadaan nähdä jonkin verran Avengers - elokuvien seikkailuissa.

2,5/5



//Nyt onkin siten ensimmäinen Marvel-elokuvan arvostelu purkissa. Itse olen aivan innoissani kirjoittamassa näitä. Olen tällä hetkellä kipeänä sängyn pohjalla ja koulujutut sen kun kasaantuvat, mutta hyvää tässä on se, että onpahan aikaa kirjoitella valmiiksi postauksia joita voin sitten julkaista vaikka olisi kiireisempi aika menossa.
Suunnitelmana olisi siis nyt alkuun arvostella kaikki Thor-elokuvat järjestyksessä ja sen jälkeen mahdollisesti siirtyä Avengers-leffoihin. En kuitenkaan uskalla 100% varmuudella luvata mitään, koska olen todella huono pysymään suunnitelmissani. Labyrintti - Aavikkokokeet-elokuvankin arvostelu on venynyt pian varmaan vuoden! Lisäksi minulla on paljon katsottuja Disney-klassikoita odottelemassa arvostelua. Aiheita siis riittää!



maanantai 20. elokuuta 2018

Zootropolis - elokuva-arvostelu




Kuvahaun tulos haulle zootropolis juliste

***

 Judy-pupu on valmistuu vanhempiensa epäilyistä huolimatta poliisiksi ja pääsee työskentelemään suurkaupunkiin nimeltä Zootropolis, jossa kaikki elämet elävät ja asioivat sovussa lajista riippumatta.
Todellisuus ei kuitenkaan ole aivan sitä mitä Judy olettaa ja hänet laitetaan parkkipirkoksi, vaikka hän oli ryhmänsä paras. Sisukas pupu kuitenkin järjestää itsensä pian isomman operaation äärelle ja tapausta selvittämään hän järjestää parikseen Nick-nimisen juonikkaan ketun.

***

Zootropolis saapui elokuvateattereihin vuonna 2016 ja sai erityisesti kriitikoilta erittäin positiivisen vastaanoton. Minulle Zootropolis oli todellinen positiivinen yllätys kun katsoin sen ensimmäistä kertaa ja se kuuluu edelleen lempielokuviini. En odottanut elokuvalta mitään erityistä ja katsoin sen vain "kun ei ollut muutakaan katsottavaa", mutta sen jälkeen olenkin katsonut elokuvan jo ehkäpä 10 kertaa.

Zootropolis-elokuvan päähenkilönä nähdään sisukas ja rohkea pupu nimeltä Judy. Judy on lapsuudestaan asti määrätietoinen ja aikoo saavuttaa unelmansa ja tulla poliisiksi, vaikka hänen vanhempansa eivät oikeastaan usko tyttärensä unelmaan, sillä pupupoliiseja ei Zootropoliksessa ole. Poliisit ovat kaupungissa useimmiten suuria ja voimakkaita eläimiä ja puput työskentelevät lähinnä maatiloilla kasvattamassa porkkanoita. Judy jaksaa kuitenkin työskennellä unelmansa eteen ja pärjää poliisikoulussa loistavasti älykkyytensä ja nokkeluutensa avulla.
Judy joutuu kaupungin tiimellyksessä nopeasti huijatuksi Nick-nimisen ketun toimesta. Myöhemmin Judy kuitenkin huijaa Nickin avukseen selvittämään kadonneen saukon katoamista. Nick on
ehdottomasti suosikkihahmoni koko elokuvasta, sillä hänestä oppii jatkuvasti uutta ja hahmo kehittyy paljon elokuvan aikana. Myös pääkaksikon välinen suhde kehittyy ja muuttuu elokuvan aikana ja se on mielestäni kauniisti rakennettu. 
Muita elokuvassa paljon nähtäviä hahmoja ovat mm. välillä ennakkoluuloinen mutta kuitenkin hyvä poliisipäällikkö Bogo (puhveli), poliisiaseman vastaanotossa työskentelevä, donitseja ahmiva ja lähinnä lapsikatsojia viihdyttävä gepardi Clawhauser ja kaupungin lammasapulaispormestari Bellwether. 

Elokuvan juoni on moniuloitteinen ja mielestäni itse poliisitutkinta jää hahmojen kehitykselle kakkoseksi. Todella moni hahmo muuttuu elokuvan aikana ja yksi lempiasioitani elokuvassa onkin Nickin ja Judyn välille kehittyvä ystävyys. Zootropolis kertoo selkeä sanomaa syrjinnästä ja ennakkoluuloista, mutta ei silti lähde tuputtamaan sitä väkisin. Sekä saaliseläimiin että petoeläimiin kohdistuu erilaisia ennakkoluuloja ja Nick ja Judy saavat molemmat kokea syrjntää eri asioista elokuvan aikana. 
Myös elokuvan seikkailupuoli on mielestäni mielenkiintoinen ja etenee sopivalla vauhdilla. Uusia juonenkäänteitä tulee jatkuvasti ja elokuva yllätti ainakin itseni moneen kertaan. Vaikka juoni ja juonenkäänteet ovatkin jo täysin tuttuja, jaksan katsoa elokuvan uudelleen ja uudelleen lähinnä hahmojen takia. Niistä löytyy aina jotain uutta jokaisella katselukerralla ja yksityiskohtia tulee enemmän esiin. Poliisioperaatio ja hahmokehitys tukevat toisiaan ja kulkevat erittäin onnistuneesti tasapainossa elokuvan alusta loppuun.


Myös huumoripuolessa on onnistuttu. Zootropolikseen on sisällytetty paljon hauskoja viittauksia mm. muista Disney-klassikoista, brändeistä sekä kuuluisista elokuvista. Myös ovelan ketun ja määrätietoisen pupun sanailua on joskus hauska seurata.

Vaikka Zootropolis kuuluukin ehdottomasti suosikkielokuuvini, on elokuvassa myös joitakin miinuksia. Zootropolis ei ole musikaali ja elokuvan aikana kuullaan vain yksi laulu. Itse en kuitenkaan myöskään kaivannut elokuvaan sen enempää lauluja, sillä ne eivät olisi sopineet poliisioperaatioon. Try everything kuullaan ensimmäisen kerran, kun Judy matkustaa junalla kohti Zootropolista ja pistää laulun soimaan puhelimestaan. Laulajana kuullaan Shakira ja hänelle on luotu ikään kuin oma hahmo elokuvaan. Gazelle on Zootropoliksessa asuva kaikkien tuntema laulaja ja erityisesti Clawhauser on artistin suuri fani. Hahmo jää kuitenkin todella turhaksi eikä vaikuta  millään tavalla juonen kulkuun, joten minun puolestani hahmon olisi voinut jättää elokuvasta vaikkapa kokonaan pois. 
Toinen pieni miinus tulee omalta osaltani elokuvan loppuratkaisusta, joka oli mielestäni vähän kökkö ja liian oikaisemalla tehty. Siitä en kuitenkaan viitsi enempää sanoa, etten paljasta liikaa.



Zootropolis on visuaalisesti mukavaa katseltavaa. Kaupunkiin on panostettu ja erikokoiset eläimet on otettu hauskasti huomioon. Esimerkiksi hamsterien kylä on hauska yksityiskohta elokuvassa. Suurkaupungin tunnelma välittyy heti katsojalle ja mieleen tulee nopeasti moderni  New York.




Minulle on syntynyt jo jonkinlainen suhde Zootropolista kohtaan, sillä katson sen oikeastaan aina kun minulla on todella huono ja ahdistunut olo. Elokuva on ollut mukana auttamassa elämäni vaikeimpina aikoina, joten se on minulle aivan erityinen Disney-klassikko, vaikka edustaakin uudempaa Disneyn tuotantoa. Suosittelen ehdottomasti erityisesti kaikkia animaatioelokuvien ystäviä katsomaan Zootropoliksen, sillä minut se ainakin yllätti todella positiivisesti kun sen muutama vuosi sitten katsoin ensimmäisen kerran!

4.5/5


Lopuksi haluan vielä antaa kaikille tsempit arkeen ja koululaisille uuteen lukuvuoteen! Muistakaa aina välillä myös levähtää ja antaa aikaa itsellenne - vaikka sitten elokuvien parissa :).