arvostelussa: Mestarietsivä Basil Hiiri (1986)

Aika palata Disney-klassikkoprojektin pariin! Suurimman osan Disney-klassikoista olin katsonut vähintään kerran jo ennen elokuvablogin perustamista ja klassikoisat uudelleen kiinnostumista. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia, joista sain tietää vasta alettuani tutkia klassikkolistaa tarkemmin. Yksi näistä elokuvista on Disneyn 26. animaatioelokuva, Mestarietsivä Basil Hiiri. Jostain syystä elokuva on jäänyt omasta lapsuudestani täysin pimentoon. Minulla ei näin ollen ollut juuri mitään odotuksiakaan elokuvaa kohtaan päästessäni vihdoin katsomaan sen läpi. Lähinnä odotin innolla sitä, että pääsin takaisin piirretyn Disney-klassikon pariin pitkästä aikaa.

Nuoren Olivia-hiiren isä kidnapataan, ja tämä päättää pyytää apua Baker Streetin tunnetulta yksityisetsivältä Basililta. Lisäksi etsintäreissulle lähtee mukaan Oliviaa kadulla opastanut tohtori Dawson.

Elokuvan päähenkilönä nähdään oletettavastikin itse Basil Hiiri. Elokuva ei ehdi kestää kauaakaan, kun katsoja alkaa jo huomata mitä on luvassa, ja kuka on tämän mestarietsivän esikuva. Basil kun sattuu olemaan suoraan hiirimaailman Sherlock Holmes - siis kirjaimellisesti. Basil ei ole sosiaalisinta tyyppiä, ja hän onkin aluksi melko vastahakoinen ottamaan tehtävään mukaan seuralaisia. Lisäksi hänen töksäyttelevä suorasanaisuutensa on huvittavaa seurattavaa, mutta sisimmässään hänkin osoittautuu kuitenkin ystävälliseksi ja tunteelliseksi hiireksi. Lienee myös selvää, että hahmon älykkyys ja päättelykyky ovat vertaansa vailla. Basil on kokonaisuudessaan hyvin hauska ja mielenkiintoinen päähenkilö, josta tulee mukavasti esiin uusia puolia elokuvan edetessä.
Basil Hiiren lisäksi runsaasti ruutuaikaa saa tohtori Dawson - alias Sherlock Holmesin oikeana kätenä toiminut tohtori Watson. Dawson tuo Basilille mukavasti vastapainoa. Hän on luonteeltaan huomattavasti Basilia sosiaalisempi ja huolehtivaisempi, mutta tämän päättelykyky on kaukana Basilista. Tästä huolimatta hänestä on ajoittain hyötyä tehtävien ratkomisessa.

Basilin ja tohtori Dawsonin lisäksi tehtävään lähtee mukaan Olivia. Olivia on hyvin nuori, mutta ikäisekseen kuitenkin fiksu hiiri. Hän ei myöskään tunnu hätääntyvän helposti, vaikka joutuu hankaliin tilanteisiin. Olivia jää kuitenkin pääkolmikosta selvästi vähimmälle huomiolle, eikä hän ole hahmona läheskään yhtä kiinnostava kuin Basil ja Dawson. Olivian isä, herra Leikinheimo jää hahmona Olivian lisäksi melko yksipuoliseksi. Hän tuntuu olevan tytärtään helpommin petkutettavissa.

Pahishahmoja elokuvassa on useampia, mutta pääkonnana nähdään Sherlock Holmesin pääviholliseen Moriartyyn perustuva Ratigan. Ratiganin päätavoitteena on saavuttaa koko hiirimaailman johtajuus. Vaikka kyseessä on rotta, Ratigan ei itse siedä tätä nimitystä lainkaan. Hahmo vaikuttaa muutoinkin hyvin katkeralta, ja tahtoisi itse olla tavallinen hiiri. Kyseessä on myöskin alusta asti pahiksena nähtävä hahmo uusien "yllätyspahisten" sijaan, eikä moraali juuri jarruttele tämän etenemistä kohti valtaa. Itse pidän näistä "kunnon" pahishahmoista enemmän, ja Ratigan toimiikin erittäin hyvänä vastuksena Basilille apureineen. Kätyreitä Ratiganilla riittää sankoin joukoin, mutta näistä eniten ruutuaikaa saa Olivian isän kidnapannut lepakko Liuhu.

Mestarietsivä Basil Hiiren viihdyttävimpiä puolia ovat sen lukuisat viittaukset Sherlock Holmesiin. 221B Baker Street-osoite, Basilin palvelijarouva rouva Judson ja Basilin viulu sekä tutun näköinen hattu tuovat nopeasti hymyn ruudun takana kirjoittavan Uusi Sherlock-sarjan fanin kasvoille. Myös hahmosovitukset ovat onnistuneita. Basil, Dawson ja Ratigan ovat tarpeeksi selkeästi esikuviensa kaltaisia, mutta heissä on riittävästi myös uutta, mikä pitää hahmot mielenkiintoisina. Sen sijaan uudet hahmot, erityisesti Olivia ja tämän isä jäävät hyvin pinnallisiksi ja nopeasti varjoon jääviksi hahmoiksi.

Piirrosjälki elokuvassa on perinteistä. Se on mukavaa, vanhaa ja perinteistä Disneyta, mutta mitään eritystä siitä ei jää mieleen. Lontoon tunnelma on aistittavissa joka hetki. Piirrosjäljen ohella myöskään elokuvan laulut eivät jää erityisemmin mieleen, eikä kyseessä ole mikään varsinainen musikaali. Ensimmäinen laulu on Ratiganin ja tämän kätyreiden esittämä The World's Greatest Criminal Mind, jossa ylistetään Ratigania ja tämän mahtavia suunnitelmia. Laulu on kohtauksena mukavan menevä ja se sisältää myöskin hauskoja osuuksia. Toinen laulu on jokseenkin keskustelua herättänyt Let Me Be Good To You, jonka Miss Kitty-hiiri esittää kapakassa (melko juopuneelle) yleisölle. Laulu itsessään ei jää päähän, mutta kohtaus sen sijaan kieltämättä sai miettimään, kuinka lastenelokuvat ovat ajan saatossa muuttuneet. Ainakin englanninkielisillä sanoituksilla varttuneempi katsoja voi helposti tulkita laulun melko paljastelevaksi, mutta en usko tämän haittaavan millään tavalla nuorempia katsojia. Tämän kohtauksen lisäksi elokuvan iän huomaa esimerkiksi päihteiden, erityisesti alkoholin käytöstä, josta nykyään ollaan lasten elokuvien suhteen erittäin tarkkoja.

Juoneltaan elokuva on hyvin perinteinen etsintäseikkailu. Siinä on jännitystä, johtolankojen seuraamista, pähkäilyä ja toimintaa. Kaiken kaikkiaan se kuitenkin pitää mukavasti otteessaan koko ajan. Lisämaustetta juoneen tuovat hahmot, joiden ystävystymisen kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Lapset saavat viihdettä eniten jännityksestä ja seikkailusta, ja aikuiset taas voivat innostua perinteisten Disneyn Easter Eggien lisäksi bongaamaan lukuisia Sherlock-vittauksia.

Mestarietsivä Basil Hiiri osoittautui kaiken kaikkiaan erittäin toimivaksi etsintäseikkailuksi, jonka parissa vietti mielellään koti-iltansa. Perinteinen piirrosjälki on aina ilo silmälle, ja myös mukavan erilaiset hahmot pitävät mielenkiinnon yllä tehokkaasti. Loppujen lopuksi on kuitenkin myönnettävä, että elokuva jää muiden Disney-piirrettyjen joukossa hyvin keskinkertaiseksi. Se ei ole missään nimessä huono, mutta siinä ei myöskään ole riittävästi tekijöitä, jotka erottaisivat sen edukseen muista klassikoista. Mestarietsivä Basil Hiiri on kuitenkin hyvä elokuvavaihtoehto näille ajoille, kun ei jaksa katsoa mitään raskasta, vaan tavoitteena on yksinkertaisesti heittää aivot narikkaan ja rentoutua kevytmielisen seikkailun parissa.

"There's always a change, Doctor, as long as we can think

- Basil tohtori Dawsonille 

3/5

arvostelussa: Twilight - Houkutus (2008)

Twilight-saga on monille tuttu elokuvasarja. Ensimmäinen osa, Houkutus, sai ensi-iltansa 2008 ja nousi nopeasti menestykseksi. Kriitikoilta elokuva ei saanut lämpimintä vastaanottoa, mutta lippukasoilla se onnistui mainiosti. Katsoin kaikki elokuvat putkeen viime viikolla, ja tänään aion arvostella ensimmäisen osan! En malta odottaa tämän kirjoittamista, sillä minulla riittää sanottavaa!

Nuori Bella Swan muuttaa isänsä luokse Forksiin, kun tämän äiti löytää uuden miehen ja muuttaa Floridaan. Uudessa koulussaan Bella tutustuu pian salaperäiseen Edward Culleniin. Pian Bellalle alkaa valjeta, että Edward on vampyyri. Kuitenkin pelon sijaan Bella tuntee vetovoimaa tätä kohtaan.

Elokuvan päähenkilö on tavallinen, teini-ikäinen Bella Swan. Bella on todella mielenkiintoinen päähenkilö. Hänen suhde vanhempiinsa on ristiriitainen, eikä hän osaa luottaa täysin kumpaankaan. Koulussa hän ei myöskään ole se suosituin yksilö, mutta kuitenkin Edward löytää hänestä tämän parhaat puolet. Vaikka en usein osaa arvioida näyttelijäsuorituksia, Kristen Stewart on kuitenkin täydellinen näyttelijä Bellan rooliin. Hänen monipuoliset tunteenilmauksensa ja luontevat repliikkinsä ovat hienoa seurattavaa, ja näin elokuva todella vetää mukaansa!

Toinen tärkeä hahmo elokuvassa on tietysti mystinen vampyyri Edward Cullen. Edward on aluksi todella salaperäinen, ja hänestä haluaakin heti tietää lisää. Hänen rakkautensa Bellaa kohtaan on myös todella hienosti rakennettu. Edwardin halu suojella Bellaa alusta asti tuo ilmi, kuinka paljon hän on valmis uhraamaan rakastamansa tytön vuoksi. Onkin pakko sanoa, että harvassa elokuvassa hahmojen välille on oikeasti saatu niin toimiva ja luontainen kemia kuin Edwardille ja Bellalle...

Myös päähenkilöiden perheisiin päästään tutustumaan mukavasti. Bellan isä Charlie Swan on hyväntahtoinen poliisipäälikkö, joka haluaisi tuntea tyttärensä paremmin. Bellan ja tämän isän suhde on kuitenkin melko kylmä, ja on surullista seurata, kuinka vaikea heidän on puhua toisilleen syvällisemmin. Bellan äiti René ei elokuvassa juurikaan näy, mutta hän on äänessä Bellan keskustellessa tämän kanssa puhelimessa. René vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hahmolta, josta olisi ehdottomasti ollut mukava saada tietää lisää.

Myös Edwardin perheeseen päästään tutustumaan hyvin. Tämän isä Carlisle vaikuttaa hyvin mukavalta, ja hän sulautuu perheestä parhaiten ihmisten maailmaan ja elämäntapaan. Myös perheen äiti Esme on hyvin lämmin ihminen. Kiinnostavimmat perheestä ovat kuitenkin tietysti Edwardin sisarukset Alice ja Rosalie. Alice tulee Bellan kanssa hyvin juttuun, mutta Rosaliella sen sijaan on sopeutumisvaikeuksia ihmisten suhteen. Tämä on hyvä juonikuvio, sillä se tuo realistisuutta siihen, kuinka kaikille perheen jäsenille elämä ihmisten keskuudessa ei ole yhtä helppoa. Aiemmin mainittujen lisäksi perheeseen kuuluu Alicen poikaystävä Jasper sekä Rosalien poikaystävä Emmett.


Muita sivuhahmoja elokuvassa ovat Bellaan ihastunut Jacob sekä Bellan koulukaverit. Jacob tuo jo ennestään mielenkiintoiseen ja jännitävään elokuvaan dramaattisuutta kekseliäällä juonikuviollaan. Mike ja Eric ovat hauskoja hahmoja, jotka tuovat muuten melko syvälle tunteisiin menevässä elokuvassa onnistuneesti kevennystä. Jessica ja Angela taas toimivat tärkeinä tukihenkilöinä ja hyvinä ystävinä Bellalle, ja he ovat molemmat hyvin moniuloitteisia. On hienoa, kuinka sivuhahmojen kanssa ei ole menty suoraan sieltä, mistä aita on matalin, vaan heihin on aidosti panostettu!

Twilight - Houkutus tuo vampyyrit onnistuneesti osaksi nykymaailmaa ja ihmisten yhteiskuntaa. Aiemmin vampyyreihin yhdistetyt, kammottavat asiat on korvattu paremmin nykymaailmaan sopivilla ominaisuuksilla. Esimerkiksi vampyyrien kuoleminen auringon valossa on onnistuneesti korvattu näiden ihon kimmeltämisellä auringossa. Lisäksi vampyyrit ovat hyvin nopeita, ja pystyvät esimerkiksi kiipeämään puissa taitavasti. Erityisesti nämä kohtaukset onkin toteutettu todella näyttävästi. Hypyt puista puihin ovat uskomattoman aidon näköisiä, ja myös nopea juoksu voisi olla suoraan dokumentista. Myös elokuvan värimaailma on upea. Tumma, sinertävä sävy läpi elokuvan tuo kotoisasti mieleen Suomen ilmaston.

 Juoneltaan elokuva on hyvin yllättävä ja tunteellinen. Elokuvasta löytyy paljon jännitystä, ja lisäksi siinä on monia koskettavia kohtauksia. Erityisesti Bellan ja Edwardin suhde on onnistuttu rakentamaan niin realistisesti, että heidän tarinansa tuo kylmiä väreitä, eikä tunteettominkaan katsoja voi välttyä kyyneliltä.

Twilight - Houkutus on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Hahmojen kirjoitus on pitkälle mietittyä, ja parin kemia toimii loistavasti. Myös näyttelijäsuoritukset ovat parhaita, mitä olen elokuvia katsellessani kohdannut. On uskomatonta, miten pienillä eleillä hahmojen vaihtelevat tunteet tulevat esiin. Myös sivuhahmoilla on tärkeä osa elokuvassa, ja heidät on kirjoitettu pitkälle harkiten. Lisäksi kekseliäisyys vampyyrien suhteen on vaikuttavaa, ja hahmojen tuominen nykymaailmaan on toteutettu kaiken kaikkiaan onnistuneesti. Erikoistehosteet ovat erinomaisia, ja monet kohtaukset on saatu näyttämään henkeäsalpaavan uskottavilta. Myös tunnepuoli toimii, ja elokuvaan uppoutuu joka kerralla täysin. Loppuun on sanottava, että Twilight - Houkutus on niin onnistunut ja kekseliäs elokuva, etten ymmärrä, miksei se ole saanut palkintoja tai suurempaa arvostusta kriitikkojen silmissä.

*****/*****

Lopuksi haluaisin muistuttaa aprillipäivästä... :)






.