maanantai 25. joulukuuta 2017

Karhuveljeni Koda-elokuva-arvostelu

Tässä olisi ensimmäinen elokuva-arvosteluni/analyysini ikinä lukuun ottamatta yhtä kouluprojektia :D. Aikaa meni kieltämättä yllättävän paljon, mutta tätä oli kiva tehdä :).

Juonen kerronta alkaa ja päättyy ***-merkkiin. Jos et siis ole nähnyt elokuvaa, kelaa alas.

***
Karhuveljeni Koda sijoittuu jääkauden jälkeiselle ajalle, jolloin ihmiset elivät eskimoheimoissa ja uskoivat kaikkien olentojen olevan peräisin hengistä, jotka ilmestyvät maan päälle revontulina.Elokuvan alussa katsojalle esitellään kolme eskimokylän veljestä: Sitka, Denahi ja Kenai. Sitka on heimon johtaja ja veljistä vanhin. Kenai on veljistä nuorin ja luonteeltaan melko menevä tapaus. Denahi ja Kenai riitelevät usein melko pienistäkin asioista, mutta veljesten välillä on silti lämmin ja yhteistyökykyinen suhde.



Veljekset ovat palaamassa metsästysretkeltä heimon luokse ehtiäkseen tärkeään rituaaliin, jossa Kenai saa oman toteeminsa, joka määrää mitä hänen tulee tehdä tullakseen aikuiseksi. Denahi käskee Kenain sitoa kalaverkon tiukasti puuhun ennen kuin hän tulee rituaaliin. Verkko kuitenkin putoaa heti kun Kenai on saanut sen sidottua, mutta hän ei malta jäädä korjaamaan asiaa.
Kenai saa toteemikseen rakkautta merkitsevän karhun ja pettyy, sillä hänestä karhut ovat varkaita ja Denahi kiusaa häntä pilkaten rakkauden arvoa.



Pian huomataan, että karhu on vienyt kalaverkon joka Kenain piti sitoa puuhun. Kenai lähtee karhun perään Sitka ja Denahi perässään. Veljekset kohtaavat karhun ja joutuvat taisteluun, jonka päätteeksi karhu ja Sitka putoavat vuorelta ja Sitka kuolee. Surullinen ja vihainen Kenai lähtee uudestaan jahtaamaan karhua kostaakseen veljensä kuoleman. Hän tappaa karhun vuorella, jonka jälkeen henget saapuvat ja ottavat tapetun karhun joukkoonsa. Henkien joukossa on myös Sitka, joka esiintyy toteeminsa kotkan muodossa. Tämän jälkeen he muuttavat Kenain karhuksi. Kenaita etsinyt Denahi saapuu vuorelle ja luulee Kenain kuolleen. Hän luulee vuorella olevan karhuksi muuttuneen Kenain olevan syyllinen ja tahtoo tappaa karhun. 

Kenai putoaa koskeen, mutta herää myöhemmin oman heimonsa shamaanin Tananan luota metsästä. Hän on järkyttynyt huomatessaan olevansa karhu. Tanana käskee Kenaita menemään henkivuorelle saadakseen ihmismuotonsa takaisin ja käskee häntä hyvittämään tekonsa. Sitten hän katoaa ja Kenai totuttelee uuteen muotoonsa. Hän yrittää kysyä metsän eläimiltä apua löytääkseen tien vuorelle, mutta useimmat eläimet pelkäävät että hän syö heidät Kenai tapaa kaksi hirveä, Taukin ja Tsoukin, joista ei kuitenkaan ole apua tien löytämisessä ja jotka lähinnä pilailevat hänen kustannuksellaan.

 
Pian Kenai joutuu ihmisten tekemään ansaan ja tapaa eloisan ja puheliaan karhunpennun Kodan joka auttaa hänet pois ansasta. Pian paikalle saapuu karhua metsästävä Denahi jota Kenai ja Koda pääsevät kuitenkin pakoon. Kenai ei jaksa pennun seuraa ja haluaa hänestä eroon, mutta Kodan kertoessa määränpäästään Lohijoesta hän mainitsee samalla vuoren jonne Kenai yrittää päästä. Niinpä kaksikko jatkaa matkaansa yhdessä kohti samaa määränpäätä. Välillä he joutuvat pakenemaan raivostunutta Denahia ja hetkeksi matkakumppaneiksi liittyvät myös Kenain aiemmin tapaavat hirvet Taukki ja Tsoukki. Jonkin aikaa matka taittuu myös mammuttien selässä matkustaen. Matkan aikana Kenaista ja Kodasta tulee ystäviä-tai enemmänkin jopa veljiä. Koda myös paljastaa matkaavansa yksin, koska on kadottanut äitinsä.


Lopulta kaksikko löytää tiensä Lohijoelle, jossa suuri määrä karhuja elää perheenä ja viettää mukavaa ja rentoa elämää. Kenai ja Koda pitävät hauskaa ja Kenai alkaa viihtyä muiden karhujen kanssa. Illalla karhut kertovat erilaisia tarinoita toisilleen ja Koda odottaa tietysti innolla vuoroaan. Kodan vuoron tullessa hän kertoo tarinan äidistään taistelemassa julmia ja pelottavia metsästäjiä vastaan. Kenai tajuaa, että tarinan metsästäjät ovat hän, Sitka ja Denahi. Hän myös tajuaa tappaneensa Kodan äidin. Kenai potee syyllisyyttä ja ahdistuu ja juoksee nopeasti pois koskelta. Koda huomaa jonkin olevan vinossa ja löytää Kenain nopeasti. Kenai paljastaa Kodalle tappaneensa tämän äidin ja Koda järkyttyy juosten pois ja etsien piilopaikan. Koda näkee Kenain lähtevän vuorelle ja tapaa Taukin ja Tsoukin. Pentu seuraa hirviveljesten riitaa ja heidän sopiessa välinsä Koda tahtoo antaa anteeksi Kenaille ja lähtee etsimään häntä.


Kenai etsii vuorella esi-isiä ja pyytää Sitkaa apuun. Hän kuitenkin tapaa Denahin, joka on jo lähellä tappaa hänet. Ratkaisevalla hetkellä Koda kuitenkin hyppää esiin ja nappaa Denahin keihään. Henget muuttavat Kenain takaisin ihmiseksi ja Denahi ymmärtää jahtaamansa karhun olleen hänen veljensä. Myös Koda yllättyy asioiden saamasta käänteestä, mutta ymmärtää pian ihmisen olevan Kenai. Kenai pyytää kuitenkin henkiä muuttamaan hänet takaisin karhuksi, jotta hän voi huolehtia Kodasta. Henkien joukossa on myös Kodan äiti ja Koda pääsee hyvästelemään hänet. Kenai jää asumaan karhujen kanssa ja saa laittaa tassunjälkensä kallioon, johon myös esi-isien kädenjäljet on painettu. Kenaista kasvaa mies kasvaa mies olemalla karhu.

***

Ennen kuin olin itse nähnyt Karhuveljeni Kodan, olin aina elänyt siinä uskossa että elokuvan päähenkilö on karhunpentu Koda. Päähenkilön paikan omistaa kuitenkin nuori eskimopoika Kenai, jonka henget muuttavat karhuksi, jotta mies saisi uutta näkökulmaa asioihin. Kenai välittää läheisistään, mutta on myös joskus äkkipikainen. Karhuksi muuttuessaan hänen on aluksi vaikea kestää puhua pälpättävää Kodaa ja hänen huumorinsa on tuntunut unohtuneen ihmiskehoon. Kenai kuitenkin piristyy ja oppii pitämään myös Kodasta.

Entä kuka Koda sitten on? Koda on todella vilkas ja puhelias karhunpentu, joka kertoo mielellään tarinoita mitä kaikkea hänelle on tapahtunut. Hän osoittautuu elokuvan alkupuolella myös taitavaksi ansojen selvittäjäksi hoitaessaan Kenain helposti alas ansasta. Koda tulee helposti juttuun kaikenlaisten eläinten kanssa, sillä hän on todella iloinen ja hauskuuttaa mielellään muita.


Elokuvan huumoripuoli on jätetty lähinnä kahden hirven, Taukin ja Tsoukin vastuulle. Huumori tuntuukin nappaavan hyvin kaiken ikäisiin ja kaksikon touhuja on hauska seurata. Minusta on kuitenkin hienoa, että huumorihahmoilla on myös merkittävä rooli elokuvan juonen kannalta, sillä useissa elokuvissa nämä vitsejä heittävät hahmot tuntuvat itse tarinan kannalta melko turhilta. Taukki ja Tsoukki kuitenkin saivat sattuman kautta Kodan ymmärtämään anteeksiannon merkityksen, kun kaksikko riiteli, mutta sai sovittua nopeasti välinsä. Nämä kaksi ovatkin erottamaton parivaljakko joita ei elokuvassa edes meinaa välillä erottaa.




Karhuveljeni Koda julkaistiin vuonna 2003 ja se menestyi sen verran hyvin että sai jatko-osan vuonna 2006. Elokuvassa on neljä laulua: elokuvan alussa soiva Suuret henget, Kodan ja Kenain matkan aikana soiva Matkaa teen, Lohijoelle saavuttessa soiva Täällä on paikka jonka aikana karhut pitävät hauskaa Lohijoella ja Kenain kertoessa Kodalle tämän äidin kohtalosta soi viimeinen laulu Sait kyyneleet. Elokuvan laulut eivät mielestäni ole Disneyn parhaimmistoa, mutta eivät myöskään huonoja. Ne unohtuvat nopeasti elokuvan jälkeen ja useimmiten oikeastaan ainoa kappale jonka koko elokuvasta muistan on elokuvan paras laulu Matkaa teen, jossa on mukavan menevä tempo ja iloinen meininki.

Elokuvan piirtotyyli on kiva ja melko tyypillinen Disneylle. Maisemat ovat suurimmassa osassa kohtauksista mukavan värikkäitä. Animaatiosta en itse ainakaan löydä moitittavaa. 


Karhuveljeni Kodan juonessa pidän yhteensattumasta, että Kenain tappama karhu onkin Kodan äiti sekä Sitkan ilmestymisistä henkenä. Kaikkiin hahmoihin on myös saatu mukavasti luonnetta ja luonteenpiirteitä on kuvattu selkeästi ja hienosti. Tunnelmaltaan elokuva ei ole surullinen eikä täysin iloinenkaan-elokuvassa käsitellään ankeita aiheita, kuten kuolemaa, syyllisyyttä ja vihaa, mutta myös iloa ja naurua on paljon.


Elokuvan suomenkielinen dubbaus toimii hyvin ja laulut ovat melko lailla yhtä hyviä alkuperäisellä ja suomenkielellä. Hirvet ovat kuitenkin hauskempia suomeksi, siitä kiitos dubbaajille Jukka Rasilalle ja Petteri Summaselle. Päällimmäisenä minulle tulee Karhuveljeni Koda-elokuvasta mieleen melko perus Disney-elokuva, joka ei yllä suosikkeihini, mutta on ihan mukavaa viikonloppuviihdettä.

Arvosana: 3/5


perjantai 22. joulukuuta 2017

Tervetuloa!

Hei ja lämpimästi tervetuloa ihka-ensimmäiseen leffablogiini! Blogi on vielä ulkoasua myöten kesken, mutta toivon että viihdyt täällä.

Blogin takana kirjoittaa yhdeksäsluokkalainen tyttö jostakin päin Suomea. Esiinnyn blogimaailmassa nimellä Maya, mutta oikeaa nimeäni en paljasta. Pidin Disneyn elokuvista todella paljon lapsena, mutta ajan kuluessa elokuvien katselu väheni, vaikka pidinkin niistä edelleen yhtä paljon. En kuitenkaan ole katsellut prinsessa-elokuvia kovinkaan paljoa, sillä olen aina ollut enemmän eläinelokuvien ystävä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Myöhemmin aloin kiinnostua elokuvien arvostelemisesta. Arvostelujen kautta löysin itseni uudelleen Disneyn tuotannon parista.


Postaukseni ovat suurimmalta osaltaan elokuva-arvosteluja Disney-klassikoista, mutta mukaan mahtuu myös Pixarin elokuvia. Eikä sitä tiedä, vaikka tänne eksyisi joskus muidenkin tekijöiden elokuvia. Aika näyttää, olenhan vasta aivan alkuvaiheessa blogini kanssa. Katselen elokuvia (lähinnä piirrettyjä ja animaatioita) nykyään melko usein, sillä ne tuovat minulle ja mielikuvitukselleni aivan uuden ulottuvuuden arjen ja kiireiden keskelle. Olen aina myös pitänyt asioiden vertailemisesta ja sitä kautta myös alkanut lukemaan todella paljon elokuva-arvosteluita. Nyt tahdon tuoda omia mielipiteitäni esille.

Blogin kanssa on vähän haastavaa päästä alkuun ja aloittaa kokonaan tyhjältä pöydältä, mutta eiköhän tämä tästä ala luonnistumaan pikkuhiljaa. Olisikin todella kiva jos joku innostuisi joskus lukemaan postauksiani vakituisesti!

Nyt olen hieman flunssassa, mutta onneksi joululoma alkoi, ettei koulujuttuja keräänny hirvittävästi poissaolojen vuoksi. Toivottavasti te olette pysyneet terveempinä. Hyvää joululomaa kaikille!