Bambi on tarinan pienestä ja arasta peuravasasta, josta kasvaa ajan saatossa uljas metsän ruhtinas.
Jos minulta kysytään lapsuuteni lempielokuvaa, mieleeni juolahtaa hyvin nopeasti Bambi. Sitä todellakin tuli katsottua moneen otteeseen, ja Bambi kuului myös päähenkilönä ehdottomasti suosikki Disney-hahmojeni joukkoon. Jostain syystä en ollut katsonut elokuvaa kuin kerran lapsuuden jälkeen, ja siitäkin kerrasta on kulunut jo useampi vuosi. Oli siis jo aikakin palata tämän ikuisen lempielokuvani äärelle työpäivän päätteeksi!
Bambi on elokuvan alussa todella ujo, mutta utelias tapaus. Kotimetsä tulee katsojalle tutuksi, kun Bambi tutkii ympäristöään ja törmää mitä erilaisimpiin metsän asukkeihin. Aluksi hahmo ei puhu jo siitäkään syystä, ettei tämä vielä osaa, mutta myös myöhemmin hahmo pysyy hyvin vaitonaisena ujoutensa vuoksi. Monet muut metsän eläimet ovat kuitenkin Bambista hyvin kiinnostuneita. Itselleni tulee ainakin nopeasti hyvä mieli, kun muut ottavat Bambin heti joukkoonsa ja auttavat innokkaasti tätä oppimaan uusia asioita. Ehkä pidän Bambille jotenkin erityisen paljon peukkuja siitäkin syystä, että olin itse lapsena hyvin ujo. Oli mahtavaa, jos joku otti mukaan porukkaan, vaikkei itse heti uskaltaisi asiaa erikseen pyytää!
Aikuiseksi kasvaessaan Bambin ujous on hälventynyt huomattavasti, ja tästä tulee hyvin rohkea ja vaaroja pelkäämätön. Mielenkiintoisin versio Bambi on kuitenkin ollessaan pieni vasa, kun tämä kokee asioita ensimmäistä kertaa ja tällä on selkeämpi persoonallisuus. Aikuiseksi kasvaneesta Bambista tuodaan ilmi lähinnä tämän urhoollisuus, ja hahmon täydellisyys tekeekin tästä vähemmän kiinnostavan.
Bambin ensimmäinen ystävä on hyvin vauhdikas ja suorasanainen Rumpali. Rumpali kiinnostuu Bambista välittömästi, ja hän esimerkiksi innostuu opettamaan pikku-Bambia käyttämään jalkojaan ja puhumaan. Rumpali tarjoaa myös elokuvaan ajoittain kevennystä, kun tämän äiti joutuu toistuvasti muistuttamaan vilkasta kaninpoikaa kotona opituista käyttäytymissäännöistä. Rumpalin mukana kulkevat usein myös tämän siskot, välillä ärsyttäen veljeään sisarusten perinteiseen tapaan.
Bambin ensimmäinen peuraystävä ja myöhemmin myös ihastus on Faline. Faline on vasana Bambia huomattavasti rohkeampi, ja aluksi Bambin ujous hämmästyttää tätä. Falinen ja Bambin menoa pieninä vasoina on hauska seurata, mutta aikuistuessaan Falinen persoonallisuus ei oikeastaan enää tule ollenkaan esille ja hahmo muuttuu huomattavasti tylsemmäksi.
Bambin äiti on hyvin lempeä hahmo. Hän tuo turvaa Bambille, mutta myös rohkaisee tätä tutustumaan muihin metsän eläimiin. Bambin ja tämän äidin suhde vaikuttaa hyvin luottavaiselta ja turvalliselta. Bambin isä sen sijaan jää elokuvassa hyvin varjoon, mikä on toisaalta mielenkiintoinen ratkaisu. Bambin isä on arvostettu ja uljas metsän ruhtinas, joka usein vahtii aluetta korkealta vuorelta. Hahmosta on saatu hyvin mystinen, ja siksi on oikeastaan hyvä, ettei hahmoon syvennytä juuri ollenkaan.
Muita hahmoja elokuvassa ovat esimerkiksi Rumpalin ja Bambin joukkoon liittyvä haisunäätä Kukka sekä puhelias Pöllövaari. Kukassa on mielenkiintoista, ettei hahmon oikeaa nimeä tiedetä, sillä
Bambi vahingossa nimeää tämän Kukaksi heidän törmättyään toisiinsa
Bambin tutkiessa metsää. Bambin tapaan myös Kukka on hieman ujo tapaus. Pöllövaari taas tuo elokuvaan hieman piristystä. Tämä nauttii nuoremmille eläimille "viisauksiensa" jakelemisesta. Erityisesti keväällä tämä varoittaa Bambia ystävineen rakastumisen haitallisuudesta ja pelottavuudesta.
Bambi kuuluu niihin animaatioihin, jotka voi selkeästi luetella taiteen puolelle. Elokuvan taustat muistuttavat usein maalausta, ja musiikki on hyvin merkittävässä osassa tunnelman luomisessa ja tarinan kehittyessä. Erityisesti uhkaavat tilanteet on saatu tuntumaan hyvin piinaavilta. Toki elokuvan ollessa tuttu, tietyt kohtaukset osaa jo aavistaa, ja siksi niitä kohti meneminen tuntuu erityisen ahdistavalta. Uhkaava tunnelma tulee kuitenkin varmasti hyvin esille myös elokuvaa ensimmäistä kertaa katsoville, kun metsässä hallitsevaa kaaosmaista tunnelmaa kuvataan ja taustalla soi painostava musiikki. On myös mielenkiintoista, kuinka elokuvassa ei nähdä vilaustakaan ihmisestä, mutta metsästäjää kuvataan suureksi osaksi uhkaavalla musiikilla, ja tämän olemassaolon huomaa myös metsästyskoirista sekä taustalla kuuluvista aseen laukauksista.
Bambin juonen kuvailu tuntui postausta kirjoittaessa huvittavalta. Olen tottunut siihen, että juonen kuvailuun menee yksi kappale, mutta Bambin juonta voi oikeastaan kuvailla vain yhdellä lauseella. Se on yksinkertaisesti päähenkilönsä kasvutarina, ja koko elokuva on Bambin elämän seuraamista, kun tämä oppii asioita ja kohtaa haasteita. Elokuvan alkupuoli on itse asiassa hyvin rentouttavaa katseltavaa, kun katsojana voi vain uppoutua lapsenomaiseen uteliaisuuteen Bambin ihmetellessä arkisiakin metsän yksityiskohtia. Lisäksi rakastan yksinkertaisesti seurata Bambin ja Rumpalin yhteistä, rentoa
ajanviettoa. Yksi lempikohtauksistani elokuvassa onkin, kun Rumpali
koettaa opettaa Bambia luistelemaan. Vaikka tällaiset kohtaukset eivät
automaattisesti vie juonta eteenpäin, ne syventävät hahmojen suhdetta ja
luovat heidän arjestaan tarkempaa mielikuvaa. Elokuvan juoni on kokonaisuudessaan todella yksinkertainen ja lopulta suurimmaksi osaksi ennalta-arvattava. Bambi ei kuitenkaan ensisijaisesti ole juonivetoinen elokuva, vaan esille nousee enemmän visuaalisuus ja musiikki.
Vaikka elokuvan alkupuoli tuo mukavan olon, pidetään Bambia usein yleisilmeeltään surullisena elokuvana. Suru kuvataankin elokuvassa raadollisella tavalla. Sitä ei esitetä huutavana kipuna tai raivona, vaan tyynenä hiljaisuutena ja tietämättömyytenä tulevasta. Tämä onkin yksi parhaista tavoista, kuinka suru on missään elokuvassa kuvattu.
Vaikka elokuvan juoni on elokuvan alkupuolella hyvin rauhallinen, loppupuolella tarjotaan myös vauhtia ja jännitystä, kun seurataan aikuiseksi kasvaneen Bambin elämää. Loppupuoli tuntuu kuitenkin jopa hieman kiireiseltä, erityisesti kun elokuvaa katsoessa on jo ehtinyt tottua hyvin rauhallisesti kulkevaan juoneen ja yksityiskohtien ihmettelemiseen. Lisäksi aikuisiksi kasvaneet hahmot jäävät kaikki valitettavan harmaiksi. Kun osa heidän selkeistä persoonallisuudenpiirteistään on ajan mittaan lieventynyt, tilalle ei näytetä tulleen mitään uutta.
Bambi on kokonaisuudessaan hyvin kaunis elokuva. Lisäksi sillä tulee aina olemaan minulle erityinen merkitys sen värittäessä vahvasti lapsuuttani. Nostalgian vuoksi se kuuluukin elokuviin, jotka tuovat minulle sellaisen turvallisuuden ja hyvän olon tunteen, jota yksikään uusi elokuva ei pysty aiheuttamaan. Tämän vuoksi myös elokuvan kritisointi tuntuu haasteelliselta, sillä olen tottunut katselemaan sitä melko täydellisenä teoksena. Elokuvalle on kuitenkin annettava hieman miinusta hahmoista, jotka jäävät aikuisiksi kasvaessaan valitettavan mitäänsanomattomiksi tapauksiksi. Lisäksi juoni muuttuu loppua kohden hieman epätasaiseksi, ja elokuva kadottaa osan taiastaan, mikä sillä on elokuvan alkupuolella. Ensimmäisenä asiana elokuvasta kuitenkin jää mieleen rohkaiseva kasvutarina, kaunis musiikki ja upea piirrosjälki. Bambi tulee aina olemaan yksi suosikki Disney klassikoistani, ja olen onnellinen, että olen saanut viettää juuri sen elokuvan parissa suuren osan lapsuudestani!
4/5
