arvostelussa: Spider-Man: Far From Home (2019)

Arvostelu sisältää merkittäviä spoilereita Avengers: Endgamesta, joten ethän lue arvostelua mikäli et kyseistä elokuvaa ole vielä nähnyt. Pyrin olemaan spoilaamatta mitään itse arvosteltavasta elokuvasta, mutta parhaan katselukokemuksen useimmiten saat, kun luet arvosteluja vasta katsottuasi elokuvan ensin itse.

Spider-Man on yksi maailman tunnetuimpia supersankareita. Alunperin sarjakuvista lähtöisin oleva hahmo on esintynyt myös valkokankailla useampaan otteeseen eri näyttelijöillä ja studioilla, mutta Marvelin elokuvauniversumiin hahmo liitettiin vuoden 2016 elokuvassa Captain America: Civil War, kun Tony Stark otti hänet mukaan omiin joukkoihinsa Avengers-ryhmän sisällissodassa. Tämän jälkeen Marvelin Spider-Man sai ensimmäisen sooloelokuvansa Spider-Man: Homecoming, ja hahmo esiintyi myös viime vuosien jättielokuvissa Avengers: Infinity war sekä Avengers: Endgame. Spider-Man on siis alkanut löytää mukavasti oman paikkansa Marvel-elokuvissa, ja on ollut todella mielenkintoista seurata hahmon matkaa.

Kuten olen aiemmin maininnut, Spider-Man on lempihahmoni Marvelin supersankareista. Spider-Man: Homecoming teki minuun välittömästi vaikutuksen, ja se onkin edelleen ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempielokuviani (elokuvan arvostelun voit lukea tästä.) Muistan itse asiassa monet elokuvan vuorosanat ulkoa. Olin siis enemmän kuin innoissani, kun Spider-Manin toisen sooloelokuvan ilmoitettiin ilmestyvän kesällä 2019. Olinkin välittömästi ennakkovaraamassa lippuja keskiviikon näytökseen, ja odotin elokuvailtaa kuin kuuta nousevaa. Odotukseni olivat sen verran korkealla, että yritin hillitä itseäni, etten sitten pettyisi. Miten elokuva sitten loppujen lopuksi onnistui? Odotuksia oli paljon, mutta onnistuiko toinen osa pitämään aiemman osan tason ja tunnelman?

Spider-Man, oikealta nimeltään Peter Parker, on edelleen isoihin saappaisiin joutunut teinipoika, joka yrittää tasapainotella supersankarielämän ja arjen keskellä. Vaikka hahmo on usein innoissaan sankaripuuhissaan, erityisesti nyt hän kaipaa irtiottoa ja tavallista elämää raskaiden aikojen keskellä. Mikä olisikaan siis parempaa, kuin jättää Spider-Man-asu kokonaan kotiin ja lähteä luokkaretkelle lomailemaan? Peterin suunitelma ei kuitenkaan toimi kauaakaan Nick Furyn tavoitellessa häntä jatkuvasti, ja maailman ollessa turvaton useiden suurien Avengers-sankarien poismenon jälkeen.

Spider-Manin tietä MCU:ssa on ollut todella mielenkiintoista seurata. Kyseessä todella on teini, joka on jo päässyt olemaan mukana maailmaa mullistavissa taisteluissa kaikkein suurimpien sankareiden joukossa. Ei ole siis ihme, että tavallista elämää on todella ikävä. Peter on yritteliäs, kevyttä vitsiä heittävä ja ajoittain noloihin tilanteisiin joutuva poika. Erityisesti hänen mentorinaan toimineen Tony Starkin/Iron Manin uhrattua itsensä maailman pelastumiseksi Peter tuntee kuitenkin suuria paineita olla tarpeeksi hyvä ja Starkin arvoinen kaiken sen sen jälkeen, mitä Stark on hänen eteensä tehnyt. Peterin ja Tony Starkin suhde on tärkeä, ja se on onneksi otettu hyvin huomioon myös uudessa elokuvassa. Peter on erityisesti elokuvan alussa hyvin hukassa, ja hänen on vaikeaa tehdä oikealta tuntuvia päätöksiä. Hahmo kuitekin todella muuttuu elokuvan aikana, ja hän on myös selvästi kehittynyt sankarihommissa edelliseen elokuvaansa verrattuna. Yksi parhaista asioista hahmossa edelleen on kuitenkin se, että hän tekee virheitä ja joutuu todella painimaan arkistenkin asioiden kanssa. Näin hahmo on hyvin samaistuttava ja inhimillisen tuntuinen. Spider-Mania on kaikissa MCU:n elokuvissa näytellyt Tom Holland, enkä itse pysty kuvittelemaan enää rooliin ketään osuvampaa näyttelijää.

Spider-Man: Homecomingissa Peter Parkerin ihastuksena toimi Liz. Elokuvan lopussa Liz kuitenkin muuttaa pois ja vaihtaa koulua. Nyt Peter on ihastunut aiemmassa elokuvassa hieman salaperäiseksi jääneeseen Michelle Jonesiin, eli MJ:hin (Zendaya).  MJ herätti huomioni jo ensimmäisessä elokuvassa, ja pidin hahmon outoudesta. Jäin myös toivomaan, että hahmoon tutustuttaisiin enemmän. Olinkin erityisen onnellinen, että nyt MJ:n rooli nousee huomatavasti suuremmaksi, ja hahmoon päästään tutustumaan yllättävän hyvin. Aloin myös pelkäämään, että MJ:stä tulisi neito hädässä, mutta tätä ei onneksi tapahtunut lainkaan, sillä tämä nainen ei pelastajaa tarvitse ollessaan hyvin päättäväinen, rohkea ja omatoiminen. Hahmossa ehdottomasti plussaa on myös hahmon sarkastinen ja suorasanainen persoonallisuus. Zendaya ja Tom Holland näyttelevät hyvin yhdessä, ja hahmojen kohtaukset ovat usein juuri oikealla tavalla niin teinimäisen kiusallisia, mutta silti vain toimivia.

Myös Peterin paras ystävä Ned (Jacob Batalon) on tietysti edelleen merkittävässä roolissa. Ned oli Peterin ensimmäinen läheinen, jolle hän paljasti olevansa Spider-Man (Tony Starkia lukuun ottamatta). Kaksikko touhuilee jälleen usein yhdessä, ja Ned toimii myös hyvänä huumorihahmona. Lisäksi Ned auttaa usein Peteriä esimerkiksi harhauttamalla muiden huomiota muualle tai selittelemällä Peterin poissaoloja tämän toimiessa Spider-Manina. Lisäksi elokuvassa ovat mukana myös hyvin monet aiemmasta elokuvasta tutut Peterin luokkalaiset sekä kaaoottisia käänteitä saavan luokkaretken valvojina toimivat opettajat, jotka tuovat useita hauskoja hetkiä. Tony Starkin paras ystävä ja Spider-Man: Homecomingissa Peterin touhuja vahtinut Happy Hogan (Jon Favreau) on myös elokuvassa, ja hän on edelleen vahvasti mukana Peterin elämässä. Happy saa elokuvassa hyviä hetkiä ja tuo hyvät naurut, mutta toimii myös tukena Peterille. Peterin täti May (Marisa Tomei) esiintyy tuttuna, aidosti pojasta välittävänä huoltajana. Nick Fury (Samuel L. Jackson) on vanha, oma itsensä: suorasanainen ja itsevarma, ja yksinkertaisesti yhtä Nick Fury kuin aina. Elokuvassa uutena esiteltävä hahmo on Mysterio. Mysterio on kiinnostava ja hyvin onnistunut hahmo, ja Jake Gyllenhaal on erittäin hyvä valinta rooliin.

Spider-Man: Far From Home on täydellinen sekoitus huumoria, teiniromantiikkaa sekä toimintaa sopivassa suhteessa. Toimintakohtaukset ovat todella kiinnostavia, jännittäviä ja näyttäviä, vitsit toimivat ja romantiikka ei varasta koko elokuvaa, mutta täydentää sitä osuvasti. Peterin luokkatovereista saadaan hahmoina enemmän irti kuin aiemmassa elokuvassa, ja myös muut hahmot sopivat elokuvaan hyvin ja ovat hyvin kirjoitettuja. Peter Parkerin kehitys on looginen ja huomattava. Alun hukassa olemisen jälkeen Peter alkaa saada ajatuksiaan selviksi ja tulee määrätietoisemmaksi. Hahmo on kuitenkin edelleen kaikesta huolimatta sisältä se sama naapuruston Spider-Man, joka on katsojille tullut aiemmista elokuvista tutuksi. Elokuva on tunnelmaltaan hyvin samankaltainen kuin Spider-Man: Homecoming, mikä sopii Hämähäkkimies-elokuville mainiosti. Se ei kuitenkaan ole täysin samanlainen kuin edeltäjänsä, vaan tuo ruudulle myös paljon uutta. Myös tarina itsessään on aiempaan osaan verrattuna selvästi erilainen. Kun Spider-Man: Homecomingissa Peter Parker totutteli olemaan Spider-Man ja opetteli uusia kykyjään, on hän jo jatko-osassa huomattavasti osaavampi kykyjensä suhteen, mutta saa sen sijaan painia uusien asioiden parissa.

Uusi hämisleffa on oikeastaan kaikkea, mitä itse olisin voinut toivoa, ja vähän enemmänkin. Elokuvateatterista lähdettyäni (tietenkin kahden teksitysten jälkeisen kohtauksen  jälkeen) olin yksinkertaisesti niin onnellinen ja hyvällä tuulella useamman päivän, eikä hype ole vieläkään kunnolla hiipunut. Elokuva pitää otteessaan alusta asti, ja päähenkilö Spider-Man on itsessään yksinkertaisesti niin symppis hahmo, ettei hänelle oikeastaan voi toivoa kuin hyvää. Hahmon historia ja universumin lähiaikaiset tapahtumat on otettu hyvin huomioon, ja myös sivuhahmoista saadaan paljon irti. Osa sarjakuvien faneista ei luultavasti pidä joistakin elokuvan ja hahmojen suhteen tehdyistä ratkaisuista, mutta itseäni ne eivät useimmiten haittaa, sillä mielestäni elokuvat saavat välillä kulkea enemmän omalla tiellään. En yksinkertaisesti itse keksi elokuvasta negatiivista sanottavaa, joten tyydyn vain totemaan, että elokuva nousee lempielokuviini hahmon aiemman sooloelokuvan rinnalle. Erityisesti, jos pidit Homecomingista, kannattaa siis Far From Homen perässä todella suunnata elokuvateatteriin.

5/5

postauksen kuvat osoitteesta

https://marvelstudiosnews.com/2019/01/15/over-100-hd-screencaps-from-the-spider-man-far-from-home-teaser-trailer/

arvostelussa: Captain Marvel (2019)

Eri hahmoiksi muuntautuvia skrulleja vastaan taisteleva kree-soturi Vers päätyy Maa-planeetalle. Maassa hän alkaa selvittää menneisyyttään ja sitä, kuka oikeasti on. Sankari tutustuu pian S.H.I.E.L.D-agentti Nick Furyyn ja saa tämän seurakseen seikkailuun.

***

Marvelin elokuvavuosi 2019 vaikuttaa todella lupaavalta. Vuoden ensimmäisenä MCU-elokuvana nähdään Marvelin ensimmäinen naissupersankarille omistettu sooloelokuva, Captain Marvel. Tuntui mahtavalta nähdä pitkästä aikaa Marvelin logo isolta näytöltä. Erityisen hienon asiasta teki tietysti se, että intro oli osoitettu kauniisti viime vuoden lopulla menehtyneen monien Marvelin sarjakuvien luojan, Stan Leen muistolle.

Captain Marvel on ehtinyt saada fanien keskuudessa jo runsaasti draamaa ja vihaa aikaan pääroolia näyttelevän Brie Larsonin kommenttien vuoksi. Mielestäni on kuitenkin typerää haukkua elokuvaa lyttyyn näyttelijän kommenttien takia, sillä nämä asiat eivät yksinkertaisesti kuulu yhteen. Kommentteihin en ota kantaa, mutta mielestäni olisi syytä muistaa, että Captain Marvel ja Brie Larson ovat oikeastaan kaksi eri henkilöä.

Vaikka olin melko innoissani Marvelin uudesta naissupersankarista, ei minulla ollut itse elokuvasta erityisen suuria odotuksia. Onnistuin kuitenkin lopulta katsomaan sen melko avoimin mielin. Olin myös onnistunut säästämään itseni kokonaan spoilereilta, vaikka Instagramini on täynnä Marvel-postauksia.

Elokuvan päähenkilö on tietysti Captain Marvel alias Vers. Vers on itsevarma ja monipuolinen hahmo. Päällisin puolin hänestä tulee melko vakava kuva, mutta hahmolla on selvästi myöskin huumorintajuinen puoli. Versin voimien kehittymistä ja menneisyyden selkeytymistä on kiinnostavaa seurata läpi elokuvan, ja yleisesti pidän hahmosta todella paljon. Versiä näyttelee elokuvassa jo aiemmin mainitsemani Brie Larson, joka sopii rooliin mainiosti ja näyttelee taitavasti läpi elokuvan.

Päädyttyään Maahan Vers tutustuu pian S.H.I.E.L.D-agentti Nick Furyyn. Elokuva sijoittuu 90-luvulle, joten elokuvassa nähdään nuorempi versio Furystä. Fury on tuttuun tapaan pidettävä ja kiinnostava hahmo ja saa elokuvassa runsaasti ruutuaikaa, joka on mukava lisä. Lisäksi elokuva antaa erittäin kiinnostavasti pohjaa Avengers-ryhmän syntymiselle. Furya näyttelee erinomaisesti Samuel L. Jackson.

Lisäksi hahmoista täytyy tietenkin mainita mahtava Goose-kissa, joka onnistui tarjoamaan yleisölle monia aidosti hauskoja hetkiä. Elokuvassa paljon ruutuaikaa saavat myös kummalliset skrull-oliot, hahmot Versin menneisyydestä sekä Versin kanssa skrulleja vastaan taistelevat kree-soturit.

Captain Marvelista löytyy mukavan paljon toimivaa huumoria, mutta elokuva onnistuu silti olemaan yleisilmeeltään melko vakava. Hauskimmat kohtaukset syntyvät Goosen touhuiluista sekä Versin ja Furyn käymistä keskusteluista. Lisäksi elokuva tarjoaa joitakin vakavamielisempiä kohtauksia, mutta ei kuitenkaan onnistu koskettamaan sen enempää. Myöskään juonenkäänteet eivät ole erityisen yllättäviä. Toimintaa Captain Marveista löytyy, mutta se ei silti tunnu yhtä jännittävältä kuin useat muut Marvelin elokuvat. Elokuva jää loppujen lopuksi kevyeksi supersankarihömpäksi, joka tarjoaa hyvän elokuvaseikkailun perjantain kunniaksi, mutta ei jää juonellisesti mieleen. Kiinnostavinta elokuvassa olivat viittaukset Avergers-ryhmään, sekä päähenkilöön Versiin tutustuminen. Elokuvan katsoo mieluusti kerran ja mielenkiinto kestää läpi elokuvan, mutta se hukkuu nopeasti muiden supersankarielokuvien joukkoon. Jään kuitenkin elokuvan jälkeen odottamaan innolla Captain Marvelin näkemistä Marvelin myöhemmässä tuotannossa. Hahmolla on kiinnostava persoonallisuus ja sankarina hän omaa hyvin suuret voimat.

Captain Marvel on toimivaa supersankariviihdettä, mutta ei jää elokuvana erityisemmin mieleen. Elokuvan päähenkilö Vers on onnistunut ja kiinnostava hahmo ja myös Nick Fury on mainio. Elokuva onnistuu esittelemään MCU:n uuden jäsenen ja näyttämään mielenkiintoisia puolia myös Furyn aiemmista vaiheista. Lisäksi elokuvan lopputekstien jälkeen nähdään kaksi lisäkohtausta, joista toinen pohjustaa erityisen kiinnostavasti huhtikuussa ilmestyvää jättileffaa, Avengers: Endgamea. Odotan innolla Captain Marvelin näkemistä Avengers-ryhmän rinnalla, tulisipa kesä pian!

Captain Marvel ei todellakaan ole huono elokuva. Se on supersankarielokuvien ystäville perusvarmaa viihdettä ja voin suositella sitä erittäin lämpimästi kaikille Marvel-faneille. Olisin kaivannut enemmän jännitystä ja yllättävämpää juonta, mutta parasta elokuvassa ovat sen pääkaksikko Vers ja Fury.

3/5

postauksen kuvat osoitteesta https://marvelstudiosnews.com/2018/09/19/over-90-hd-screencaps-from-the-captain-marvel-trailer/

arvostelussa: Spider-Man: Homecoming (2017)

***

Avengers-ryhmän sisällissodan jälkeen Peter Parker palaa kotiinsa New Yorkiin ja toivoisi saavansa työskennellä suurempien sankaritekojen parissa, mutta hänelle ei tunnu olevan mitään tehtävää, eikä Stark usko hänen kykyihinsä. Pysäyttäessään pankkiryöstön Peter pääsee kuitenkin laitonta asebisnestä pyörittävän Adrian Toomesin jäljille. Hän aikoo selvittää miehen pimeät puuhat ja näyttää mihin pystyy.

***

Spider-Man-huumalle ei näy loppua. Hahmo on tullut luultavasti kaikille jo edes jollain tasolla tutuksi sarjakuvien, elokuvien, pelien tai oheistuotteiden kautta. Elokuvissa Spider-Man on ehtinyt tehdä useamman kierroksen. 2016 Marvel esitteli kuitenkin Captain America: Civil warissa MCU:n version Spider-Manista. Ruutuaikaa tässä elokuvassa hahmolla ei vielä paljoa ollut, mutta se antoi kuitenkin mukavan ensisilmäyksen uudesta uudesta Hämähäkkimiehestä. Vuonna 2017 hahmo sai ensimmäisen sooloelokuvansa. Itse en tuolloin vielä kuulunut Marvel-faneihin enkä kiinnittänyt elokuvaan juurikaan huomiota. 2018 katsottuani ensin Civil warin paloin kuitenkin halusta nähdä Spider-Man: Homecoming:in ja nyt en osaa edes sanoa montako kertaa olen katsonut tämän elokuvan läpi...

Spider-Man/Peter Parker on high schoolia käyvä teinipoika, joka painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin muutkin ikäisensä: ihastuminen ja koulunkäynti ovat iso osa elämää. Lisäksi hänellä on kuitenkin Hämähäkkimiehen kyvyt ja koulun jälkeen Peter viettääkin aikaansa auttaen New Yorkin asukkaita ja sinkoillen seittiensä avulla rakennuksesesta toiseen. Elämä Spider-Manina on toisaalta hauskaa, mutta Peteriä turhauttaa kun hänelle ei löydy mitään suurempaa työtä. Peter on mukavan tavallinen ja samaistuttava nuori ja hänestä on helppo pitää alusta asti. Vaikka hahmo on "tavallinen", hänelle on kuitenkin luotu selkeä ja erityinen persoonallisuus, mikä tekee hahmosta kiinnostavamman. Spider-Manin näyttelijänä nähdään Tom Holland ja nykyään en osaa kuvitellakaan rooliin ketään muuta. Hollandista löytyy tarvittaessa hahmoon juuri sitä herkkyyttä ja yritteliäisyyttä mitä hahmoon tarvitaan, ja hän myös todella näyttää elokuvassa high school-ikäiseltä.

Peter Parkerin paras ystävä on Ned. Peter viettää Nedin kanssa hyvin paljon aikaa ja he tuntuvat olevan hyvin läheisiä. Ned toimii elokuvan jonkinlaisena komediahahmona ja on ihan hauska, mutta ei jää sen enempää mieleen.

Peterin ihastus Liz jää hahmona hyvin tylsäksi ja persoonattomaksi. Koulun outona pidetty Michelle jää vielä melko arvoitukselliseksi hahmoksi, mutta uskon ja toivon, että hänestä saadaan tietää seuraavassa elokuvassa lisää. Michellellä ei ole paljoa ruutuaikaa eikä hänellä ole juonen kannalta erityistä merkitystä, mutta pidän hahmon arvoituksellisuudesta.

Civil warissa Peterin mentorina toiminut Tony Stark/Iron man ja tämän apuri Happy ovat myös elokuvassa mukana. Peter toivoo saavansa Starkilta jotakin suurempia tehtäviä kuten Civil warissa, mutta Starkilla ei ole aikaa eikä uskoa antaa pojalle tehtävää. Happy seuraa Peterin menoa, mutta on pojasta lähinnä rasittunut. Tony kuitenkin vaikuttaa välittävän Peteristä ja mielestäni tämä supersankarikaksikko on todella kiinnostava yhdistelmä. Trailerien perusteella Starkin olisi voinut kuvitella olevan elokuvassa enemmän esillä, mutta on hyvä, että hän jää sivuun ja elokuva pysyy aidosti Spider-Manin omana sankarielokuvana.

Muita hahmoja elokuvassa ovat Peterin kiusaaja Flash, Peterin täti May ja tietysti pimeää asebisnestä pyörittävä Adrian Toomes. Toomes on pahiksena onnistunut ja häneltä löytyy inhimillisiäkin motiiveita tekoihinsa.

Spider-Man: Homecoming on toisaalta melko kevyt ja hyväntuulinen elokuva, mutta se onnistuu myös ajoittain koskettamaan. Lisäksi erityisesti elokuvan loppupuolelta löytyy todellista jännitystä ja supersankarielokuville tyypillistä vauhtia ja toimintaa. Peter Parkerin kaksoiselämä on luotu kiinnostavasti. High school-elämä tasapainottaa mukavasti toimintaa, mutta jää kuitenkin sen verran sivuun, ettei elokuvasta jää liikaa teini-elokuvaa muistuttava kuva. On hyvä, että elokuvaan on maltettu jättää myös rauhallisempia kohtauksia, sillä ne syventävät juonta ja antavat aikaa tutstua hahmoihin enemmän. Monet sivuhahmot jäävät kuitenkin vielä melko vieraiksi.

Vaikka elokuvan pahis on vaarallinen ja Spider-Manilla riittää hommia, on kiva ettei hahmon ensimmäisenä tehtävänä ole kuitenkaan universumin tai maapallon pelastaminen. Yksi lempiasioistani hahmossa onkin se, että hän ei ole täydellinen, vaan nuori ja kehittyvä supersankari. Elokuvan ymmärtää hyvin katsomatta muita Marvel-elokuvia, mutta joidenkin kohtausten ja vitsien ymmärtämisessä erityisesti Civil warin katsomisesta oli hyötyä.

Spider-Man Homecoming on yksi ehdottomia päivän piristäjiäni. Sen yleistunnelma on mukavan rento ja kevyt, mutta juoni pitää otteessaan koko elokuvan ajan. Vaikka ainakin joku versio Spider-Manista on jo kaikille tuttu, elokuva onnistuu tuomaan paljon uutta. Se ei toista Spider-Manin syntytarinaa, vaan esittelee uuden seikkailun uusine tai muokattuine hahmoineen.

Päähenkilöön päästään tutustumaan pintaa syvemälle ja myös elokuvan pahis on hyvin luotu. Sivuhahmot ovat piristäviä, mutta esimerkiksi Lizin hahmo jää liiankin tyhjäksi. Vaikka esimerkiksi Spider-Man: Into the Spider Verse oli mahtava, tämä on silti ehdottomasti oma suosikkini hämisleffoista. Tämän perusteella voitte siis vain kuvitella, kuinka paljon odotan tänä vuonna ilmestyvää Spider-Man: Far From Homea.

4,5/5

Avengers: Infinity war - elokuva-arvostelu

***

Vallanhimoinen Thanos aikoo kerätä kaikki kuusi piilotettua ikuisuuskiveä rautahanskaansa. Jos hän saa kerättyä jokaisen kiven itselleen, hänestä tulee koko universumin hallitsija ja voimakkain olento. Mikäli suunnitelma onnistuu, Thanos pystyy muokkaamaan maailmankeikkeuden täysin oman mielensä mukaiseksi. Ylivoimaista vastusta vastaan lähtee taistelemaan hurjan kokoinen joukko Marvelin supersankareita mukaan lukien alkuperäiset Kostajat (Avengers) sekä Galaksin vartijat (Guardians of the galaxy).

***

Avengers: Infinity war oli todella suuri ja odotettu projekti. Se on tällä hetkellä maailman kolmanneksi kallein elokuva. Se on kuitenkin myös maailman neljänneksi eniten tuotanut elokuva, joten täysin epäonnistuneeksi elokuvaa ei tuotteliaisuuden puolesta ainakaan voi sanoa. Avengers: Infinity warissa nähdään lähes tulkoon kaikki Marvel-elokuvien sankarit, joten itse ainakin pohdin olisiko elokuva täysi sekasorto. Yllätyin kuitenkin positiivisesti elokuvan selkeydestä enkä pudonnut kertaakaan elokuvassa kärryiltä, vaikka hahmoja oli hurjan paljon ja taisteluita tapahtui samaan aikaan monessa paikassa. 

En tällä kertaa lähde kommentoimaan jokaista elokuvan merkityksellistä hahmoa, sillä kuten sanoin, hahmoja on valtava määrä. Kerron kuitenkin hahmoista joista minulla on eniten sanottavaa.

Elokuvan ehdoton pääpahis on ikuisuuskiviä keräävä ja maailman kaikkeuden hallintaa tavoitteleva Thanos (Josh Brolin). Thanos on todellakin yksi Marvelin pahimmista ja ylivoimaisimmista pahishahmoista ja onnistuu monta kertaa vakuuttamaan katsojalle, että toivoa suuruuden hullun jätin voitosta ei ole. Thanosiin on kuitenkin saatu myös syvyyttä ja taustatarinaa, joka tekee hahmosta ehdottomasti mielenkiintoisemman ja moniuloitteisemman. Tunnen silti suurta vihaa Thanosta kohtaan lähes koko elokuvan ajan, joka voidaan varmaankin laskea positiiviseksi asiaksi kun on kyse elokuvan pahiksesta.

Galaksin vartioihin kuuluvalle Gamoralle (Zoe Saldaña) ja tämän siskolle Nebulalle (Karen Gillan) elokuvan pahis tuo lisähaastetta, sillä kyseessä on heidän isänsä. Tunteet ja katkeruus ovat pelissä mukana ja molempien näyttelijät suorittavat osansa toimivasti.

Iron man/Tony Stark (Robert Downey Jr.) on todella toimiva hahmo ja esiintyy tuttuun tapaan sekä hauskana että hyvin vakava hahmona. Thor (Chris Hemsworth) on todella voimakas ja mahtava hahmo, joka toimii tällä kertaa melko vakavana tyyppinä elokuvassa. Thor on ehdottomasti yksi elokuvan voimakkaimmista hahmoista ja hänet onkin usein listattu Infinity warin perusteella voimakkaimmaksi Avengeriksi.

Doctor Strange (Benedict Cumberbatch) on myös mielenkiintoinen ja voimakas hahmo, joka pääsee melko merkittävään rooliin elokuvan juonessa. Lisäksi mukana on tietenkin Captain America (Chris Evans) joukkoineen sekä Marvelin uudempia sankareita edustava Black Panther (Chadwick Boseman), joka jää kuitenkin yllättävän pieneen rooliin elokuvassa.

Viimeisenä pääsemmekin vielä omaan suosikkihahmooni eli Spider-Maniin/Peter Parkeriin. Myös Spider-Man edustaa Marvel-elokuvien uudempia sankareita ja minusta oli ihan parasta, että hänelle oli suotu mukavasti ruutuaikaa. Minusta Iron Man ja Spider-Man ovat ihan mahtava duo ja heistä tulee sellainen "isä-poika-fiilis" :D. Yksi suuri syy miksi Spider-Man on mieleeni on ehkäpä se, että on mielenkiintoista seurata oman ikäistä sankaria ja nuoreen Peter Parkeriin on hyvin helppo samaistua. Pidän myös siitä, että Spider-Man ei ole täydellinen sankari, vaan on vielä jonkin verran harjoittelemassa muilta sankareilta. Minun on pakko vielä sanoa se, että mielestäni Tom Holland on paras mahdollinen valinta näyttelemään Spider-Mania ja hän luo hahmolle täydellisessä tasapainossa herkkyyttä ja hauskuutta. 

Lisäksi elokuvassa nähdään mm. Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) sekä kaikki Galaksien suojelijat+muita Marvel-elokuvista tuttuja hahmoja. Hahmoja siis riittää, mutta kuinka ne kaikki tungetaan yhteen, samaan elokuvaan?

Infinity warista saa varmasti eniten irti, jos on nähnyt kaikki aiemmat Marvel-elokuvat tai tietää ainakin kaikkien hahmojen taustatarinat. Itse olen kuitenkin todella uusi jäsen Marvel-elokuvien fanikaartissa enkä malttanut katsoa läheskään kaikkien hahmojen aiempia seikkailuja ennen tätä. Elokuva toimi kuitenkin siitä huolimatta yllättävän hyvin! Olin nähnyt ennen Infinity waria ensimmäisen Avengersin, Dr. Strangen, Spider-Man homecomingin ja Civil warin sekä kaikki Thor-elokuvat ja ainakin Civil warin katsomisesta oli mielestäni jonkin verran hyötyä tämän elokuvan parissa.

Avengers: Infinity war on valtava elokuva, jolle ladattiin hurjasti odotuksia. Elokuvan ketsto on melkoisen pitkä, joten sen katsomiselle pitää varata aikaa (149min). Itselläni mielenkiinto pysyi kuitenkin hyvin yllä läpi elokuvan. Hahmoille oli myös saatu mielestäni sopivasti esiintymisaikaa. Kun hahmot tuntee etukäteen, heihin ei sen enempää tässä elokuvassa tarvitsekaan tutustua. Monista hahmoista löytyy kuitenkin mukavasti uusia puolia!

Minut Infinity war yllätti melko positiivisesti. Olin elokuvan juonessa täysillä mukana alusta loppuun ja elokuva teki minuun vaikutuksen. Elokuvan jälkeen olo ei ollut kovin hyvä, mutta se ei suinkaan johtunut elokuvan huonoudesta, vaan synkähköstä juonesta. Kyyneleitä ei kuitenkaan tämän elokuvan jälkeen nähty. Muistan kuitenkin olleeni loppuillan vielä täysin elokuvan maailmoissa ja olo oli todella tyhjä. Samaan aikaan kuitenkin odotan niiiin kovasti elokuvan jatko-osaa jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Minua kuitenkin pelottaa, että odotan jatko-osalta aivan liikaa ja se pettää minut... Mutta ihan oikeasti, palan halusta tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä Infinity war tarjosi yllättäviä juonenkäänteitä ja jätti minut lopussa pelkäksi kysymysmerkiksi. Pientä haittaa elokuvakokemukseen kuitenkin toi myös tieto joistakin Marvelin tulevista elokuvista, sillä ne spoilaavat omalla tavallaan jatko-osaa...

Kokonaisuudessaan pidin Infinity warista. Pidän elokuvan synkkyydestä, mutta myös elokuvan huumori jaksaa hymyilyttää. Joskus mennään kuitenkin liian äkkipikaisesti draamasta komediaan, jolloin kumpikaan puolisko ei toimi. Lisäksi elokuvassa tapahtuu hyvin paljon samaan aikaan ympäri universumia. Juonessa pysyi yllättävän hyvin mukana, mutta siti kokonaisuus jää hieman hajanaiseksi.

En tiedä onko se vain osa tätä elokuvan jälkeistä alkuhypeä, mutta omasta mielestäni Infinity war oli joka tapauksessa hieno ja onnistunut elokuva, joka ei jättänyt kylmäksi. Elokuvan tapahtumat ja seuraavan osan tapahtumien pohdinta täyttivät päätäni vielä tänäänkin mm. koulussa liiallisuuksiinkin asti, 
mutta minusta oli silti mukavaa olla pitkästä aikaa näin innoissaan jostakin elokuvasta. En kuitenkaan tiedä tuntuuko elokuva esimerkiksi parin vuoden päästä enää niin mahtavalta ja välillä elokuva oli liian mahtipontinen ja tapahtumia oli liikaa, vaikka suurimman osan ajasta elokuvassa onnistui pysymään helposti kärryillä asiaan sen enempää keskittymättä. En kuitenkaan ainna elokuvalle ihan viittä tähtiä, sillä siinä oli joitakin vikoja, eikä se ole loppujen lopuksi paras näkemäni elokuva. (Tosin, en ihan oikeasti tiedä tulenko koskaan antamaan yhdellekään elokuvalle viittä tähteä, sillä ajattelen aina että on olemassa parempi elokuva :D!)

4/5

Thor - elokuva-arvostelu

***

Asgardin kuningas Odin on kruunaamassa toista poikaansa Thoria Asgardin uudeksi kuninkaaksi, mutta kruunajaiset keskeytyvät jättiläisten hyökätessä valtakuntaan. Thor ei kuuntele isänsä käskyjä ja lähtee taistelemaan tunkeutujia vastaan rikkoen maiden välisen aselevon. Thorin ajattelemattoman käytöksen vuoksi Odin karkottaa hänet Maahan oppimaan läksynsä.

Maassa Thor tutustuu mm. astrofyysikko Jane Fosteriin ja rakastuu tähän. Samoihin aikoihin Asgardissa Thorin katkera veli saa tietää, ettei olekaan Odinin oikea poika, vaan hänet on adoptoitu jättiläisten johtajalta Laufeylta kauan sitten käydyn sodan jälkeen. Loki raivostuu ja saa Odinin vaipumaan hyvin sikeään uneen. Loki ottaa valtaistuimen itselleen ja haluaa näyttää adoptioisälleen voimakkuutensa keinolla millä hyvänsä. Thor saa tietää valtakuntansa tapahtumista ja hänen täytyy estää veljensä tuhoisat suunnitelmat sekä päästä takaisin Asgardiin.

***

Thor on vuonna 2011 julkaistu supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comicsin samannimiseen sarjakuvahahmoon. Elokuvan päähenkiö on luonnollisesti Odinin toinen poika Thor ja hahmoa näyttelee Chris Hemsworth.

Thorin hahmot (lukuun ottamatta Maan asukkaita) perustuvat skandinaavisen mytologian hahmoihin. En itse ollut perehtynyt tähän mytologiaan aiemmin, vaikkain ne kiinnostavat minua usein. Olin toki kuullut jotakin Odinista ja Thorista, mutta muuten nämä mytologiat ovat jääneet melko tuntemattomiksi ja olen lukenut enemmän esimerkiksi muinaisen Kreikan jumalista (tästä kiitos Percy Jackson-kirjoille).

Olen nyt katsonut kaikki Thor-elokuvat, mutta haluan arvostella ne järjestyksessä. Yleisesti ottaen pidän Thor-elokuvien hahmoista todella paljon ja niistä on monen elokuvan kautta tullut minulle ns. läheisiä. 

Thor on ukkosen jumala ja hänestä on tarkoitus tulla Asgardin seuraava hallitsija. Hän on elokuvan alussa meko äkkipikainen ja tulinen persoona. Thor haluaa kyllä suojella Asgardia, muttei mieti loppujen lopuksi kovinkaan pitkälle tekemisiään.  Maassa hän on ymmärrettävästi aluksi pihalla kuin puutarhaletku, mutta oppii nopeasti planeetan tavat. 
Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman), hänen ystävänsä Darcy Lewis (Kat Dennings) ja tohtori Erik Selvig (Stellan Skarsgård) löytävät Thorin ja tutustuvat häneen. Darcy ja Erik jäävät kuitenkin melko kaukaisiksi hahmoiksi ja erityisesti Erik jää enimmäkseen ärsyttämään huonolla huumorillaan. Janeen yritetään elokuvassa keskittyä hieman enemmän ja Thorin ja naisen välille kehkeytyykin suhde, mutta itseäni koko suhde jää vain ärsyttämään ja Jane jää melko tylsäksi hahmoksi. Hahmolla ei tunnu olevan juurikaan luonnetta eikä hänestä jää oikein mitään mieleen elokuvan jälkeen. Rakkaussuhde tuntuu ylimääräiseltä ja itseäni olisi kiinnostanut  nähdä enemmän Thorin ja Lokin sisarussuhdetta sekä heidän suhdettaan vanhempiinsa.
Thor kehittyy jonkin verran elokuvan aikana. Hän on loppujen lopuksi oikeudenmukainen ja vahva sankari ja haluaa suojella Maata ja Asgardia. Chris Hemsworth sopii Thoriksi hyvin, mutta joissakin kohtauksissa näytteleminen jää heikommaksi. Yleisesti ottaen Hemsworth oli kuitenkin oikea valinta Thorin rooliin.

Thorin veli Loki (Tom Hiddleston) on juonikas ja vallanhimoinen hahmo ja toimii elokuvan pahiksen roolissa. Loki on jäänyt lapsuudestaan asti aina Thorille kakkoseksi ja hänen katkeruutensa karkaa kunnolla käsistä viimeistään silloin, kun Odin valitsee Thorin valtakunnan seuraavaksi hallitsijaksi.  Kunnianhimo tuntuu lopulta huuhtovan Lokin muut tunteet kokonaan alleen. Loki on ehdottomasti tämän hetken suosikkihahmoni koko Marvel-elokuvista, mutta tässä osassa hän ei vakuuta.  Näyttelijätyö on joissakin kohtauksissa epäuskottavaa ja pinnallista ja itse hahmolta puuttuu herkkyys ja koskettavuus ja Loki jää vain epätoivoisen vihaiseksi hahmoksi. Onhan Loki aina lapsuudestaan asti jäänyt pienemmälle huomiolle ja Odinin uutiset poikansa alkuperästä järkyttävät häntä, mutta tavoitteet tuhoamisesta ja hallitsemisesta ovat silti erittäin epäuskottavan suuria seurauksia.

Poikien isä Odin esitellään hyvänä ja sankarillisena jumalana, mutta ei oikeasti ole täydellinen hahmo. Odin on suosinut alusta asti enemmän Thoria, mikä taas on tuonut pahaa oloa Lokille. Lukuun ottamatta tätä Odin on kuitenkin viisas ja oikeudenmukainen Asgardin hallitsija, jota hänen kansansa arvostaa. Odinia näyttelee onnistuneesti Anthony Hopkins, mutta hahmolla ei ole erityisen paljoa ruutu-aikaa.

Muita elokuvassa nähtäviä hahmoja ovat mm. Asgardia vartioivat Heimdall (Idris Elba) ja jääjättiläisten johtaja Laufey (Colm Feore) sekä Thorin ystävät. 

Visuaalisesti Thor on ihan ok-tasoinen elokuva. Asgard on loistelias ja kirkas ja jääjättiläisten asuttama Jotunheim taas jännittävä ja synkkä. Olisinkin mielelläni viihtynyt vaikka koko elokuvan näiden paikkojen maisemissa, mutta homma lässähtää jonkin verran kun siirrytään Maan pinnalle New Mexikoon. Elokuvasta voi huomata, että erikoistehosteet ovat ajan saatossa kehittyneet ja monet hahmot ja kohtaukset näyttävät liian selkeästi tietokoneella tehdyiltä.

Juonellisest elokuva on hyvin tavallista supersankarielokuvan menoa eikä tarjoa juuri mitään uutta.

Tarina on monessa kohdassa ennalta-arvattava ja erityisesti Maan asukkaat ovat tylsiä tai ärsyttäviä. Elokuvan loppupuolen taistelut ovat aluksi mielenkiintoisia, mutta niiden pitkittyessä mielenkiinto kärsii. Huumori on joissain kohtauksissa huonoa, mutta jotkut kohtaukset myös saavat hymyilemään. Itse jaksoin kuitenkin katsoa elokuvan ihan hyvn alusta loppuun ja uskon että pystyisin katsomaan sen joskus uudestaankin.

Veljeskauteuteen, perhesuhteisiin ja kasvutarinaan keskittyvä Thor ei todellakaan kuulu Marvel-elokuvien parhaimmistoon, mutta sen jaksaa kyllä katsoa alusta loppuun ja se antaa ihan hyvän pohjustuksen Thorin seuraaville seikkailuille. Thorille on julkaistu kaksi jatko-osaa: Thor - The Dark World (2013) ja Thor - Ragnarök (2017). Lisäksi Thoria ja Lokia saadaan nähdä jonkin verran Avengers - elokuvien seikkailuissa.

2,5/5

//Nyt onkin siten ensimmäinen Marvel-elokuvan arvostelu purkissa. Itse olen aivan innoissani kirjoittamassa näitä. Olen tällä hetkellä kipeänä sängyn pohjalla ja koulujutut sen kun kasaantuvat, mutta hyvää tässä on se, että onpahan aikaa kirjoitella valmiiksi postauksia joita voin sitten julkaista vaikka olisi kiireisempi aika menossa.
Suunnitelmana olisi siis nyt alkuun arvostella kaikki Thor-elokuvat järjestyksessä ja sen jälkeen mahdollisesti siirtyä Avengers-leffoihin. En kuitenkaan uskalla 100% varmuudella luvata mitään, koska olen todella huono pysymään suunnitelmissani. Labyrintti - Aavikkokokeet-elokuvankin arvostelu on venynyt pian varmaan vuoden! Lisäksi minulla on paljon katsottuja Disney-klassikoita odottelemassa arvostelua. Aiheita siis riittää!