lauantai 2. helmikuuta 2019

arvostelussa: Spider-Man: Homecoming (2017)



***

Avengers-ryhmän sisällissodan jälkeen Peter Parker palaa kotiinsa New Yorkiin ja toivoisi saavansa työskennellä suurempien sankaritekojen parissa, mutta hänelle ei tunnu olevan mitään tehtävää, eikä Stark usko hänen kykyihinsä. Pysäyttäessään pankkiryöstön Peter pääsee kuitenkin laitonta asebisnestä pyörittävän Adrian Toomesin jäljille. Hän aikoo selvittää miehen pimeät puuhat ja näyttää mihin pystyy.

***

Spider-Man-huumalle ei näy loppua. Hahmo on tullut luultavasti kaikille jo edes jollain tasolla tutuksi sarjakuvien, elokuvien, pelien tai oheistuotteiden kautta. Elokuvissa Spider-Man on ehtinyt tehdä useamman kierroksen. 2016 Marvel esitteli kuitenkin Captain America: Civil warissa MCU:n version Spider-Manista. Ruutuaikaa tässä elokuvassa hahmolla ei vielä paljoa ollut, mutta se antoi kuitenkin mukavan ensisilmäyksen uudesta uudesta Hämähäkkimiehestä. Vuonna 2017 hahmo sai ensimmäisen sooloelokuvansa. Itse en tuolloin vielä kuulunut Marvel-faneihin enkä kiinnittänyt elokuvaan juurikaan huomiota. 2018 katsottuani ensin Civil warin paloin kuitenkin halusta nähdä Spider-Man: Homecoming:in ja nyt en osaa edes sanoa montako kertaa olen katsonut tämän elokuvan läpi...



Spider-Man/Peter Parker on high schoolia käyvä teinipoika, joka painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin muutkin ikäisensä: ihastuminen ja koulunkäynti ovat iso osa elämää. Lisäksi hänellä on kuitenkin Hämähäkkimiehen kyvyt ja koulun jälkeen Peter viettääkin aikaansa auttaen New Yorkin asukkaita ja sinkoillen seittiensä avulla rakennuksesesta toiseen. Elämä Spider-Manina on toisaalta hauskaa, mutta Peteriä turhauttaa kun hänelle ei löydy mitään suurempaa työtä. Peter on mukavan tavallinen ja samaistuttava nuori ja hänestä on helppo pitää alusta asti. Vaikka hahmo on "tavallinen", hänelle on kuitenkin luotu selkeä ja erityinen persoonallisuus, mikä tekee hahmosta kiinnostavamman. Spider-Manin näyttelijänä nähdään Tom Holland ja nykyään en osaa kuvitellakaan rooliin ketään muuta. Hollandista löytyy tarvittaessa hahmoon juuri sitä herkkyyttä ja yritteliäisyyttä mitä hahmoon tarvitaan, ja hän myös todella näyttää elokuvassa high school-ikäiseltä.


Peter Parkerin paras ystävä on Ned. Peter viettää Nedin kanssa hyvin paljon aikaa ja he tuntuvat olevan hyvin läheisiä. Ned toimii elokuvan jonkinlaisena komediahahmona ja on ihan hauska, mutta ei jää sen enempää mieleen.
Peterin ihastus Liz jää hahmona hyvin tylsäksi ja persoonattomaksi. Koulun outona pidetty Michelle jää vielä melko arvoitukselliseksi hahmoksi, mutta uskon ja toivon, että hänestä saadaan tietää seuraavassa elokuvassa lisää. Michellellä ei ole paljoa ruutuaikaa eikä hänellä ole juonen kannalta erityistä merkitystä, mutta pidän hahmon arvoituksellisuudesta.



Civil warissa Peterin mentorina toiminut Tony Stark/Iron man ja tämän apuri Happy ovat myös elokuvassa mukana. Peter toivoo saavansa Starkilta jotakin suurempia tehtäviä kuten Civil warissa, mutta Starkilla ei ole aikaa eikä uskoa antaa pojalle tehtävää. Happy seuraa Peterin menoa, mutta on pojasta lähinnä rasittunut. Tony kuitenkin vaikuttaa välittävän Peteristä ja mielestäni tämä supersankarikaksikko on todella kiinnostava yhdistelmä. Trailerien perusteella Starkin olisi voinut kuvitella olevan elokuvassa enemmän esillä, mutta on hyvä, että hän jää sivuun ja elokuva pysyy aidosti Spider-Manin omana sankarielokuvana.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Peterin kiusaaja Flash, Peterin täti May ja tietysti pimeää asebisnestä pyörittävä Adrian Toomes. Toomes on pahiksena onnistunut ja häneltä löytyy inhimillisiäkin motiiveita tekoihinsa.

Spider-Man: Homecoming on toisaalta melko kevyt ja hyväntuulinen elokuva, mutta se onnistuu myös ajoittain koskettamaan. Lisäksi erityisesti elokuvan loppupuolelta löytyy todellista jännitystä ja supersankarielokuville tyypillistä vauhtia ja toimintaa. Peter Parkerin kaksoiselämä on luotu kiinnostavasti. High school-elämä tasapainottaa mukavasti toimintaa, mutta jää kuitenkin sen verran sivuun, ettei elokuvasta jää liikaa teini-elokuvaa muistuttava kuva. On hyvä, että elokuvaan on maltettu jättää myös rauhallisempia kohtauksia, sillä ne syventävät juonta ja antavat aikaa tutstua hahmoihin enemmän. Monet sivuhahmot jäävät kuitenkin vielä melko vieraiksi.


Vaikka elokuvan pahis on vaarallinen ja Spider-Manilla riittää hommia, on kiva ettei hahmon ensimmäisenä tehtävänä ole kuitenkaan universumin tai maapallon pelastaminen. Yksi lempiasioistani hahmossa onkin se, että hän ei ole täydellinen, vaan nuori ja kehittyvä supersankari. Elokuvan ymmärtää hyvin katsomatta muita Marvel-elokuvia, mutta joidenkin kohtausten ja vitsien ymmärtämisessä erityisesti Civil warin katsomisesta oli hyötyä.





Spider-Man Homecoming on yksi ehdottomia päivän piristäjiäni. Sen yleistunnelma on mukavan rento ja kevyt, mutta juoni pitää otteessaan koko elokuvan ajan. Vaikka ainakin joku versio Spider-Manista on jo kaikille tuttu, elokuva onnistuu tuomaan paljon uutta. Se ei toista Spider-Manin syntytarinaa, vaan esittelee uuden seikkailun uusine tai muokattuine hahmoineen.
Päähenkilöön päästään tutustumaan pintaa syvemälle ja myös elokuvan pahis on hyvin luotu. Sivuhahmot ovat piristäviä, mutta esimerkiksi Lizin hahmo jää liiankin tyhjäksi. Vaikka esimerkiksi Spider-Man: Into the Spider Verse oli mahtava, tämä on silti ehdottomasti oma suosikkini hämisleffoista. Tämän perusteella voitte siis vain kuvitella, kuinka paljon odotan tänä vuonna ilmestyvää Spider-Man: Far From Homea.

4,5/5




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!