sunnuntai 2. joulukuuta 2018

The Greatest Showman: elokuva-arvostelu





kaikki postauksen kuvat osoittesta www.moviescreenshots.blogspot.com

***

P.T. Barnum elää perheensä kanssa köyhää elämää, mutta unelmoi suurista asioista. Hän haluaa tarjota perheelleen kaiken mahdollisen, vaikka tämän vaimo Charity yrittää vakuuttaa olevansa täysin onnellinen ja tyytyväinen heidän elämäänsä. Pian Barnum menettää työpaikkansa ja ottaa suuren lainan perustaakseen oman vahanukkemuseon. Museo ei menesty, mutta Barnum keksii toimivan, ihmisiä kiinnostavan keinon menestyä. Barnum etsii oomituisina pidettyjä ihmisiä ja alkaa järjestää "Kummajaisnäytöksiä". Näytökset saavat aikaan ristiriitaisia tunteita, mutta rahaa tulee. Entinen "Barnum's American Museum" saa nimekseen "Barnum's Circus" ja uudenlainen elämäntapa on syntynyt.

***

 The Greatest Showman perustuu P.T. Barnumin elämään hänen sirkuksensa alkuvaiheista. Elokuva on kuitenkin hyvin siloiteltu versio Barnumista ja tarinaa on toki jokin verran väritetty. Musiikilla on hyvin suuri paino, sillä elokuva on todellakin musikaali. Olen todella iloinen siitä, että musikaalielokuvia edelleen tehdään ja ne menestyvätkin ihan mukavasti. Olen vasta lähiaikoina löytänyt sisäisen musikaali-ihmiseni, mutta rakastan erityisesti mahtipontisia ja nopeatempoisia musiikkinumeroita. Siksi The Greatest Showman onnistui vakuuttamaan minut musiikillsesti eritäin hyvin.





Elokuvan tärkeimpiä henkilöitä ovat ainakin itse P.T. Barnum (Hugh Jackman), tämän vaimo Charity (Michelle Williams) ja näytelmäkirjailija Phillip Carlyle (Zac Efron), jolle Barum antaa 10% showstaan. Barnum on suurimman osan ajasta ihan mukava ja pidettävä hahmo, joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Barnumin perhettä kuvataan aika ajoin, mutta elokuvan edetessä enemmän sirkuksen tapahtumiin, perhe jää hieman taka-alalle. Perheeseen kuuluvat Charityn ja P.T. Barnumin lisäksi kaksi nuorta tytärtä, Caroline ja Helen.



 Barnum on  kunnianhimoinen ja energinen henkilö, joka haluaa toteuttaa sekä itsensä että perheensä unelmia. Barnum ystävystyy Phillip Carlylen kanssa pyytäessään tätä mukaan sirkuksen pyörittämiseen. Philip on tottunut sirkusta "sivistyneempään" meininkiin, mutta lähtee lopulta mukaan Barnumin tarjoukseen. Philip rakastuu sirkuksessa esiintyvään Anne Wheeleriin (laulaja/näyttelijä Zendaya), joka jää hahmona melko tylsän  ja tyhjän tuntuiseksi
Muita hahmoja elokuvassa ovat tietenkin sirkuksen "kummajaiset" aina parrakkaasta naisesta lyhytkasvuiseen mieheen, sekä kuuluisa oopperalaulaja Jenny Lind (Rebecca Ferguson) , josta Barnum saa bisneksensä uuden vetonaulan.




The Greatest Showmanin paras puoli on musiikki. Tarina etenee musiikin voimalla ja kappaleita on runsaasti. Monet musiikkikohtaukset ovat myös näyttäviä ja rytmikkäitä niin, että tekisi mieli itsekin elää musikaalimaailmassa ja alkaa tanssia ympäri katuja. Elokuva alkaa mahtipontisella kappaleella The Greatest Show, joka saa katsojan nopeasti kiinnostumaan elokuvasta ja vie oitis upean sirkuksen tunnelmiin. Herkempiin ja hidastempoisempiin kappaleisiin kuuluu mm. Anne Wheelerin ja Philip Carlylen rakkauslaulu Rewrite the stars sekä Barnumin ja Charityn tarinan kertova A Million Dreams. Omia suosikkikappaleitani olivat The Other Side, jossa Barnum suostuttelee Philipiä mukaan hänen sirkuksensa pyörittämiseen sekä vahva Jenny Lindin esittämä Never Enough. Lisäksi sirkuksen "kummajaisten" esittämässä This Is Me-kappaleessa on mukava sanoma. Suurin osa elokuvan kappaleista on hyvin onnistuneita ja niitä löytyy soittolistaltanikin. Musiikillisesti elokuva on siis hyvin onnistunut.

Juoni on yksi The Greatest Showmanin miinuspuolista. Se ei tuo juurikaan yllätyksiä ja tuntuu ajoittain keskeneräiseltä. Kaikista ongelmista päästään nopeasti yli ennalta-arvattavila tavoilla. Myös suurin osa hahmoista jää hyvin pinnallisiksi, eikä heille ole kirjoitettu tarpeeksi persoonallisuutta, taustatarinaa tai muuta mielenkiinnon herättävää asiaa.



The Greatest Showman on musikaalisesti todella mukavaa seurattavaa, mutta elokuvan juoni jää yllätyksettömäksi ja kohtaukset musiikkiosioiden välissä jäävät usein mitäänsanomattomiksi. Myös moni hahmoista jää keskeneräisen ja pinnallisen oloiseksi. Musiikkikohtaukset ovat kuitenin elokuvan suola ja ne on rakennettu näyttäviksi ja mukaamsatempaaviksi. Musiikkikohtauksia on myös sen verran runsaasti, että ne riittävät pitämään kiinnostuksen yllä läpi elokuvan. Suosittelenkin The Greatest Showmanin katsomista musikaalielokuvien ystäville, kyllä se ainakin kerran kannattaa katsoa läpi.

3/5

***

Nyt saakin jo alkaa katsella jouluelokuvia, niitä on alkanut tippua ihan mukavasti ainakin Viaplayhyn ja Netflixiin. Oikein hyvää joulukuun alkua kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!