perjantai 16. marraskuuta 2018

Ihmeperhe 2: elokuva-arvostelu



***

Supersankareilla ja maailman päättäjillä on ollut jo kauan erimielisyyksiä siitä, pitäisikö supersankareiden olla laillisia. Todistaakseen supersankareiden tärkeyden ja saadakseen heidät laillisiksi bisnesmies Voitto ja hänen keksijä-siskonsa Eveliina pyytävät Ihmeperheen Neiti Rajatonta toimimaan uudestaan sankarihommissa estäen katastrofeja ja pelasten ihmisiä. Supersankarina toimimiseen tottunut Ilu Vaara joutuu kuitenkin jättämään Herra Ihme-roolinsa edelleen taka-alalle ja jäämään kotiin huolehtimaan perhe-arjesta ja lapsista.

***

Ihmeperhe 2 on suora jatko-osa vuoden 2004 elokuvalle Ihmeperhe. Olen katsonut Ihmeperheen kerran tai kaksi elämäni aikana, mutta viime katselukerrasta taitaa olla melkein 10 vuotta aikaa.
Minun piti katsoa ensimmäinen osa kyllä ennen jatko-osan katsomista, mutta jotenkin se sitten jäi  tekemättä. Juonessa pysyi kuitenkin mainiosti mukana, eikä vuoden 2004 elokuva ollut ehtinyt pyyhkiytyä muistista lopulta kovinkaan pahasti. Minusta oli kuitenkin plussaa, että monista hahmoista tiesi jotakin jo etukäteen, joten suosittelen kyllä katsomaan elokuvat järjestyksessä.

Ensimmäinen Ihmeperhe keskittyi enimmäkseen Ilu Vaaran/Herra Ihmeen sankaritekoihin, kun taas Elli Vaara/Neiti Rajaton huolehti kodin arjen pyörittämisestä ja lapsista. Ihmeperhe 2 kääntää roolit kuitenkin toisin päin. Mielestäni tämä järjestely toimii mainiosti ja yksi elokuvan mielenkiintoisimmista puolista onkin nähdä, kuinka näyttäviin sankaritekoihin tottunut Ilu suoriutuu yksinhuoltaja-isän roolista. 
Siinä missä Ilu ei ole parhaimmillaan perheestä huolehtimisessa, Neiti Rajattomalla riittää myöskin totuteltavaa sankarihommien suhteen. Aluksi perheasiat pyörivät jatkuvasti mielessä ja huoli lapsista tuntuu painavan päälle, mutta elokuvan aikana Rajaton oppii kuitenkin aidosti nautimaan supersankarin roolistaan.



Aikuisten lisäksi elokuvassa ovat vahvasti mukana myös tietenkin perheen lapset. Vanhin lapsi Ilona potee teini-iän tunnemyrkyjä ja ihastusongelmia. Keskimmäisellä lapsella Esalla taas ei ole helppoa koulussa ja erityisesti matematiikan tehtävät tuntuvat tuottavan vaikeuksia. Viime elokuvassa taka-alalle jäänyt Jaska-vauva saa tässä elokuvassa huomattavasti suuremman roolin, kun hänelle alkaa tulla supervoimia. Jaskan kohtaukset ovat hyvin hauskoja ja hahmo tuntuu yhdistävän perhettä, kun kaikilla riittää ihmeteltävää ja opittavaa vauvan uusista voimista. 
Perheen lisäksi elokuvassa tavataan mm. ennestään tutut vaatesuunnittelija Eira Kuosi sekä Ilun hyvä ystävä Hyytäjä. Eira tarjoilee jälleen hauskoja kohtauksia ja toimii lapsenvahti-apuna Ilulle. Hyytäjä on yhtä pidettävä hahmo kuin aiemmassakin elokuvassa, mutta juonen kannalta hänellä ei ole elokuvassa kovin suurta merkitystä.
Uusia hahmoja ovat Voitto Taival ja hänen siskonsa Eveliina sekä useat supersankarit ympäri maailmaa, jotka Voitto ja Eveliina saavat kerättyä yhteen. Voitto on rikas bisnemies, joka haluaa palauttaa supersankarit laillisiksi. Eveliina taas on taitava keksijä, joka suunnittelee mm. apuvälineitä Neiti Rajattomalle. Uusista supersankareista parhaiten mieleen jäi Neiti Rajattoman suuri fani Portaali, jonka oma kyky on luoda nimensä mukaisesti portaaleja, joiden kautta voi siirtää itsensä tai muita halutessaan eri paikkoihin.



En odottanut Ihmeperhe 2:lta kovinkan suuria. Muistin kyllä pitäneeni ensimmäisestä Ihmeperheestä, mutta se ei ollut iskenyt jostain syystä kuitenkaan niin hyvin, että olisi ostanut sen omaksi tai katsonut montaa kertaa. Tietysti mielipide elokuvan suhteen voisi nykyään olla aivan eri, kun ylipäätään olen oppinut pitämään supersankarielokuvista. Suurimmat ennakkoluulot syntyivät kuitenkin tuosta pienestä numerosta elokuvan nimen perässä. Ihmeperhe 2... Disneyn jatko-osat ovat olleet lähes aina suuria pettymyksiä, eivätkä useimmat Pixarinkaan jatko-osista ole yltäneet läheskään alkuperäisten elokuvien tasolle (Autot 2, Monsterit yliopisto). Tosin myös toimivia jatko-osia löytyy, joten tilanne ei ole ollut aivan toivoton (Toy Storyn jatko-osat). Joka tapauksessa Ihmeperhe 2 oli minulle suuri positiivinen yllätys. Vauhtia ja jännitystä riitti, mutta rämistelyä tasapainotti syvällisempi perheteema.



Elokuvan miinuksiksi jäävät omaan makuuni liian yksinkertainen pääjuoni sekä epäuskottava pahis. Elokuvassa pahanteossa esiintyy mystinen Ruutukaappariksi itseään kutsuva pahis. Hahmo luo kyllä hyvin jännittäviä kohtauksia, mutta jää hahmona tyhjäksi. Joitakin motiiveja Ruutukaapparilla esitetään olevan, mutta ne tuntuvat liian pieniltä. Lisäksi hahmo tuntui ennalta-arvattavalta, mikä vaikutti negatiivisesti koko pääjuoneen.
Parasta elokuvassa onkin Ilun ja lasten perhearjen seuraaminen. Vanhemmuus on todellakin suuri sankariteko eikä ole helppoa pyörittää koko perhearkea varsinkaan yksin toisen osapuolen ollessa tässä tapauksessa jatkuvasti töissä. Ilu tekee kuitenkin kaikkensa pitääkseen perhettä pystyssä, mutta loppuun palaminen ei aina ole kaukana. Perheestä on luotu hyvin todentuntuinen ja yleistunnelmaltaan lämminhenkinen. Kaikki tuntuvat olevan läheisiä toistensa kanssa ja vaikka asioista ei oltaisi aina samaa mieltä, jokaisesta hahmosta paistaa suuri rakkaus perhettä kohtaan. Minusta on ollut todella hyvä idea vaihtaa vanhempien rooleja työn ja kodista huolehtimisen suhteen, sillä isän rooli tuntuu jäävän usein elokuvissa aliarvostetuksi tai kaukaiseksi.



En ollut pitkään aikaan käynyt katsomassa Pixarin elokuvaa elokuvateatterissa ja olin jo ehtinyt unohtaa ennen itse elokuvaa esitettävän lyhytelokuvan. Tällä kertaa kyseessä oli Bao-niminen lyhytelokuva, jossa naisen tekemä baozi-ruokapallero herää henkiin ja alkaa kasvaa lapsen tavoin. Elokuva ei auennut minulle elokuvateatterissa ja monet lapset tuntuivat tylsistyvän. Arvelin elokuvalla kuitenkin olleen jokin syvällisempi tarina takanaan ja lyhytelokuvan idea valkeni minulle kunnolla vasta luettuani juonen Wikipediasta. Jälkeen päin katsottuna Bao on kuitenkin yllättävän herkkä lyhytelokuva ja pidän sen tulkinnanvaraisuudesta.

Elokuvista lähdettyäni minulle jäi hyvin tyytyväinen ja lämminhenkinen olo. Ihmeperhe 2 on yksi niistä harvoista jatko-osista, jotka on tehty yhtä huolellisesti kuin esikoisosansa. Visuaalisesti elokuva on Pixarin tapaan todella taidokasta ja juoni tasapainoilee mukavasti vauhdin ja perhe-elämän välillä. Hahmot ovat hyvin suuressa roolissa ja suurin osa heistä on kirjoitettu hyvin. Pientä miinusta tulee kuitenkin ajoittaisesta juonen ennalta-arvattavuudesta ja pahiksen epäuskottavuudesta. Suosittelen Ihmeperhe 2:n katsomista kaikille animaatioiden ystäville vaikkapa perheillan elokuvaksi!


4/5






2 kommenttia:

  1. Oi, Ihmeperhe 2! Itse en muista elokuvan aiheuttamia tunnelmia kovin tarkasti, sen verran alkaa olla aikaa kulunut elokuvan näkemisestä. Mutta hyvä elokuva kyseessä oli, ja Jaska oli paras! Varsinkin hänen kohtauksensa pesukarhun kanssa kutkuttelivat nauruhermoja. Bao-lyhärille taas itkin roitonaan, se kosketti.

    (Itse kirjoitan elokuvasta arvostelun vasta blu-rayn saatuani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaska oli kyllä hyvä! Usein hauskat hahmot jäävät jotenkin turhan tai ylimenevän tuntuisiksi, mutta Jaskalla oli sekä merkityksensä, että paljon hauskoja hetkiä. Jään innolla odottamaan omaa arvosteluasi :).

      Poista

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!