lauantai 25. tammikuuta 2020

arvostelussa: Pikku Kananen (2005)



Pikku Kananen saa Tammelan kaupungin sekaisin aiheuttaessaan hälytyksen taivaan putoamisesta. Asukkaat eivät kuitenkaan lopulta usko häntä, ja tarina tulkitaan väärinymmärrykseksi.. Tapahtumasta lähtien hän onkin saanut osakseen jatkuvaa pilkkaa ja kuittailua, ja koko kaupunki muistaa kirkkaasti tapahtuman vielä vuodenkin päästä. Lisäksi huolta epätoivoisen kananpojan harteille tuo tämän isä, joka tuntuu luopuneen kokonaan toivosta poikansa suhteen. Juuri kun asiat alkavat näyttää valoisammilta, Kanasen huoneeseen putoaa omituinen esine taivaasta, ja hän tulkitsee ystäviensä kanssa maailmanlopun lähestyvän. Kaverukset pääsevät omituisten muukalaisten jäljille, mutta kuinka he voisivat varoittaa muita asukkaita, ennen kuin nämä avaruusoliot tuhoavat koko planeetan?

2005 julkaistu Pikku Kananen on Disneyn 46. klassikkoanimaatio. Se sijoittuu ajalle, kun tietokoneanimaatio oli hiljalleen ottamassa yhä enemmän paikkaa elokuvien keskuudessa. Omana aikanaan elokuvan animaatiojälki olikin moitteetonta, mutta nykyaikana katsottuna kehityksen todella huomaa. Toisaalta jo tuona aikana Pixar oli tietokoneanimaatioidensa kanssa hurjasti edellä, ja esimerkiksi 2002 julkaistu Monsterit Oy on kirkkaasti Pikku Kanasta aidomman ja mukavamman näköinen. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat alhaiset, mutta se ei suinkaan johtunut vain heikommasta animaatiojäljestä. Sitä vain pidetään yleisesti yhtenä Disneyn heikoimmista elokuvista, eivätkä omat muistonikaan elokuvaa kohtaan olleet hehkeät. Olen katsonut elokuvan muistaakseni kerran aiemmin, kun vuokrasimme sen videovuokraamosta tämän ollessa vielä suhteellisen uusi. En tuolloinkaan juuri välittänyt Pikku Kanasesta. Sen katsoi kerran, mutta mitään ei jäänyt mieleen.


Pikku Kanasen päähenkilö ei jää arvailujen varaan. Pikku Kananen on hyvin epäonninen ja itsensä kömpelöksi tunteva koululainen, jolla ei ole kylässään hehkeä maine. Hän on kuitenkin kaikesta huolimatta sisukas, ja haaveilee vielä onnistuvansa jossakin ja näyttävänsä kaikille, mihin pystyy. Pikku Kananen ei onneksi joudu maineestaan huolimatta elelemään aivan yksin, vaan hänellä kuitenkin oma ystäväporukkansa (joskin koko ryhmä kuuluu koulun hierarkiassa sille alimmalle tasolle.) 
Sini Sorsa on kaveriporukan tyttö, ja hän tuntuu toimivan usein ryhmässä järjen äänenä. Kala Kuivamaa ei puhu sanaakaan, mutta ystävykset tuntuvat silti ymmärtävän hyvin toisiaan. Possu ponneton esittää Hollywood-elokuvista tuttua stereotypiaa, ruokaa rakastavastaa ja isokokoisesta huumorihahmoa. En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, ovatko tätä lajia edustavat hahmot todella jonkun mielestä erityisen hauskoja. Voisin tässä kohtaa pitää saarnan ulkonäköpaineista, kiusaamisesta ja ruokatottumuksista, mutta jätän sen tällä kertaa pitämättä, ettei karata kokonaan aiheesta. Olen kuitenkin iloinen, että tämänkaltaiset huumorihahmot ovat vähentyneet jonkin verran nykyisissä lasten elokuvissa.
Pikku Kanasen ystävien lisäksi elokuvan merkittäviiin hahmoihin kuuluu tämän isä, jolla on poikaansa hieman ristiriitainen suhde. Hän kyllä rakastaa poikaansa ja tahtoo olla tämän tukena, mutta kaikkien kömmähdysten jälkeen hänellä ei meinaa riittää enää usko poikansa onnistumiseen ja pärjäämiseen.


Pikku Kananen vaikuttaa jo trailerinsa perusteella melkoiselta kohellukselta, ja sitä se valitettavasti suurelta osin on. Vitsejä ja heittoja lentää tuon tuosta, ja tapahtumat menevät ajoittain tuhatta ja sataa. Täyttä kohellusta olleen alkuosan jälkeen vauhti pääsee välillä onneksi myös himmaamaan. Lisäksi elokuva yrittää sekoittaa soppaan jotakin syvällisempää menoa, mutta onnistuu tässä heikosti. Vaikka lopputulos on epätasainen, juonessa pysyy kuitenkin hyvin mukana. Lisäksi elokuvasta löytyy ihan mukavasti jännitystä porukan lähtiessä selvittämään muukalaisten tarkoitusta ja kummallisten tapahtumien syitä. Kiusaamista käsitellään melko huolimattomasti. Pikku Kananen ja tämän ystävät kokevat koulukiusaamista, mutta asiaan ei oikeastaan missään kohtaa paneuduta, eikä ketään elokuvan hahmoistakaan tunnu asia sen enempää kiinnostavan.

Pikku Kananen on kohelluksen täyteinen elokuva, joka sijoittuu Disneyn heikoimpien klassikoiden joukkoon. Animaatio on muovisen näköistä, ja hahmot ovat hyvin yksinkertaistettuja ja liioiteltuja. Jännitystä elokuvasta kuitenkin löytyy mukavasti. Kummallisten tapahtumien selvittely ja muukalaisilta piilottelu voikin olla ihan kiinnostavaa seurattavaa jännityksestä nauttiville nuoremmille katsojille. Vaikka elokuva ei onnistu syvällisessä puolessa niin hyvin kuin yrittää, tulee sen sanoma kuitenkin selväksi. Kovinkaan monen lempielokuvaksi Pikku Kananen tuskin koskaan nousee, mutta lopulta se onnistuu hyvin heikkoihin ennakko-oletuksiin verrattuna viihdyttämään yllättävän kepeästi. Sanotaan siis vaikka niin, että onhan niitä paljon huonompiakin elokuvia olemassa.

2/5







2 kommenttia:

  1. Mun mielestä Pikku Kananen on MAHTAVA ELOKUVA, SUORASTAAN LOISTAVA!!! Mulle elokuvassa parasta antia ovat Tarina, Hahmot, monet elokuvan, oikein mun suosikkibiiseikseni nousseet laulut, esimerkiksi: Taas munasin, Hommat hoidetaan, Wannabe, It's the end of the world as we know it (and I feel fine) ja Don't breaking my heart, muukalaiset ja ennen kaikkea Pikku Kanasen ja Sinin ihana, mieleenpainuva suudelma (joka on kyllä monelta Pikku Kanasesta, kirjoittaneelta Blogin-pitäjältä jäänyt mainitsematta) ja siitä heidän välilleen kehkeytynyt suloistakin suloisempi romanssi!!! 

    Tämä elokuva on vaikuttanut syvästi mun elämääni, Ufojen, avaruusolentojen, viljapeltokuvioiden, Roswellin, Betty ja Barney Hillin tapauksen,Alue 51:sen ja muuta ulko-avaruuden elämää olevaa kiinnostusta kohtaan.

    Ja juuri Pikku Kanasen ja Sini Sorsan romanssin tähden, mä oon kyllä ollut aika, hirmu järkyttynyt siitä ettei tälle elokuvalle tehty sille suunniteltua jatko-osaa vaikka voikin olla mahdollista että tämä peruutettu, jatko-osa ilmestyy sittenkin, suunnilleen 24. Marraskuuta 2021.

    Eli ne jotka sanovat Pikku Kanasta huonoksi leffaksi, roskaksi ja elokuvamaailman sekundaksi, NIIN NE, OMISTA MIELIPITEISTÄÄN HUOLIMATTA, VALEHTELEVAT!!!

    Mä en oo kiinnittänyt tähän "tietokoneanimaatiojälkeen" juurikaan mitään huomioita eikä ne semmoiset asiat juuri kiinnosta mua pätkän vertaa sillä mitä väliä tuollaisella animaatiotekniikalla, väreillä ja muilla asioilla on, kunhan elokuva sillei tarinaltaan ja muilta jutuiltaan on hyvin kirjoitettu ja muutenkin suunniteltu!

    (Mun mielestä ainakin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä hyvin, että pidät leffasta, varsinkin kun sillä on ollut iso osa elämässäsi ja juuri edellä mainitut asiat kiinnostavat. Itselläni ei ole oikein mitään elokuvaan liittyviä muistoja, joten mitään tunnesidettä ei oikein ole. Ja on tietysti totta, ettei animaatiojälkeen normaalisti katsellessa kiinnitä huomiota, eikä se näin myöskään vaikuta katselukokemukseen. Itsekin rakastan esimerkiksi ensimmäistä Toy Storya valtavasti, eikä siihen vaikuta lainkaan se, että kyseessä on ensimmäinen täyspitkä tietokoneanimaatio jonka jälki ei tietenkään ole nykyajan tasoa. Juoni ja hahmothan se pääasia aina on. Joka tapauksessa kiva kuulla että tykkäät elokuvasta!

      Poista

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!