torstai 3. tammikuuta 2019

Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia: elokuva-arvostelu



***

Kingpin yrittää avata portaalin muttaakseen menneisyyttä, mutta onnistuukin tuomaan eri ulottuvuuksien hämähäkkihahmot samaan todellisuteen. Samaan aikaan Miles Morales saa itsensä sotkuun mukaan, kun häntä puree radioaktiivinen hämähäkki ja poika saa hämähäkkimiehen kykyjä. 

***

Hämähäkkimies-elokuville ei näy loppua. 2016 Marvel liitti Tom Hollandin esittämän Hämähäkkimiehen Marvel-universumiin Captain America: Civil war-elokuvassa ja tämän jälkeen Marvelin hämis onkin jo saanut oman elokuvansa Spider-Man: Homecoming sekä esiintynyt Avengers: Infinity warissa. Lisäksi jo tätä ennen Hämähäkkimies oli ehtinyt tehdä useampia kierroksia elokuvien parissa mm. Sam Raimin ja Marc Webbin ohjaamana. 2018 vuoden lopussa teattereihin saapui kuitenkin vielä uusi hämähäkkimies-elokuva: Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia.



Törmäsin itse elokuvaan ensimmäistä kertaa katsellessani muuten vain tulevien elokuvien trailereita. Traileri ei muuten saanut minua kiinnostumaan elokuvasta, mutta huomioni kiinnittyi erilaiseen animaatiotyyliin. Se on hyvin sarjakuvamaisesti tehty ja tuo osittain mieleen piirretyt ennen Pixarin aloittamaa tietokoneanimaatioiden nousua. Olin myös positiivisesti yllättynyt, kun elokuvan päähenkilönä ei enää ollut alkuperäinen Hämähäkkimies Peter Parker, vaan nyt suurimmassa roolissa on vielä itselleni melko vieraaksi jäänyt Miles Morales. 

Miles Morales on hyvin onnistunut päähenkilö ja hän onkin lempihahmoni koko elokuvasta. Miles on koulu- ja perhepaineista kärsivä poika, joka viihtyy kaduilla ja pitää esimerkiksi graffitien maalaamisesta sekä musiikin kuuntelusta. Milesin persoonallisuus tulee elokuvassa hienosti esille ja hänestä on helppo pitää. Hahmossa on jonkin verran samankaltaisuuksia alkuperäisen Peter Parkerin kanssa, mutta hahmo on kuitenkin tarpeeksi erilainen ja erottuva. Miles on hyvin tavalliselta vaikuttava poika ja juuri hahmon epätäydellisyys tekeekin hänestä helposti samaistuttavan.



Hämähäkkimies: Kohti hämähäkkiversumia yhdistelee monia hämishahmoja. Miles ei siis suinkaan ole elokuvan ainoa hämähäkkimies. Perinteinen Peter Parker muistuttaa eniten sankaria, joka on totuttu elokuvissa näkemään. Lisäksi elokuvassa on toinen Peter Parker, joka taas on vanhempi, pulleampi ja jota sankarihommat eivät enää kiinnosta yhtä paljon. Ns. perinteinen Peter Parker jää elokuvassa enemmän taka-alalle, mutta toisella Peter Parkerilla on elokuvassa enemmän ruutuaikaa ja hänestä on onnistuttu tekemään moniuloitteinen hahmo. Kolmas hämähäkkimies on rikoksia ratkonut Spider-Noir.
Hämähäkkimiesten lisäksi elokuvassa on mukana ns. Hämähäkkinainen Gwen Stacy, piirrosanimaatiossa seikkaillut hämähäkkipossu Peter Porker sekä Japanissa hämähäkkirobottinsa kanssa seikkaillut Peni Parker. Gweniin tutustutaan elokuvassa hieman tarkemmin ja hän on hahmona kiinnostava, mutta erityisesti Peter Porker, Spider-Noir ja Peni Parker jäävät elokuvassa hyvin kaukaisiksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä hahmoja on elokuvassa runsaasti eikä kaikille ole yhtä paljoa ruutuaikaa, mutta kaukaisiksi jääneet hahmot jäävät silti harmillisesti lähinnä roikkumaan mukana.



Milesin läheisistä eniten päästään tutustumaan tämän poliisina toimivaan isään sekä setä-Aaroniin. Milesin suhde isäänsä on hyvin kiinnostava ja taitavasti rakennettu ja se onnistuu koskettamaan. Tämä sivujuoni onkin yksi suosikkiasioitani koko elokuvassa.
Aaron on Milesille hyvin tärkeä ihminen. Miles vieraileekin setänsä luona usein ja graffitien tekeminen on heidän yhteinen juttunsa. Myös Aaron on hyvin onnistunut ja mielenkiintoinen hahmo. Milesin äiti vaikuttaa myös mukavalta ihmiseltä ja tärkeältä Milesille, mutta häneen ei tutustuta elokuvassa kovinkaan tarkasti.



Elokuvan pääpahiksena toimii rikollispomo Kingpin. Hahmoon ei tutustuta juuri pintaa syvemmälle, mutta hänen teoilleen on luotu onnistuneesti motiiveita, jotka nostavat hahmon arvoa huomattavasti. Kingpinillä on myös monia kätyreitä. Heistä eniten esillä on Tohtori Mustekala

Elokuvan pääjuoni onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä läpi elokuvan, mutta ei lopulta ole erityisen mieleen jäävä. Juonesta kiinnostavamman luovat hyvin kirjoitetut hahmot ja sankarien arkisemmat ongelmat, kuten Milesin vaikea suhde isäänsä. Mikä saa elokuvan kuitenkin erottumaan monista muista, on sen visuaalinen puoli.
Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia käyttää hyödykseen monia sarjakuvapiirtämiselle tuttuja piirteitä ja välillä erityisesti isolta ruudulta katsoessa tuntuukin, kuin eläisi sarjakuvassa mukana. Minuun vaikutuksen teki erityisesti kohtaus, jossa Miles oppii käyttämään voimiaan ja saa oman pukunsa. Elokuva on visuaaliselta puolelta yksi upeimpia animaatioita, joita tiedän.



Jaksan harvoin kommentoida elokuvien soundtrackeja sen enempää (lukuun ottamatta musikaaleja) mutta tässä elokuvassa musiikit pääsevät aidosti oikeuksiinsa ja ne tuovat kohtauksiin tunnelmaa. Erityisesti Milesin lempikappale Sunflower on päässyt myös omalle soittolistalleni ja lisäksi What's up danger toi jo muutenkin aiemmin mainittuun elokuvan näyttävimpään kohtaukseen vielä enemmän itsevarmuutta ja jotakin juuri sellaista tunnelmaa, mitä kohtaus vaati.



Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia oli todella positiivinen yllätys, enkä olisi trailerin perusteella uskonut sen tekevän niin suurta vaikutusta. Visuaaliseen puoleen on panostettu ja se tuo vihdoin jotakin aivan uutta animaatioiden puolelle. Elokuvan pääjuoni jaksaa kantaa läpi elokuvan, mutta ei jää erityisellä tavalla mieleen. Monet hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja todella onnistuneita. Hahmoista on helppo pitää ja elokuva onnistuu myös herättämään tunteita. Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia on hyvin näyttävä ja erottuva Hämähäkkimies-elokuva, joka ainakin animaatioiden- ja supersankarielokuvien ystävien kannattaa katsoa.

4/5


kuvat:
elokuvajuliste: www.imdb.com
4. kuva: www.polygon.com
muut kuvat: www.comingsoon.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!