Aarreplaneetta - elokuva-arvostelu

***

Jim Hawkins on jatkuvasti ongelmissa kotiplaneetallaan ja hänen äitinsä alkaa olla toivoton. Jim saa kuitenkin uutta puhtia saadessaan käsiinsä salaperäisen kartan, joka johtaa legendaarisen Aarreplaneetan luokse. Jim lähtee Hawkinsien ystävän, tohtori Dopplerin kanssa etsimään suuren aarteen sisältävää planeettaa avaruuslaivan kyydissä, mutta laivan miehistössä on paljon muitakin aarteesta kiinnostuneita erilaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään mitä vain rikkauksien eteen. 

***

Aarreplaneetta on hyvin pienelle huomiolle jäänyt elokuva, joka jäi pahasti tappiolle tuotoissaan. Itsekin taisin kuulla elokuvasta ensimmäisen kerran vasta alkaesssani tutkia kunnolla Disney-klassikoita. Olen kuitenkin huomannut, että elokuvalle on muodostunut vahva fanikunta. Joillekin Aarreplanetta on yksi lapsuuden ykkösleffoista, eikä loppujen lopuksi ole ollut kovinkaan harvinaista kuulla, että joku olisi väittänyt elokuvaa jopa yhdeksi Disneyn parhaista klassikoista. Aarreplaneetta sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton, mutta yleisöään se ei tavoittanut.  Elokuvan rahalliselle tappiolle voi olla monia syitä, kuten se, että Aarreplaneetan piti kilpailla samoihin aikoihin ilmestynyttä Harry Potter-elokuvaa vastaan julkaisuvuonnaan 2002. Lisäksi elokuvan trailerit eivät näytä kovin kummoisilta, eivätkä avaruus- ja merirosvoteema kenties houkutelleet katsojia tarpeeksi.

Elokuvan päähenkilönä nähdään 15-vuotias Jim Hawkins, joka tuntuu olevan kotiplaneetallaan hieman hukassa elämänsä kanssa. Hän joutuu jatkuvasti ongelmiin ja hänen äitinsä, ravintolaa pitävä Sarah alkaa olla toivoton. Jimin käytökseen on vaikuttanut luultavasti vahvasti isähahmon puuttuminen, sillä hänen isänsä jätti perheensä Jimin ollessa pieni lapsi. Pidän Jimistä hahmona, sillä hänellä on mielenkiintoinen taustatarina ja hahmoon on saatu sisällytettyä teinimäistä angstimaisuutta, mutta myös hyväntahtoisuutta ja herkkyyttä. Jim tuntuu myös kehittyvän elokuvan aikana jonkin verran, kun seikkailunhalu syttyy pojan sisällä hänen päästessään käsiksi aarteen luokse johtavaan karttaan.

Jimin matkakumppaniksi lähtee Jimin ja hänen äitinsä hyvä ystävä tohtori Doppler, joka vaikuttaa välillä yrittävänsä olla jonkinlainen isähahmo Jimille, muttei oikeastaan ole sitä. Doppler ei oikeastaan herätä minussa minkäänlasia tunteita. Välillä hahmo yrittää olla hauska, mutta huumori on niin yksinkertaista, ettei se uppoa varttuneempiin katsojiin.

Laivaan noustessaan Jim tutustuu mm. laivan kapteeni Ameliaan, kyborgi John Silveriin sekä aarretta himoavaan Scroopiin. Amelia tuo elokuvan alkupuolella elokuvaan naisvoimaa ja on hyvin arvostettu ja taitava kapteeni, mutta hahmo lamaantuu elokuvan loppua kohden ja jää melko heikon ja tylsän oloiseksi hahmoksi. Amelia määrää Jimin auttamaan John Silveriä keittiöön, eikä kaksikko meinaa

aluksi tulla toimeen. Jimin ja aluksi arvaamattomalta vaikuttaneen kyborgin välille syntyy kuitenkin ajan saatossa erityinen ystävyyssuhde ja ajoittain Silver tuntuukin olevan Jimille se puuttunut isähahmo. John Silver on ehdottomasti yksi elokuvan mielenkiintoisimmista hahmoista, sillä hän on arvaamaton ja ailahteleva, mutta loppujen lopuksi hyvin pidettävä hahmo.
Edellä mainittujen hahmojen lisäksi Jim ystävystyy matkansa aikana muistikatkoksista kärsivään B.E.N-robottiin sekä Johnin pieneen, muotoaan muuttavaan lemmikkiin Morphyyn.

Elokuvan pääpahiksena toimii hämähäkkimäinen Scroop, jolla on hyvin häijyt suunnitelmat aarteen saamiseksi. Scroop ei pidä Jimistä lainkaan ja haluaa saada pojan pois tieltään. Hahmo luo elokuvaan jännitystä ja hänestä on saatu hyvin sydämetön pahis. Myös Scroopin ulkomuoto saa elokuvaan jo kauhun tunnetta.

Aarreplaneetta on sekoitus merirosvoteemaa ja avaruutta. Joukko matkustaa kohti Aarreplaneettaa avaruudessa kulkevalla laivalla. Laiva on miehistön varustusta myöten hyvin maanläheinen ja perinteinen merirosvolaiva, mutta maisemat sijoittuvat joko avaruuteen tai jollekin planeetalle. Hahmot ovat monenlaisia erilaisia olentoja. Joukkoon mahtuu mm. robotteja, eläintä muistuttavia hahmoja sekä ihmisiä. Elokuva perustuu Aarresaari-nimiseen kirjaan, jossa aiheena ovat kuitenkin vain merirosvot. Itse vieroksun melko usein avaruuteen sijoittuvia elokuvia, koska jotenkin maanläheisiin elokuviin on helpompi samaistua. Aarreplaneetta toimii avaruuteen sijoittuvana versiona ihan kelvollisesti, sillä siinä on kuitenkin säilytetty myös tutut ja perinteiset objektit, eivätkä hahmot siis liiku avaruuspuvuissa tai matkusta perinteisellä avaruusaluksella. Avaruus ei kuitenkaan tuo elokuvaan oikeastaan mitään erityistä komeita maisemia ja mustia aukkojaan lukuun ottamatta ja olisin saattanut pitää siitä enemmän merille sijoittuvana verisona.

Visuaalisesti elokuva on näyttävä ja omaan aikaansa nähden hyvin edistynyt. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä, mutta erityisesti ihmiset ovat moniin Disney-klassikkoihin verrattuna yllättävän realistisia. Kaikinpuolin pidän Aarreplaneetan piirtotyylistä ja yleisilmeestä todella paljon.

Elokuvassa kuullaan vain yksi laulu. Se on engalnninkielisessä versiossa John Rzeznikin ja suomeksi Antti Pitkäjärven esittämä I'm still here/Tänne jään. Kappale soi samalla, kun kuvataan John Silverin ja Jimin ystävyyden syntymistä sekä Jimin lapsuutta. Pidän kappaleen molemmista versioista, mutta koska katson elokuvan oikeastaan aina englanniksi, olen tottunut enemmän alkuperäiseen eli englanninkieliseen versioon. Laulun sanat kannattaa kuunnella huolella läpi, sillä ne ovat kauniit ja tuovat Jimin ajatukset hyvin esille.

Aarreplaneetta on hyvin aliarvostettu klassikko. Se ei ole Disneyn parhaimmistoa, muttei missään nimessä ole huono elokuva.  Parhaita puolia elokuvassa ovat Jimin ja Silverin mielenkiintoinen ja monimutkainen ystävyyssuhde, näiden hahmojen moniuloitteisuus sekä se, kuinka elokuvassa käsitellään Jimin isän lähtöä ja sen vaikutuksia. Elokuva kuitenkin jättää monia kysymyksiä hahmoista auki. Aarreplaneetalle oli suunnitteilla jatko-osa, mutta siitä luovuttiin elokuvan huonon menestyksen vuoksi. Luulenkin, että jatko-osassa olisimme saaneet tietää enemmän esimerkiksi Jimin isästä.

 Elokuvan seikkailupuoli toimii ja elokuva on jännittävä. Huonompia puolia ovat yksinkertainen huumori ja jonkin disneymaisyyden puuttuminen. Elokuva ei vaikuta Disney-klassikolta ja tuntuu yrittävän olla liikaa jotakin muuta. Myös hahmojoukko on sekava, sillä joukossa on kaikenlaisia hahmoja eläimistä robotteihin ja ihmisiin. Aarreplaneettaan on yksinkertaisesti ahdettu liian monta ideaa yhteen elokuvaan.

Juoni kulkee melko tasaisesti, mutta tuntuu ajoittain etenevän liiankin hitaasti. Vaikka en pidä joidenkin sivuhahmojen huumorista, mm. Jimin sarkastisuus uppoaa ihan hyvin ja elokuvassa on muutama ihan hauskakin kohtaus. Aarreplaneetta olisi ansainnut enemmän huomiota ilmestyessään, ja suosittelen antamaan sille mahdollisuuden.

 

alkuperäinen arvio:

3/5

 

 

muokkaus 30.1.2022

 

Aarreplaneetta vaati minulta usemman katselukerran, mutta nykyään lasken sen suosikkielokuviini mielenkiintoisten hahmojen ja elokuvan syvällisyyden vuoksi. Elokuvasta löytää helposti uutta usemmilla katselukerroilla, ja myös vieraalta tuntuvaan maailmaan ja omituisiin hahmoihin tottuu viimeistään katsomalla elokuvan uudelleen. Jimin menneisyys käsitellään elokuvassa todella kauniilla tavalla, ja John Silver on yksi mielenkiintoisimmaksi kirjoitetuista piirroshahmoista jota tiedän. Aarreplaneetta on elokuvia, joiden pariin jaksan palata yhä uudelleen, ja josta on ajan saatossa muodostunut minulle todella tärkeä teos.

nykyinen arvio: 

4/5