Encanto keskittyy Encanto-nimisessä paikassa asuvaan Madrigalien perheeseen, jossa jokainen perheenjäsen saa lapsena ainutlaatuisen taikavoiman. Mirabel on kuitenkin poikkeus; hän ei ole saanut minkäänlaista erityiskykyä. Kun perheen nuorin poika Antonio saa taikavoimansa ja kylän asukkaat juhlivat tätä seremoniassa, Mirabel alkaa huomata huolestuttavia ilmiöitä. Pian selviää, että Encanton taika on vaarassa, ja Mirabel aikoo selvittää, mistä oikein on kyse.
Encanto kuuluu Disneyn tämän vuoden uutuusanimaatioihin. Elokuva sai ensi-iltansa 24.11.2021 (Suomessa 26.11.) ja törmäsin elokuvaan useampaan otteeseen sosiaalisessa mediassa sekä keskustelupalstoilla. Koska elokuvateatterit ovat olleet koko vuoden hyvin epämääräisesti auki, jouduin itse tukeutumaan Disney + -palveluun ja katsomaan elokuvan kotona. Jälkeenpäin ajateltuna elokuva olisi kuitenkin varmasti ollut upea elokuvateatterikokemuksena ainakin visuaalisuuden puolesta. Itse katsoin elokuvan englanniksi, joten myös arvostelu on kirjoitettu sen version pohjalta.
Elokuvan päähenkilö on Mirabel, Madrigalien perheen ainoa jäsen, joka ei ole saanut erityiskykyänsä. Mirabel on ihana päähenkilö, ja häneen onkin helppo tykästyä jo elokuvan alkumetreillä. Mirabel on ulkoisesti hyvin iloinen, energinen ja kannustava, mutta on selvää, että häntä vaivaa jatkuva alemmuudentunne johtuen hänen kykynsä puuttumisesta. Hahmon heikompia hetkiä tuodaan mukavasti esille hyväntuulisuuden lomassa, ja uskon, että moni löytää hahmosta jotakin samaistuttavaa.
Madrigalien perhe on suuri, mutta kaikkia hahmoja tuodaan esille ainakin jonkin verran. Yksi perheenjäsenistä eniten esille nousevista hahmoista on kuitenkin selvästi perheen isoäiti, jolla vaikuttaa olevan perheessä eniten sananvaltaa. Isoäiti on kiinnostava hahmo, ja hänestä oppii mukavasti lisää elokuvan aikana. Erityisesti aluksi hän vaikuttaa kuitenkin hyvin epäreilulta Mirabelia kohtaan, pitäen tätä usein hidasteena tai ongelmien aiheuttajana.
Oma suosikkini elokuvan sivuhahmoista on kuitenkin Mirabelin kadonnut setä Bruno, joka on perheessä kielletty puheenaihe. Vaikka Brunonkin tarinaan päästään tarinassa tutustumaan, olisin mielelläni itse syventynyt hahmoon vielä enemmän. Myös elokuvan muut sivuhahmot ovat onnistuneita. Koska Madrigalien perhe on Kolumbian kulttuuriin kuuluen suuri (perheeseen kuuluu vanhempia, sisaruksia, isovanhempia, tätejä, setiä ja näiden lapsia) on ymmärrettävää, ettei kaikkiin hahmoihin syvennytä yhtä paljon. Näin ollen elokuva pysyy perheen suuresta koosta huolimatta hyvin kasassa, kun valittuihin hahmoihin ehditään tutustua enemmän.
Encanto on musikaali, mikä oli itselleni positiivinen asia. Olen nimittäin ehtinyt jo odotella, milloin Disney julkaisisi uuden musikaalianimaation täysin uuden tarinan kanssa sen sijaan, että elokuvassa kuullaan maksimissaan yksi laulu. Encanto ei onneksi petä musiikillaan, sillä monet elokuvan lauluista ovat mahtipontisia ja vauhdikkaita, joiden ystävä itse olen vaikkapa hitaiden balladien sijaan.
Toinen asia, jossa Encanto erottuu edukseen on sen tapahtumapaikka. Madrigalien suuri kotitalo on sopiva sekoitus kodikasta, taianomaista ja salaperäistä tunnelmaa, ja sitä osataan hyödyntää elokuvan tarinassa oivallisesti. Pidänkin elokuvassa erityisesti siitä, kuinka tapahtumapaikka ei juurikaan muutu, vaan suurin osa elokuvan tapahtumista tapahtuu perheen kotona. Tämä tuo tarinaan mukavasti tasaisuutta. Ympäristö ei silti suinkaan käy tylsäksi, sillä talo kätkee sisäänsä salaperäisiä ovia ja salakäytäviä, ja monet ovet ovat kuin portti toiseen todellisuuteen.
Kuten ehdin jo tekstin alussa mainita, elokuva todellakin tarjoaa kaunista katseltavaa viimeistellyn animaatiojälkensä ja kauniiden väriensä ansiosta. Elokuvaa katsoessani pidin erityisesti hahmojen persoonallisesta ja kauniista vaatetuksesta. Lisäksi kiinnitin jostain syystä valostukseen huomiota. Kesäiltaan sijoittuvista kohtauksista aistii lämpimän, mutta raikkaan ilman ja talon lämmin valaistus tuo rauhallisen tunnelman. Näitä seuratessa tulen aina miettineeksi, miten paljon animaatio vielä voi kehittyä tulevaisuudessa, kun nykyaikanakin monista asioista saadaan niin aidonnäköisiä. Vaikka animaatiossa ei ole mitään moitittavaa, odottelen silti myös sitä, että Disney uskaltaisi kokeilla jotakin aivan uutta animaatiotyyliä esimerkiksi elokuvien hahmoissa.
Elokuvan ainoa pieni kompastuskivi tulee sen tarinaan liittyvistä seikoista. Elokuvan juoni on melko ennalta-arvattava, eikä yllätyksiä tule juuri ollenkaan. Lisäksi juonen kulku on ajoittain epätasainen, ja erityisesti loppua kohden tarina tuntuu kiirehtivän liikaa. Yksittäisiin tapahtumiin ei ehditä juurikaan paneutua, eikä myöskään hahmojen välisiin suhteisiin keskitytä yhtä hyvin kuin esimerkiksi elokuvan alkupuolella ja aivan lopussa. Pidän kuitenkin elokuvan juonessa siitä, kuinka siinä käsitellään traumaa, ulkopuolisuuden tunnetta ja suvun aiheuttamia paineita.
Vaikka olin jonkin verran törmännyt Encantoon internetin ihmeellisessä maailmassa, en odottanut elokuvalta paljoa. Ensimmäinen mielikuvani elokuvasta ennakkoon oli tavallinen ja keskinkertainen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, ja itselleni tämä elokuva sopi huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi vuoden alussa julkaistu Raya ja viimeinen lohikäärme. Silti mikään Kaksin karkuteillä -elokuvan tasolle pääsevä teos ei ole kyseessä. Tästä huolimatta haluan painottaa, että elokuva on itselleni yksi Disney animaatioiden positiivisimpia yllättäjiä, ja se kuuluu omalla listallani studion parhaimpien elokuvien joukkoon viimeisen 5 vuoden ajalta. Voin siis lämpimästi suositella Encantoon tutustumista, mikäli joku animaatioiden ystävä ei ole sitä vielä tehnyt. Värikkyytensä puolesta se sopii myös hyvin uudenvuoden aikaan!
4/5
"Sometimes family weirdos just get a bad rap."
-Mirabel
Siitä lähtien, kun mä näin Encanton ekan kerran, niin mä ajattelin, että se on tyttöversio Cocosta. Ja millä perusteella? No. Kumpikin elokuva kertoo perheestä ja molemmissa useampi sukupolvi asuu saman katon alla. Mitä muita yhtäläisyyksiä Cocolla ja Encantolla on? Molemmissa elokuvissa päähenkilö tuntee itsensä erilaiseksi verrattuna muihin perheenjäseniinsä. Kummastakin leffasta löytyy myös ankara isoäiti ja kadonnut sukulainen, josta kukaan ei halua puhua. Tosin tässä leffassa kadonneen sukulaisen henkilöllisyys tiedettiin koko elokuvan ajan, mutta kuitenkin. Yksi asia mitä mä oon miettinyt on se, että miten Pepalla voi olla punaiset hiukset, kun hänen, Julietan ja Brunon vanhemmilla on/oli tummat hiukset. Toisaalta mun äidillä on vaaleat hiukset ja äidin vanhemmilla oli tummat hiukset, mutta siinä tapauksessa hiusten väri on hypännyt yhden tai useamman sukupolven yli. Punainen hiusväri ei periydy yhtä helposti. En mä kyllä usko siihen, että Pepa ois adoptoitu enkä myöskään siihen, että Alma ois pettänyt miestään. En usko myöskään siihen, että Pepan hiukset ois värjätty, koska sillä oli punaiset hiukset jo vauvana. Kuka nyt oikeesti alkais värjäämään vauvan hiuksia? Tässä elokuvassa on myös yks hauska yhteensattuma liittyen Brunoon. Brunon suomenkielinen ääninäyttelijä on Antti L. J. Pääkkönen ja englanninkielinen ääninäyttelijä on John Leguizamo. Ja siitä yhteensattumasta. John Leguizamo ääninäyttelee Ice Age elokuvien Sidiä, jonka suomenkielinen ääninäyttelijä on Antti L. J. Pääkkönen. Mä tykkään tosi paljon Encanton lauluista. What else can I do kuuluu mun lemppareihin. Vaikka en tykkääkään Isabelasta (varsinkaan elokuvan alussa), niin sen laulu on tosi mahtava. Myös muut laulut on onnistuneet tosi hienosti. En osaa päättää mikä on mun suosikkilaulu Encantosta. Mä tykkään kaikista Encanton lauluista lähes yhtä paljon, joten suosikkia on hankalaa lähteä valitsemaan. Jos se paras biisi on pakko valita, niin se ois varmaan se Isabelan laulu, minkä mä jo mainitsinkin.
VastaaPoistaKieltämättä tulin itsekin miettineeksi Cocoa elokuvan aikana. Tunnelma on tosi samanlainen ja molemmat on juurikin perheeseen/sukuun keskittyviä tarinallisesti!
PoistaHauska huomio myös tuo histenvärihomma. Itse en tullut edes asiaa miettineeksi. En yllättyisi jos tästä löytyisi netistä kohta useampia teorioita :D.
What Else Can I Do kuuluu kyllä kans omien lempikappaleiden joukkoon elokuvassa, mutta ihan ykkönen taitaa omalla kohdalla olla Waiting On a Miracle. Tavallaan se on tosi perus musikaalilaulu, mutta rakastan sitä kuinka se tunnelma ja rytmi muuttuu sen laulun aikana selvästi!