arvostelussa: Kaunotar ja hirviö (1991)

En ole päässyt katselemaan vanhoja Disney-klassikoita vähään aikaan, sillä omassa asunnossani ei satu olemaan DVD-soitinta (ainakaan vielä... joulupukille terveisiä) ja Disneyn elokuvathan katoilivat pikku hiljaa kaikista suoratoistopalveluista niiden siirtyessä Disneyn omaan suoratoistopalveluun Disney +:aan. Lisäksi elokuville ei ole ollut aikaa omien ylioppilaskirjoituksieni takia. Tällä viikolla pääsin kuitenkin juhlistamaan omien syksyn kirjoituksieni loppumista erittäin miellyttävällä tavalla, sillä aiemmin mainitsemani suoratoistopalvelu rantautui Suomeen, ja hankinkin sen välittömästi myös omaan televisiooni! Sainkin sinne nopeasti koottua pitkän listan elokuvia, joita haluan ehdottomasti katsoa ja arvostella. Disney-teemaa saattaa siis olla luvassa enemmänkin! Tiistaina pääsin aloittamaan arvosteluprojektini todellisella klassikolla...

 

Uskaltaisin väittää, että Kaunotar ja hirviö kuuluu Disneyn pidetyimpiin ja kuuluisimpiin elokuviin. Siksi onkin erityisen noloa, etten ollut koskaan ennen saanut aikaiseksi katsoa sitä! Onneksi nyt asia on korjattu, ja sen voin kyllä sanoa, että elokuvavalinta osui melko naulan kantaan.

Pienessä kylässä asuvan Bellen höperönä pidetty isä lähtee messuille esittelemään uusinta keksintöään. Mies kuitenkin eksyy matkalla ja päätyy hirviön linnaan. Hirviö vangitsee hänet, mutta Belle lähtee pelastamaan tätä. Hetken pohdinnan jälkeen hirviö suostuu vapauttamaan Bellen isän sillä ehdolla, että Belle jää isänsä puolesta hirviön vangiksi loppuelämäkseen.

Elokuvan päähenkilö on kaunis Belle, joka eroaa kotikylänsä muista asukkaista. Erityisesti ihmetystä herättää tämän intohimoinen lukuharrastus, sillä sitä ei pidetä sopivana naiselle. Belle vaikuttaa kuitenkin itsevarmalta, eikä häntä jaksa juurikaan kiinnostaa muiden ihmisten kummaksuvat katseet tai mielipiteet. Belle on myös hyvin asiallinen, ystävällinen ja rakastava. Erityisesti hänen isänsä on hänelle hyvin tärkeä. Toisena päähenkilönä nähdään tietysti suuressa linnassa asuva Hirviö. Hirviö vaikuttaa aluksi pelottavalta ja uhkaavalta, mutta pian hänestä löytyy uusia puolia, ja tämän oikea persoonallisuus alkaa päästä esiin hurjan ulkokuoren alta. Hirviön hahmokehitys on huomattava, ja sitä on ilo seurata. Hahmo on hyvin kirjoitettu ja mukavan monipuolinen.

Bellen isä Maurice on melko perinteinen keksijä-hahmo. Bellen tavoin myös häntä pidetään melko omituisena ja hieman seonneenakin tapauksena. Maurice on kuitenkin sydämellinen isä, vaikka hän vaikuttaakin välillä hieman hajamieliseltä.

Elokuvan pahis on kylän naistenmies Gaston. Gaston on pakkomielteisesti iskenyt silmänsä Belleen, mutta tulee jatkuvasti torjutuksi. Gaston on hyvin ylimielinen ja kostonhimoinen, ja hän toimii erinomaisena pahishahmona. Hän toimii tarpeeksi suurena vastuksena elokuvan hyviksille, mutta lisäksi hän tarjoaa muutamia humoristisia kohtauksia. Pääkätyrinään Gastonilla on pienikokoinen Töppö, jota Gaston ei tunnu arvostavan juuri lainkaan.

Itse voisin nimetä jopa omiksi suosikkihahmoikseni elokuvan elävät tavarat ja huonekalut! Hirviön linnassa asuvat esimerkiksi rouva Pannu ja tämän lapsi Kippo sekä toistensa kanssa usein leikkimielisesti kinastelevat kynttelikkö Lumiere ja kello nimeltä Könni. Nämä elävät huonekalut toimivat sekä Bellen että Hirviön ystävinä ja apuna, ja lisäksi ne tuovat elokuvaan mukavasti piristystä ja enemmän taianomaisuutta.

Kaunotar ja Hirviö on musikaalielokuva. Elokuvan laulut ovat onnistuneita, ja niitä kelpaa kuunnella! Laulut sopivat hyvin elokuvan kohtauksiin, ja ne vievät mukavasti tarinaa eteenpäin ja korostavat tunnelmaa. Ensimmäinen laulu on Belle. Laulu on kyläläisten esittämä, ja siinä tulee esille muiden ihmetys Belleä kohtaan. Laulu nappaa katsojan hyvin elokuvan tunnelmaan, ja sen kautta on helppo syventyä elokuvan maailmaan. Seuraava laulu on Töpön laulama Gaston, jossa Töppö ylistää laulun nimen mukaisest Gastoia ja yrittää samalla piristää tätä. Gaston tulee laulussa hyvin tutuksi, ja tämän luonteenpiirteet tulevat selkeästi ilmi. Laulusta kuullaan myöhemmin elokuvassa myös erilainen ja lyhyempi versio itse Gastonin esittämänä.

Seuraava laulu, Be Our Guest on yksi suosikeistani. Laulussa huonekalut toivottavat Bellen kunnolla tervetulleeksi linnaan ja tarjoilevat tälle näyttävästi illallisen. Laulu on hyväntuulinen ja vauhdikas, ja myös kohtaus on näyttävä ja hauska. Bellen ja Hirviön laulama Something There sen sijaan ei jäänyt erityisemmin mieleeni elokuvan jälkeen. Se kuitenkin toimii itse elokuvassa ihan hyvin tuoden esille kaksikon ajatuksia, kun nämä ovat ehtineet tutustua toisiinsa paremmin. 

Rouva Pannun laulama Beauty and The Beast on toinen elokuvan parhaista lauluista, ja se myös on luultavasti niistä tunnetuimpia. Koko Bellen ja Hirviön tanssikohtaus on elokuvan hienoimpia ja mieleenpainuvimpia, ja itselleni laulu tuottaa ainakin varmat kylmät väreet. Kuudes elokuvan kappale on Gastonin ja tämän yllyttämien kyläläisten esittämä The Mob Song, jonka johdattelemana ryhmä lähtee hyökkäämään kohti Hirviön linnaa. Tämäkään ei jäänyt erityisemmin mieleeni elokuvan jälkeen, mutta myös se sopi kuitenkin oivallisesti kohtaukseen ja toi lisää mahtipontisuutta hyökkäykseen.

Myös elokuvan animaatio ja piirrosjälki pääsevät elokuvassa ehdottomasti edukseen. Hahmot ovat ihanan persoonallisen näköisiä, ja erityisesti Hirviön linna on yksityiskohtaisesti luotu. Jo aiemmin mainitsemani tanssikohtauksen animaatiojälki on upeaa katseltavaa vielä 29 vuoden jälkeenkin elokuvan ilmestymisestä! Lisäksi esimerkiksi Be Our Guest:issa animaatiolla on päästy leikittelemään, ja kohtaus on näyttävä ja mieleenpainuva.

 Juonellisesti Kaunotar ja hirviö on myös onnistunut teos. Siinä on  selkeästi vanhaa ja nostalgista Disney-henkeä, ja lisäksi siitä löytyy hieman syvyyttäkin. Ainoa syy miksei se ehkä yllä Disneyn tuotannosta sinne ihan korkeimmaksi on se, että se kuitenkin jää itselleni vielä vähän liian kepeäksi elokuvaksi. Tähän vaikuttaa vahvasti se, ettei minulla ole elokuvasta erityisiä muistoja vaikkapa lapsuudesta, koska pääsin sen tosiaan vasta nyt katsomaan! Joka tapauksessa ymmärrän hyvin, miksi se kuuluu niin monen suosikkielokuviin, ja kyllä se on myös ansainnut paikkansa siellä Disneyn parhaimmistossa.

Tiivistetysti Kaunotar ja hirviö on Disneyn kiistaton klassikko, jota voi luottavaisesti suositella monen ikäisille. Elokuvan hahmot ovat monipuolisia ja pidettäviä, ja musikaalien ystäville elokuvan laulut tuovat varmasti paljon iloa. Lisäksi piirrosjälkeä ei voi kuin ihailla. Myös juoneltaan elokuva onnistuu olemaan kiinnostava. Elokuvan loppuratkaisu on melko ennalta-arvattava, ja mielenkiintoisin asia juonessa onkin oikeastaan se, millaisten käänteiden kautta loppuratkaisuun päädytään. Kaiken kaikkiaan elokuva oli täydellinen valinta stressaavista ajoista irtautumiseen, ja voin hyvin kuvitella palaavani sen pariin joskus uudelleenkin!

4.5/5