***
Lapsuudessaan Risto Reippaalla oli tapana viettää paljon aikaa seikkaillen tuttujen lelujensa kanssa Puolen hehtaarin metsässä. Aika kuitenkin kuluu, ja Risto kasvaa. Lähtiessään sisäoppilaitokseen hän jättää hyvästit leluilleen ja jatkaa elämäänsä ilman lapsuuden leikkejä. Ajan mittaan hänestä kasvaa kiireinen mies, ja työ vie häneltä kaiken ajan. Avioliitto alkaa murentua, töistä tulee valtavia vastuita eikä edes omalle tyttärelle ole tarpeeksi aikaa ja rakkautta. Riston voimavarojen pettäessä lapsuuden lempilelu Nalle Puh tulee kuitenkin sattumalta auttamaan Riston elämän parempaan kuntoon, kun Riston taas täytyy auttaa Puhia löytämään jonnekin kadonneet Puolen hehtaarin metsässä asuvat ystävänsä.
***
Suhtaudun Disneyn näytellyihin elokuviin edelleen hyvin skeptisesti, mutta Risto Reipas ja Nalle Puh (eng. Christopher Robin) kiehtoi kuitenkin idealtaan, ja elokuvan traileri vaikutti yllättävän mielenkiintoiselta. Elokuvan ensi-ilta oli 30.7.2018. Alunperin suunnittelin katsovani elokuvan elokuvateatterissa, mutta jotenkin se taas jäi. Iloiseksi yllätyksekseni löysin elokuvan kuitenkin ilmaisena eräänä lomailtana Viaplaysta, ja se päätyikin välittömästi katselulistalle.
Nalle Puh-tarinat ovat varmasti hyvin monelle tuttuja ja tärkeitä lapsuudesta. Tuntuikin ihanalta ajatukselta palata Puolen hehtaarin metsään kenties hieman erilaisesta näkökulmasta. Risto Reipas ja Nalle Puh-elokuvassa tavallisesti nuorena poikana esiintynyt lelujen omistaja Risto Reipas esiintyy suurimman osan aikaa aikuisena miehenä, jolla on perhe elätettävänään, ja arkiset työongelmat vaivaavat häntä. Työ onkin vienyt mieheltä kaiken huumorin ja mielikuvituksen, ja hänestä on tullut hyvin vakavamielinen ja hermostunut. Riston historiaa esitellään mukavasti elokuvan alussa, ja näin häntä on helppo ymmärtää heti alusta asti. Vaikka Riston vakavuus ja jopa masentuneisuus ovat paljon esillä vanhan, iloisena ja reippaana tunnetun pojan tilalla, hänestä kuitenkin pitää alusta asti, ja hän toimii hyvin päähenkilönä. Risto Reippaan roolissa elokuvassa nähdään Ewan McGregor, joka on oiva valinta rooliin. Hän näyttelee hahmoa uskottavasti, ja luo hänestä pidettävän hahmon johtaen elokuvaa lämminhenkisellä otteella eteenpäin.
Risto Reipas on ehtinyt luoda itselleen oman perheen. Hänen vaimonsa Evelyn on rakastava ja ymmärtäväinen nainen, mutta alkaa olla loppu miehensä jatkuvaa työskentelyä ja perheajan laiminlyömistä kohtaan. Evelynin ja Riston suhde toimii elokuvassa hyvin, ja pari sopii yhteen. Evelynin hahmo vaikuttaa viisaalta ja välittävältä. Evelyniä elokuvassa näyttelee Hayley Atwell, joka on itselleni tuttu Marvelin maailmoista Peggy Carterin roolista.
Myös Evelynin ja Riston nuori tytär Madeline saa suhteellisen paljon ruutuaikaa erityisesti elokuvan lähentyessä loppuaan. Madelinea näyttelee Bronte Charmichael, joka onnistuu roolissaan hienosti nuoreen ikäänsä nähden. Madeline on hyvin kiltti, ja vaikka hänellä on paljon paineita lähestyvän sisäoppilaitokseen siirtymisen ja opiskelun vuoksi, hän omistaa silti lapsenomaista mielikuvitusta. Madeline on hyvin kiinnostunut isänsä lapsuudesta ja tämän vanhoista piirrustuksista Puolen hehtaarin metsän asukkaista, mutta Risto ei halua puhua lapsuuden leikeistään.
Elokuvassa pahiksen roolissa esiinyy Riston pomo Giles Winslow Mark Gatissin näyttelemänä. Giles on ylimielinen ja juonikas, ja hän laittaa mielellään Riston tekemään ikävät työt puolestaan. Giles sopii elokuvaan hyvin, ja hän on sopivan arkinen "pahantekijä". Elokuvan pääjuoni ei kuitekaan ole taistelua ilkeää pomoa vastaan, vaan enemmänkin juoni keskittyy Risto Reippaan palaamiseen omaksi, vanhaksi itsekseen, mikä onkin hyvin mielenkiintoista seurattavaa.
Ihmishahmojen lisäksi elokuvassa nähdään tietenkin kasa lapsuudesta tuttuja eläinhahmoja. Usein hieman tiukkapipoinen Kani ja viisas Pöllö esiintyvät tuttuina omina itsenään, mutta jäävät hahmoista hieman taka-alalle. Myös Ruu ja tämän äiti Kengu saavat yllättävän vähän ruutuaikaa. Enemmän esillä sen sijaan ovat vauhdikkaasti ympäriinsä pomppiva Tiikeri, pelokas Nasu, aina yhtä masentunut Ihaa sekä tietenkin se elokuvan nimessäkin esiintyvä, lämminsydäminen ja hieman kömpelö Nalle Puh. Puh on ehdottomasti lempihahmoni elokuvassa, ja olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin hahmo pääseekään elokuvassa oikeuksiinsa. Erityisesti nallen lämminhenkiset pohdinnat ja sympaattinen huolettomuus saivat nopeasti aikaan nostalgisen fiiliksen.
Puolen hehtaarin metsä on elokuvassa hyvin realistinen ja kotoisan oloinen. Aluksi tuntui hassulta nähdä tavallisesti piirretyissä esiintynyt metsä ihan aitona ja tavallisena metsikkönä, mutta se sopi elokuvan sävyyn hyvin. Kaikki tärkeät paikat, kuten asukkaiden kodit, olivat samanlaisia, millaisina ne muisti tarinoiden pohjalta. Myös itse eläinhahmot vaativat hetken totuttelun, mutta myös ne sopivat elokuvaan erinomaisesti.
Risto Reipas ja Nalle Puh on monia tunteita herättävä elokuva. Tunnelma on useissa kohdissa masentava ja haikea, ja maisematkin ovat ajoittain hyvin synkkiä ja sateisia. Trailerin perusteella ajattelinkin elokuvan olevan kokonaan draamaelokuva. Katsoessani elokuvan sain kuitenkin huomata, että myöskin hyvin hauskoja kohtauksia ja lausahduksia on mukana. Päällimäisenä elokuvasta jää mieleen lämminhenkisyys, joka kuuluukin kaikkiin Nalle Puh-elokuviin. Elokuva kulkee hyvin rauhallisella tahdilla, mikä on todella mukavaa vaihtelua nykyajan vauhdikkaiden seikkailujen rinnalle.
Risto Reipas ja Nalle Puh ylitti vahvasti odotukseni, mutta siinä on myös omat, kuitenkin melko pienet ongelmansa. Ensimmäisenä tulee mieleen se, minkä ikäisille elokuva on tarkoitettu. Ilmeisesti elokuvaa tehdessä on koetettu tavoitella kaiken ikäisiä lapsista aikuisiin, mutta lopputulos harvoin uppoaa täydellisesti jokaiseen ikäluokkaan. Jokainen löytää elokuvasta varmasti jotakin itseään
Toinen pieni miinus tulee lopusta, joka ei yksinkertaisesti iskenyt minuun mitenkään erityisellä tavalla. Loppua kohden elokuvan tahti kiihtyy hieman, mutta pysyy kuitenkin mukavasti edelleen hyvin maanläheisenä. Myös elokuvan ihmishahmot Risto Reipasta lukuun ottamatta jäävät "ihan hyvälle" tasolle. Heissä ei suoranaisesti ole mitään vikaa, mutta he eivät vain jää erityisemmin mieleen.
Risto Reipas ja Nalle Puh oli itselleni suuri positiivinen yllätys. Elokuva on ihanan lämminhenkinen ja hyvän mielen tuova, vaikka siinä on myös todella haikeita hetkiä. Tämä elokuva on mitä mainioin tapa palata Puolen hehtaarin metsään aikuisemmasta näkökulmasta. Hahmot ovat säilyttäneet alkuperäiset persoonallisuutensa ja lämminhenkisyytensä. Risto Reipas on hyvin onnistunut päähenkilö, ja on kiinnostavaa nähdä, millainen mies hänestä on kaikkien kokemusten jälkeen kasvanut. Parasta elokuvassa ovat eläinhahmot ja Riston paluu heidän luokseen. Omat suosikkikohtaukseni ovat Riston ja Nalle Puhin välillä käytävät filosofiset keskustelut sekä viittaukset vanhoihin Nalle Puh-tarinoihin.
Risto Reipas ja Nalle Puh-elokuvan jälkeen tekee mieli hakea oma lapsuuden suosikkipehmolelu kainaloon ja palata muistelemaan omia lapsuuden leikkejä. Elokuva sopii myös teemaltaan oikein hyvin nykyiseen aikakauteen, jossa työuupumus on lisäntyvä ongelma. Puhin sanoin: "Doing nothing often leads to the very best of something."
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!