vuoden 2019 elokuvat: top 9

Vuonna 2019 julkaistiin useita elokuvia, jotka itsekin katsoin, mutta en vain saanut aikaseksi tehdä arvostelua. Lisäksi tosin julkaistiin merkittäviä elokuvia, joita en itse ehtinyt koko vuonna katsoa (harmittaa, etten vieläkään ole nähnyt paljon puhuttanutta Jokeria...) Ajattelin kuitenkin vuoden lopuksi listata tämän vuoden uutuuselokuvia ja vertailla, mitä kaikkea elokuvavuosi 2019 toikaan tullessaan.

9. Räyhä-Ralf valloittaa Internetin (ensi-ilta Suomessa: 1.2.2019)

(Ralph Breaks the Internet)

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin ilmestyi Yhdysvalloissa jo viime vuoden puolella, mutta Suomeen se saapui vasta helmikuussa. Elokuva on jatkoa vuoden 2012 Disneyn animaatioelokuvalle Räyhä-Ralf. Aiempi osa ei kuulu suosikki Disney-elokuviini, ja suhtaudun usein liiankin varauksella nykyaikaisiin animaatioihin, jotka iittyvät vahvasti teknologiaan.

Räyhä-Ralf valloittaa Internetin sopii varmasti nuoremmille katsojille, mutta vanhempaa katsojakuntaa se ei viihdytä yhtä hyvin. Elokuvasta löytyy kuitenkin vahvasti Internetiin ja moniin elokuvaviittauksiin nojaavaa huumoria kaiken ikäisille, ja myös sen tarinalla löytyy syvällisempi puoli. Suureksi osaksi seikkailu jä kuitenkin pinnalliseksi, ja joskus Ralfin mustasukkaisuudesta johtuva lapsellinen käytös alkaa jopa ärsyttää katsojaa.

8. Captain Marvel (ensi-ilta: 27.2.2019)

Marvel Studiosin ensimmäinen elokuva vuodelle 2019 oli uuden naissupersankarin esittelevä Captain Marvel. Se oli Marvel Studiosin ensimmäinen naissupersankarista kertova sooloelokuva, vaikka muuten naissankareita on elokuvissa nähty aiemminkin (Black Widow, Scarlett Witch...)

 Elokuva on ihan hyvä, mutta siinä ei löydy juuri mitään, mikä erottaisi sen muista genrensä elokuvista. Päähenkilö Carol Danvers (Brie Larson) on ihan kiinnostava hahmo, huumori toimii ja Samuel L. Jackson on tapansa mukaan mainio Nick Furyna, mutta lopputulos jää lopulta laimeaksi, eikä elokuva nosta tunteita suuntaan tai toiseen. Elokuva yksinkertaisesti unohtuu kaikkien niiden muiden, samankaltaista kaavaa nouattavien supersankarielokuvien joukkoon.
lue arvostelu tästä

7. Shazam! (ensi-ilta: 5.4.2019)

DC:lle tyypillisestä synkästä tyylistä poiketen studio julkaisi tänä vuonna myös kevyemmän elokuvan. Shazam! onkin juoneltaan todella hölmö elokuva, mutta se onnistuu hölmöydessään mainiosti. Elokuvan huumori jaksaa naurattaa ja hymyilyttää, mutta siitä löytyy myös yllättävän surullisia kohtauksia kaiken huvittavuuden keskellä. Elokuvan pahis, dr. Sivana (Mark Strong) on kuitenkin todella jalkoihin jäävä hahmo, josta ei jää oikein mitään käteen. Lisäksi muut elokuvan päähenkilöä Billya (Asher Angel) ja tämän parata ystävää Freddya (Jack Dylan Grazer) lukuun ottamatta jäävät lopulta melko laimeiksi hahmoiksi.

 Ongelmistaan huolimatta Shazam! nousee listalla Captain Marvelin yläpuolelle siksi, että se eroaa omalla tavallaan muista supersankarielokuvista. Tämä onkin hyvä vaihtoehto kaveriporukalla katsottavaksi, kun kaivataan hölmöä supersankarihuumoria, joka on kuitenkin kevyempää kuin esimerkiksi Deadpool-elokuvien huumori.

6. Näin koulutat lohikäärmesi 3 (ensi-ilta: 25.1.2019)

(How to Train Your Dragon 3)

Näin koulutat lohikäärmeesi-trilogian 2010 julkaistu ensimmäinen osa on yksi ala-asteaikaisia lempielokuviani, ja muistan sen vuorosanat melkein ulkoa. 2014 julkaistu toinen osa ei tehnyt minuun samanlaista vaikutusta (luultavasti nostalgian puutteesta johtuen), mutta se oli myös vaikuttava ja onnistunut animaatioseikkailu. Nyt trilogia saadaan päätökseen.

Näin koulutat lohikäärmeesi 3 on onnistunut päätösosa trilogialle, vaikka sillä on myös ongelmansa, eikä se päihitä edeltäjiään. Tarinankulku on ajoittain epätasaista ja jää muutamassa kohdassa pahasti paikoilleen. Lisäksi juoni on melko ennalta-arvattava, ja elokuvan traileri paljastaa liikaa. Elokuva kuitenkin onneksi paranee loppua kohden, ja siitä löytyy myös toivottua koskettavuutta, vaikka itse olisin kaivannut sitä enemmänkin.

5.  Lego elokuva 2 (ensi-ilta: 14.2.2019)

(The Lego Movie 2: The Second Part) 

2014-vuoden Lego elokuva oli menestys, ja jatkoa tietysti seurasi. Itsekin yllätyin ensimmäisen Lego elokuvan suhteen positiivisesti, ja lisäksi Lego Batman elokuva oli myös hauska. Lego elokuva 2 ei kuitenkaan yllä ensimmäisen osansa tasolle. Huumori tuntuu ajoittain yksitoikkoiselta, ja lisäksi elokuvan musiikit ovat omaan makuuni liiankin "massapoppia". Lisäksi osa hahmoista tuntui niin liioitelluilta, että ne kävivät ärsyttävyyden rajoilla. Näistä huolimatta elokuvan juonessa on kuitenkin aitoa kekseliäisyyttä, ja se onnistuu välillä todella yllättämään juonenkäänteillään.Uskon, että nuoremmat Legojen ystävät jaksavat ainakin innostua myös jatko-osasta yhtä paljon kuin edeltäjästäänkin, ja kyllä vanhemmatkin katsojat tämän ainakin kerran jaksavat alusta loppuun seurata.

4. Aladdin (ensi-ilta: 8.5.2019)

En ole Disneyn re-make-elokuvien suurin fani, ja odotukseni niitä kohtaan ovat usein hyvin skeptiset. Näin oli myös uuden Aladdinin kohdalla. Päästessämme kuitenkin tavallista halvemmalla elokuviin, päätimme antaa myös epäilyä aiheuttaneelle Aladdinille mahdollisuuden.

Aladdinin juoni seuraa päällisin puolin animaatioklassikon tuttua juonta. Uudessa versiossa positiivista kuitenkin on rohkeus tehdä tuttuun juoneen myös jotakin uutta, rikkomatta vanhaa klassikkotarinaa. Erityisesti Jasminesta on saatu kenties entistäkin kiinnostavampi hahmo, ja lisäksi Will Smithin lampunhenki tuo elokuvaan uusia sävyjä olemalla tarpeeksi erilainen kuin piirrosversion legendaarinan Robin Williamsin/Vesa-Matti Loirin versio.

Vaikka uusi Aladdin ei ikimaailmassa voita Disneyn 1992 vuoden klassikkoa, se on suuri positiivinen yllätys. Musiikkinumerot ovat näyttäviä ja kuulostavat hyvältä, ja juoni toimii. Varjopuolena huutelee kuitenkin edelleen ajatus, oliko tämäkään lopulta tarpeellinen elokuva vai silkkaa rahastusta. Joka tapauksessa itse voisin mielelläni katsoa Aladdinin uudelleen, ja olen jopa yllättynyt, että se yltää listalla top 5-joukkoon.
 lue arvostelu tästä

3. Spider-Man: Far From Home (ensi-ilta: 3.7.2019)

MCU:n Hämähäkkimies on yksi suosikkisupersankareitani samaistuttavuisuutensa vuoksi, ja hahmon ensimmäinen sooloelokuva Spider-Man: Homecoming onkin yksi suosikki Marvel-elokuviani. Odotukset jatko-osaa olivat siis korkealla.

Spider-Man: Far From Home onkin oikeastaan kaikkea mitä siltä toivoinkin. Se on sekoitus teinielämän ongelmia ja toimintaa, MJ:n ja Peterin kohtaukset ovat sopivan jännittyneitä ja teinimäisen kiusallisia ja lisäksi elokuva saa janoamaan jatko-osaa. Elokuvan katsomisen jälkeen siitä jäi hyvä olo, ja katsoisin sen mielelläni uudelleen.
lue arvostelu tästä

2. Toy Story 4 (ensi-ilta Suomessa: 6.9.2019)

Kaikki kolme aiempaa Toy Storya ovat olleet mahtavia, mikä on trilogioille harvinaista. Toy Story 3 sai myös kriitikoilta ylistäviä arvosteluita, ja se tuntui täydelliseltä ja loogiselta lopetukselta sarjalle. Kuitenkin tänä vuonna elokuvasarjalle ilmestyi vielä neljäs osa. Jälleen olin hieman skeptisenä liikkeellä, mutta onneksi olin väärässä!

Toy Story 4 tuntui ajatuksena typerältä ja turhalta. Se on kuitenkin yllättävän merkittävä ja looginen, sillä se tuo myös Woodyn seikkailulle selkeän loppuosan. Juoni pitää otteessaan alusta loppuun, ja uudet hahmot ovat mielenkiintoisia. Parasta elokuvassa ovat kuitenkin sen monet tärkeät teemat, jotka osuvat myös vanhempiin katsojiin. Loppujen lopuksi Toy Story 4 on koskettava ja hieno elokuva, vaikka elokuvasarja olisi hyvin voinut loppua kolmanteenkin osaan.

1. Avengers: Endgame (ensi-ilta Suomessa: 24.4.2019)

Marvel Studiosin Avengers-elokuvat ovat olleet jättimenestys, ja tänä vuonna massiiviselle elokuvasarjalle saatiin myös loppu. Vuotta ennen Endgamea ilmestynyt Infinity war jätti fanit odottamaan hämmentyneinä, mihin kaikki tulisi loppumaan. Olikin erityisen jännittävää myös elää aikaa ennen elokuvan julkaisua, kun fanit ympäri maailmaa spekuloivat jännittyneinä tulevia tapahtumia, ja trailerit saivat ihon kananlihalle.

Suurin pelko kahden viimeisen Avengers-elokuvan kohdalla oli, kuinka paketti saataisiin pysymään kasassa ja juonessa pysyisi mukana, kun hahmoja on niin hurja määrä. Russon veljekset kuitenkin selvästi tietävät mitä tekevät. Avengers: Endgame oli elokuvakokemus, jota en ole ennen kokenut.  Elokuva herätti 3 tuntia kestävällä matkallaan tunteita aina naurusta suureen suruun ja haikeutueen, ja elokuvateatterista lähtiessä olo oli aivan tyhjä. Fanikunnan suurudesta ja elokuvan massiivisuudesta kertoo myös jotakin se, että maailman eniten tuottaneimman elokuvan ykköspaikka vaihtui monien vuosien jälkeen Avatarista Avengers: Endgameen, ja omasta mielestäni Endgame on kyllä paikkansa listalla ansainnut.