tuleva elokuvavuosi 2019

2018 lähenee loppuaan ja on aika kääntää katseet kohti tulevaa. 2019 näyttääkin elokuvatarjonnaltaan todella mielenkiintoiselta vuodelta, ja jouluahjaksi saadut elokuvaliput tulevat varmasti käyttöön!

tammikuu & helmikuu

Vuoden alku on melko hiljaista aikaa suurten elokuvien kohdalla ja lähinnä viime vuoden lopussa ilmestyneitä elokuvia pyörii teattereissa. Tammikuussa ilmestyy kuitenkin ensi-iltansa saava DreamWorksin Näin koulutat lohikäärmeesi 3 (How To Train Your Dragon: The Hidden World). Elokuva tulee olemaan trilogian viimeinen. Olen katsonut aiemmat kaksi elokuvaa ja kolmaskin tulee ehkä katsottua elokuvateatterissa, koska pikkuveljeni on sarjan fani. Itse pidin ensimmäisestä osasta kovasti, mutta toinen osa ei säväyttänyt samalla tavalla. Trailerin perusteella lohikäärme Hampaaton saa elokuvassa tyttöystävän, mikä on jo melko nähty juonikuvio. En oikeastaan odota elokuvalta kovin paljoa, mutta minua kiinnostaa silti tietää, kuinka kaikki päättyy, sillä trilogian ensimmäinen osa oli suosikkielokuviani ala-asteella.

Helmikuussa ensi-iltansa saa Lego elokuva 2 (The LEGO Movie 2: The Second Part), josta minun on vaikea sanoa oikeastaan mitään, koska en ole katsonut yhtäkään Lego-elokuvaa. Trailerin perusteella luvassa on kuitenkin hyvän mielen viihdettä muiden Lego-elokuvien tapaan. Pitäisi ehdottomasti saada katsottua jokin Lego-elokuva, sillä ne ovat saaneet ihan hyviä arvosteluja ja vaikuttavat itse asiassa mukavan kevyeltä viihteeltä vaikkapa viikonlopulle.

 

maaliskuu & huhtikuu

Maaliskuussa päästään Marvel-elokuvien makuun, kun Suomessa ensi-iltansa saa MCU:n uuden naissupersankarin esittelevä Captain Marvel. Tätä elokuvaa odotan innolla, vaikken tiedä ollenkaan mitä odottaa. Plussaa tulee kuitenkin jo siitä, että vihdoin Marvelilta saadaan supersankarielokuva, jonka pääroolissa on nainen! Vaikka esimerkiksi Avengers-ryhmään kuuluu voimakkaita naishahmoja (Black Widow, Scarlett Witch), ei heistäkään kummallakaan ole omaa sooloelokuvaa. Elokuvan traileri ei kerro elokuvasta paljoa, mutta antaa kuitenkin päähenkilöstään kiinnostavan kuvan. 

Maaliskuussa teattereihin saapuu myös Disneyn uudistettu versio 1941 vuoden klassikkoelokuvasta Dumbo. Dumbo oli yksi lapsuuteni lempielokuvia ja se on minulle edelleen tärkeä elokuva. Olenkin melko skeptinen uutta versiota kohtaan, sillä alkuperäinen tarina on minulle se ainoa oikea. Trailerin perusteella elokuva vaikuttaa kuitenkin yllättävän hyvältä ja onhan uudistettu pikku-elefantti edelleen todella suloinen. Trailerissa ihmiset ovat kuitenkin suuressa roolissa, kun alkuperäisessä elokuvassa heillä ei ollut tarinan kannalta juurikaan merkitystä. Elokuvan ohjaajana toimii Tim Burton (Saksikäsi Edward, Liisa Ihmemaassa 2010) jonka ohjauksista olen pitänyt. Dumbon ilmestymistä odotan lopulta ihan mielenkiinnolla ja luultavasti lapsuuden suosikkielokuvani uusi versio täytyykin nähdä isolta ruudulta.

Huhtikuussa ilmestyy Suomen teattereihin Avengers-elokuvasarjan massiivinen 4. osa. Elokuvan traileri julkaistiin joulukuun alkupuolella ja jo sitä ennen elokuvasta on esitetty vaikka mitä teorioita ja fanit ovat arvuutelleet sen nimeä. Nimeksi julkistettiin lopulta Avengers: Endgame. Traileri on hyvä: Se herättää mielenkiinnon, mutta ei lopulta paljasta mitään. Elokuva on hyvin suuri projekti ja se on varmasti vaikea pitää kasassa. Infinity war onnistui pitämään paketin kasassa yllättävän hyvin, mutta onnistuuko Endgame? Joka tapauksessa palan halusta tietää kuinka taistelu lopulta päättyy! Tulen olemaan todella innoissani, kun pääsen katsomaan tämän elokuvateatterin penkiltä!

toukokuu & kesäkuu

Toukokuussa ensi-iltaan tuleekin ensimmäinen näytelty Pokémon-elokuva. Mitähän mieltä tästä nyt sitten olisi... Pokémon: Detective Pikachu perustuu löyhästi samannimiseen videopeliin. Elokuvassa Pikachu puhuu ja äänenä kuullaan Ryan Reynolds. Itse olen tottunut Pikachun perinteiseen pikapika-ääntelyyn ja tuntuu oudolta kuulla trailerissakin kuuluva miehen äänellä puhuva etsivä-Pikachu. Uusi, realistisemman näköinen Pikachukin on kuitenkin ulkonäöllisesti oikein suloinen ilmestys. Elokuva vaikuttaa melko kaukaiselta enkä mene tätä luultavasti ainakaan elokuvateatteriin katsomaan, mutta minua kiinnostaa kuitenkin lukea arvosteluja elokuvasta ja nähdä, kuinka se lopulta tulee menestymään.

24.5. Disneylta tulee vuoden toinen Disney-klassikkoon perustuva uusintaversio, Aladdin. Visuaalisesti ainakin Ihmeiden onkalo näyttää mielenkiintoiselta trailerin perusteella ja elokuvassa on potentiaalia näyteltynä elokuvana, mutta silti live action-versioista tuntuu puuttuvan jotakin. Disney-klassikoissa piirtotyyli on iso osa elokuvakokemusta ja se tuo hahmoihin mielikuvitusta, joka tuntuu näissä näytellyissä elokuvissa osittain katoavan. Suhtaudun siis melko varauksella Disneyn remake-elokuviin, sillä niistä suurin osa tuntuu olleen melko nopeasti unohdettavia. (Tuhkimo, Kaunotar ja Hirviö)
Aladdinina tullaan tällä kertaa näkemään Mena Massoud, Jasminena Naomi Scott ja Henkenä Will Smith. Erityisesti uusi versio Hengestä kiinnostaa. Rakastan musikaaleja ja piirretyn Aladdinin laulut ova ihania, joten odotan myös elokuvan laulujen kuulemista.

Illumination Entertainmentin vuonna 2016 julkaistu Lemmikkien salainen elämä menestyi teattereissa hyvin, joten tottahan toki elokuva tarvitsee jatko-osan... 7.6. Yhdysvalloissa ensi-iltansa saa siis Lemmikkien salainen elämä 2. Ensimmäinen osa oli ihan hauska yhden kerran katselukokemus, mutta sen enempää ei sitä tullut enää katsottua. Elokuvan yksi suurimmista miinuspuolista oli se, että elokuvan parhaat palat esiteltiin trailerissa.  Jatko-osa vaikuttaa traileriensa perusteella melkoiselta kohellukselta ja samanlaiselta kuin ensimmäinen osa, enkä siis tämän elokuvan takia taida raahautua elokuvateatteriin.

Kesäkuussa elokuvateatteriin saapuu Pixarilta tuttuja hahmoja Toy Story 4:n mukana. Toy Story 3 onnstui mainiosti ja sai hyvää palautetta myös kriitikoilta, joten 4. osalla on suuret paineet onnistumisen suhteen. Myös muut elokuvasarjan osat ovat olleet onnistuneita. Pidän Toy Story-elokuvien hahmoista ja olen seurannut ryhmän matkaa jo kauan, mutta minua myös pelottaa, ettei 4. osa enää yllä aiempien tasolle. Toivon kuitenkin, että tuttu meno jatkuu ja Toy Story 4 olisi tunteellinen, vanhoja hahmoja syventävä elokuva.

heinäkuu & elokuu

Heinäkuussa yksi suosikki Marvel-elokuvistani saa jatkoa. Spider-Man: Homecoming on esiintynyt useaan otteeseen "tämän hetken suosikit"-listallani ja se onkin yksi lempielokuvistani. Spider-Man: Far From Home kuuluu siis ehdottomiin elokuvateatterikäynteihini. Spider-Man: Far From Homen traileria ei ole vielä julkaistu, mutta odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Heinäkuu tule jo!

Heinäkuu on elokuvien suhteen kiinnostava kuukausi, sillä tulloin ilmestyy suosikki Marvel-sankarini elokuvan lisäksi Leijonakuninkaan uusi versio. Kuullessani Leijonakuninkaan uusintaversiosta ensimmäinen ajatus oli lähinnä kauhu ja turhautuneisuus. Eihän Disneyn suurinta klassikkoa voi tehdä uudelleen! Traileri kuitenkin näyttää oikeasti hienolta ja alun auringonnousu-kohtauksessa tulee välittömästi kylmät väreet. Elokuvan ohjaajana toimii Jon Favreau, jonka tuotannosta pidän erityisesti 2016 vuoden Viidakkokirjasta sekä Iron man-elokuvista. Saa nähdä kuinka tämä tulee onnistumaan, mutta tätä uusintaversiota kohtaan odotukseni ovat korkeimmalla.

syyskuu & lokakuu

Syyskuussa Suomi saa näkyvyyttä maailmalla, kun Rovion menestyspeliin perustunut Angry Birds-elokuva saa jatko-osan. En pitänyt Angry Birds-elokuvasta, sillä se tuntui liialta koheltamiselta eikä elokuvan huumori uponnut. Elokuva menestyi kuitenkin hyvin erityisesti Yhdysvalloissa ja aina on mukava saada pienestä maastamme kotoisin oleville hahmoille näkyvyyttä ulkomailta.

Lokakuussa ei ilmesty yhtäkään minua suoranaisesti kiinnostavaa elokuvaa, mutta luultavasti huomiota tulee herättämään Batmanin arkkivihollisesta Jokerista kertova DC Comicsin elokuva Joker. Elokuva kertoo nimensä mukaisesti yhden maailman tunnetuimman sarjakuvapahiksen tarinan. Omat odotukseni Jokeria kohtaan eivät ole korkealla varsinkaan heikon Suicide Squadin jälkeen, mutta minua kiinnostaa lukea tästäkin elokuvasta myöhemmin arvosteluja. Jokeri itsessään on myös kieltämättä mahtava hahmo, mutta en tiedä pystyykö se kantamaan omaa sooloelokuvaansa. Uudessa elokuvassa Jokeria näyttelee Joaquin Phoenix.

marraskuu & joulukuu

Loppuvuoden elokuvista on vielä melko vähän tietoa. Marraskuussa elokuviin saapuu Disneyn jättimenestyksen Frozen - huurteinen seikkailu jatko-osa. Frozen 2:sta on vielä hyvin vähän tietoa. Elokuva on Disneylle varma tapa saada tuloja, sillä Frozen-huumasta ei tule loppua. Toivon kuitenkin, että jatko-osan juoneen ja lauluihin on maltettu panostaa yhtä paljon kuin ensimmäisen, eikä sitä ole tehty täydestä rahastuksesta. Elokuvan ohjaaja ja pääosien näyttelijät pysyvät kuitenkin samoina, joka on positiivista.

Joulukuussa ensi-iltansa saa Tähtien sota: episodi IX. Elokuva tulee olemaan Skywalker-saagan yhdeksäs ja viimeinen osa. Olen huono katsomaan Tähtien sota-elokuvia, sillä en ole niiden seuraamisessa kovinkaan aktiivinen. En ole varmaan vieläkään katsonut kaikkia elokuvasarjan elokuvia ja olen välillä aivan pihalla hahmojen kanssa. Tähtien sota-elokuvista on silti muodostunut minulle ja ystävälleni perinne ja luultavasti tämäkin päätösosa tulee katsottua.

 2019 vaikuttaa elokuvien suhteen todella kiinnostavalta vuodelta! Eniten odotan itse Avengers: Endgamea, Spider-Man: Far From Homea sekä Leijonakuningasta. 

Mitä elokuvaa sinä odotat eniten ensi vuodelta?

2018 arvostelemani elokuvat huonoimmasta parhaimpaan

Vuosi lähenene pikkuhiljaa loppuaan ja on aika vertailla blogissa tänä vuonna arvostelemiani elokuvia. Pikaisten laskujeni mukaan olen tehnyt tänä vuonna 17 elokuva-arvostelua.  Olen laittanut elokuvat paremmuusjärjestykseen antamieni pisteiden perusteella "huonoimmasta" parhaimpaan ja sen jälkeen listannut esimerkiksi 3/5 saaneet elokuvat paremmuusjärjestykseen tämän hetken mielipiteeni perusteella. Joidenkin elokuvien kohdalla mielipiteeni on tietysti voinut ajan kuluessa muuttua, mutta sehän nähdään viimeistään nyt.

17. Thor

Listan hännässä on 2,5/5 pistettä saanut Thor. En ole edes varma, mistä tuo puolikas piste tulee. Antaisin nykyään elokuvalle 2/5. Elokuvan juoni on hyvin yllätyksetön ja pitkäveteinen ja lähes kaikki hahmot ovat tylsiä. On kuitenkin hauska huomata, kuinka Thor on muuttunut hahmona! Ukkosenjumalan kaksi ensimmästä elokuvaa ovat melkoisia farsseja, mutta esimerkiksi Infinity warin Thoria voidaan jo sanoa yhdeksi voimakkaimmista Avengers-ryhmän sankareista. Myös erikoistehosteiden kehityksen huomaa helposti, kun vertaa Thoria Marvein uudempaan tuotantoon.

16. Nowhere boy

John Lennonin nuoruusvuosista kertova Nowhere boy jää listan toiseksi huonoimmaksi. Annoin elokuvalle 3/5, eli se ei ole suoranaisesti huono elokuva. Se on vain nopeasti unohdettava yhden kerran katselukokemus. Elokuvan suurin ongelma on se, että se ei tuo mitään uutta, vaan jää nopeasti kaikkien muiden elokuvien jalkoihin. Se oli ihan mukavaa katseltavaa kerran, mutta toista kertaa sitä ei meinaa jaksaa katsoa.

15. Labyrintti

Labyrintin idea on mielenkiintoinen, mutta toteutukseen jää toivomisen varaa. Yhteenkään hahmoon ei tutustuta sen syvemmin. Labyrintin selvittäminen on kuitenkin kiinnostavaa ja kyllähän tästä seikkalua riittää ainakin yhdeksi katselukerraksi. Labyrintti on lopulta melko perinteinen teinidystopia-elokuva muiden joukossa, joka sortuu niille ominaisiin ongelmiin.

14. La La Land

La La Land on saanut monilta kriitikoilta hyvää palautetta, mutta itse en lämmennyt elokuvalle yhtä paljon. Elokuvassa on mukavia koreografioita ja musiikit ovat hyvin toteutettuja, mutta omaan makuuni liian hidastempoisia. Myös elokuvan juoni kulkee liian hitaasti eikä tuo yllätyksiä. Ehkä odotin elokuvalta liian paljon, mutta en pitänyt La La Landista loppujen erityisen paljon.

http://movies.homeofthenutty.com/thumbnails.php?album=302

13. The Greatest Showman

The Greatest Showman edustaa sitä musikaalityyliä, josta minä pidän. Musiikkiosuudet ovat mahtipontisia, niitä on paljon ja ne vievät juonta eteenpäin. Parasta elokuvassa onkin ehdottomasti musiikki. Juoneltaan The Greatest Showman jää kuitenkin hyvin vaisuksi ja yllätyksettömäksi. Tätä elokuvaa katsellessa kaikki muu unohtuu, kun antaa musiikin kuljettaa ja viedä ajatukset kasvavaan sirkukseen.

www.moviescreenshots.blogspot.com

12. Aarreplaneetta 

On harmi, että Aarreplaneetta jää listan huonommalle puolelle. Elokuva on ehdottomasti Disneyn aliarvostetuimpia klassikoita. Siinä on monia hyviä hahmoja ja se käsittelee tärkeitä teemoja. Myös itse seikkailuosuus on jännittävää seurattavaa. John Silver on hyvin mielenkiintoinen antisankari ja Jimin ja Silverin suhde rakentuu kauniisti läpi elokuvan. Aarreplaneetasta jäi kuitenkin hieman sekava ja kaukainen olo, kun merirosvoteemaa ja avaruutta oli lähdetty yhdistelemään ja elokuvan olioistakin oli vaikea sanoa, olivatko ne eläimiä, ihmisiä vai jotakin muuta. Tätä elokuvaa jaksan kuitenkin katsoa useampaan otteeseen, eikä pidä listan perusteella olettaa kyseessä olevan huono elokuva. Aarreplaneetta ei myöskään todellakaan ole Disneyn huonoin klassikko, vaikka niin saattaisi tämän listan perusteella luulla. En vain ole tehnyt (vielä) arvosteluja heikommista pätkistä, joista voisin tähän nimetä vaikkapa Pikku Kanasen tai Lehmäjengin.

11. Viidakkokirja (2016)

Viidakkokirja on ehdottomasti Disneyn uudelleenfilmatisoinneista onnistunein. Arvostelua tehdessäni en pitänyt elokuvasta yhtä paljon kuin  nykyään ja se jätti vielä hieman kylmäksi. Visuaalisesti elokuva on hyvin kaunis ja eläinhahmot ovat tarpeeksi aidonnäköisiä, mutta niistä löytyy silti ripaus mielikuvitusta. Perusjuoni ja monet hahmot ovat tuttuja piirretystä versiosta, mutta esimerkiksi Mowglin susiperheeseen päästään tässä versiossa tutustumaan hieman syvemmin. Vuoden 1967 Viidakkokirja ei koskaan ole kuulunut omiin suosikki Disney-klassikoihini ja pidän uudesta versiosta melkein enemmän kuin vanhasta! Jos arvostelisin elokuvan uudestaan, se saattaisi nousta muutaman pykälän ylemmäs listallani.

10. Lilo & Stitch

Lilo & Stitch pääsee 3/5 saaneista elokuvista ylimmäksi. Elokuva on kokonaisuudessaan hyvin onnistunut Disney-klassikko, joka erottuu muista mm. riiviömäisellä, mutta älyttömän suloisella Stitch-hahmollaan. Lilo & Stitch tasapainoilee mukavasti tärkeän perhesanoman ja huumorin ja seikkailun välillä, vaikka itse en avaruusrymistelystä niin välittänytkään. Hahmoille on myös rakennettu mukavasti luonnetta ja heidän välisiin suhteisiinsa on panostettu. 

9. Titanic

Minua ärsyttää, että Titanic on listalla näin ylhäällä. Ehkäpä olin niin ihastunut Jackiin, että annoin elokuvalle arvosanaksi 4/5. Mielestäni Titanic ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin ihmeellinen elokuva. Onhan se klassikko, ja erityisesti katastrofikohtaukset ja laiva ovat hyvin näyttäviä edelleen ajan kulusta huolimatta, mutta juoneltaan elokuva on melko perinteinen rakkaustarina. Turhinta elokuvassa ovat kuitenkin alussa ja lopussa olevat pätkät, joissa tutkijat tutkivat aluksen hylkyä ja löytävät Rosesta tehdyn maalauksen. Tämän sivujuonen olisi voinut jättää minun puolestani kokonaan pois. Kiinnostavaa kuitenkin huomata, kuinka paljon mielipiteet näitä elokuvia kohtaan ehtivät muuttua suhteellisen lyhyessä ajassa, ja onhan Titanicin pääkaksikon näytteleminen kuitenkin hyvin taitavaa.

8. Ihmeperhe 2

Ihmeperhe 2 on todella onnistunut jatko-osa, jossa on sekä rauhallisempi perheteema, että vauhdikkaampi supersankarimeininki. Parasta elokuvassa on seurata Ilun selviytymistä koti-isän roolista ja tietysti perheen nuorimmaisen Jaskan uusien kykyjen selviämistä ja kaikkea sitä kohellusta, mitä kyvyistä seuraa. Kävin katsomassa Ihmeperhe 2:n elokuvateatterissa ja olin elokuvan jälkeen positiivisesti yllättynyt. Luultavasti tulenkin elokuvan vielä joskus katsomaan uudelleen.

7. Naapurini Totoro

Naapurini Totoro on ihana ja hyvin mielenkiintoinen elokuva, johon on monia näkökulmia. Miyazaki on päästänyt elokuvaa tehdessään mielikuvituksensa vauhtiin ja lopputulos on taidokasta katsottavaa. Elokuvan hahmot ovat kiinnostavia ja kaikki hyvin pidettäviä. Totorossa parasta ovat mahtavat eläinhahmot! Kokonaisuudessaan Totoro on hyvänmielen elokuva, vaikka välillä on hieman synkempiäkin hetkiä.

6. Avengers: Infinity war

Viimeisin Avengers-elokuva on hyvin massiivinen tuotos ja se on kuin MCU:n (Marvel Cinematic Universe) ilotulitusta. Elokuva onnistuu yllättävän hyvin pitämään itsensä kasassa ja antamaan tasaisesti ruutuaikaa kaikille hahmoille. On aina yhtä kiinnostavaa seurata suuren supersankariryhmän taistelua yhteistä vihollista vastaan. Oli miten oli, en malta odottaa jatko-osan ilmestymistä. Avengers: Endgamen trailerihan julkaistiin noin viikko sitten ja pakko sanoa, että olen melko täpinöissäni...

5. Zootropolis

Zootropolikseen minulla on eityinen tunneside. Minulla oli kausi, jolloin olin todella ahdistunut ja kokenut suuria vastoinkäymisiä ja jostain syystä tämä oli minulle tuolloin se "aivot narikkaan"-leffa, jonka parissa rentouduin usein halutessani hetkeksi unohtaa kaikki omat ongelmani. Nykyäänkin minulle tulee elokuvan katsomisesta aina parempi olo. Pidän erityisesti elokuvan hahmoista ja kaupungin pienistä yksityiskohdista.  Myös juoni jaksaa viihdyttää useammallakin katselukerralla. 

4. Toy Story

Toy Story kuuluu vahvasti lapsuuteeni. Elokuvan hahmot ovat kaikki omalla tavallaan hauskoja tai kiinnostavia ja erityisesti elokuvan huumori saa minut aina hymyilemään. Toy Story on minulle

hyväntuulinen nostalgiamatka, eikä ainakaan nuorempana jännitystäkään puuttunut. Vaikka muistan monien hahmojen vuorosanat melkein ulkoa, en koskaan kyllästy tähän elokuvaan. Animaatiojälki on aikaansa nähden yllättävän hyvää, mutta kyllähän kehitys on valtava, kun elokuvaa vertaa Disneyn ja Pixarin nykyiseen tuotantoon.

3. Frozen

Frozenista on muodostunut pysyvä osa minun joulukuutani. Pidän eniten elokuvan sisarrakkaus-aiheesta ja siskosten suhteen kuvaamisesta. Frozenin myös tunnistaa hyvin nopeasti Disney-elokuvaksi mm. animaatiotyylin ja laulujen perusteella, joka ei tällaiselle Disney-fanille ole lainkaan huono asia. Pidän elokuvan hahmoista ja suuri plussa tulee laulujen runsaasta määrästä, jotka ovat lähes kaikki hyvin onnistuneita erityisesti alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa.

2. Coco

Coco on ehdottomasti yksi tämän vuoden lempielokuviani. Kävin katsomassa sen elokuvateatterissa ilman sen kummempia odotuksia, mutta elokuvan jätti lähtemättömän vaikutuksen kauniilla tarinallaan. Ensimmäisen katselukerran jälkeen pidin elokuvaa kyllä hyvänä, mutta jäin vielä kaipaamaan jotakin. Olen kuitenkin katsonut sen useampaan otteeseen uudelleen ja pidän siitä joka katselukerralla enemmän. Kuolleiden kaupunki on kuvattu todella kauniisti ja myös Meksikon kulttuuri esiintyy elokuvassa ihanasta näkökulmasta. Nykyään tykkään myös Cocon lauluista enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla. Arvostelussa annoin elokuvalle 4,5/5 tähteä, mutta nykyään voisin ehkäpä antaa elokuvalle jopa 5 tähteä. Haluaisin edelleen kovasti katsoa elokuvan espanjaksi, mutta en ole löytänyt espanjan kielistä versiota mistään...

1. WALL-E

Wall-e on ainoa elokuva, joka sai alkuperäisessä arvostelussaan täydet 5/5 tähteä. En yksinkertaisesti löydä elokuvasta mitään moitittavaa ja se on monella tavalla erilainen ja erottuva animaatio. Ensinnäkin animaatiojälki on monissa kohtauksissa hyvin aidonnäköistä ja Wall-e ja Eva ovat molemmat todella suloisia. Välillä Wall-e tuntuu melkein mykkäelokuvalta, sillä robotit eivät puhu joitakin yksittäisiä sanoja enempää, mikä antaakin ilmeille ja elekielelle hyvin suuren merkityksen. Myös varoittava sanoma ympäristön tuhoutumisesta on tärkeä ja se tulee elokuvassa mainiosti ilmi.

Tämän vuoden puolella ei taidakaan enää elokuva-arvosteluita tulla, mutta jotakin muita tekstejä tulee kyllä, jos vain aika sallii. Oikein hyvää joulun odotusta kaikille, enää vähän päälle viikko jouluun!

5+1 elokuvaa joulun aikaan

Hei ja oikein hyvää joulukuun alkua!

En ole mikään jouluelokuvien suurkuluttaja, mutta ne kuuluvat silti jouluun ja tuovat tunnelmaa. Tänä jouluna tarkoituksenani olisikin tutustua myös niihin jouluklassikoihin, joita en ole koskaan katsonut. Suosituksia otetaan mielellään vastaan! Tänne blogin puolelle halusin kuitenkin tällä kertaa listata niitä jouluelokuvia, joista minulla tulee joulufiilis. Lähes kaikki elokuvat johtavat juurensa lapsuuteen ja nostalgiapisteitä ropisee. En laita elokuvia mihinkään järjestykseen, sillä ne ovat niin erityylisiä, että tuntuu mahdottomalta alkaa vertailla niitä kaikkia keskenään.

Joulutarina (2007)

Olen huono katsomaan suomalaisia elokuvia ja kuten sanoin, myöskään jouluelokuvat eivät ole minun alaani. Joulutarina tekee kuitenkin kaksi poikkeusta. Elokuva kertoo siis lyhykäisyydessään joulupukin tarinan lapsuudesta siihen, kuinka hänestä tuli Joulupukki. Maisemina nähdään paljon Suomen kauneinta Lappia. Näin elokuvan ensimmäsitä kertaa ala-asteella ja sen jälkeen se on tullut katsottua useampaan otteeseen perheeni kanssa joulun alla. Tässä on niin lämmin ja jouluinen tunnelma, vaikka välillä kyyneleetkään eivät ole kaukana... Ai että, pakko katsoa Joulutarina tänä talvena pitkästä aikaa!

Yksin kotona (1990)

Yksin kotona-elokuvat olivat ehdottomia suosikkejani joulun alla! Elokuvasarjalle on tehty peräti neljä jatko-osaa, mutta en muista mitkä niistä olen katsonut ja mitä en. Ensimmäisen osan muistan kuitenkin parhaiten. Yksin kotona-elokuvia tulee joka vuosi joulun alla televisiosta ja aina niitä tulee jonkin verran katseltua. Pienen Kevin-pojan perheen on tarkoitus lähteä lomamatkalle jouluksi, mutta he nukkuvat pommiin. Aamun kiireisessä lähdössä perhe unohtaa Kevinin kuitenkin kotiin. Kevin nauttii yksin olemisesta, mutta pian hän ei enä olekaan talossa yksin, kun kaksi murtovarasta yrittävät parhaansa mukaan ryöstää talon. Kevin keksii kaikenmaailman esteitä varkaille ja kohellus jaksaa aina viihdyttää. Siinä missä Joulutarina on koskettava elokuva, Yksin kotona on läminhenkistä komediaa.

Lumiukko (1982)

Tämä elokuva ei taida olla kenellekään uusi tuttavuus. Lumiukko pyörii televisiossa joka joulu ja tarina on monille tuttu pienestä lähtien. Ensi lumi sataa maahan ja pieni ystävää kaipaava poika päättää rakentaa pihalleen lumiukon. Lumiukko herää henkiin ja kaksikko ehtii seikkailla lyhyessä ajassa monessa paikassa sekä pojan talossa että kaukana sen ulkopuolella. Lopun taidattekin jo arvata. Itse taisin lapsena itkeä elokuvan lopussa ja edelleen siitä tulee ainakin kylmät väreet. Tavallaan elokuvan voisi sanoa olevan loppuun kulutettu, mutta se vain on ehdottomasti niitä elokuvia, jotka kuuluvat jouluun. Vaikka sitten vain pyörimässä taustalla ilman, että kukaan edes kunnolla katsoo sitä.

Napapiirin sankarit (2010)

Jo toinen suomalainen elokuva! Ehkä en sitten olekaan niin huono suomalaisten elokuvien katselija. Napapiirin sankarit ei edes ole jouluelokuva, mutta yhdistän sen silti joulun lähistölle talvisten Lappi-maisemien vuoksi. Lyhykäisyydessään Napapiirin sankarit on tarina digiboksin hakureissusta, johon tulee pari muuttujaa. Yksinkertainen digiboksin ostaminen ei olekaan niin helppo tehtävä kuin voisi kuvitella, ja se kasvaa kolmen miehen seikkailuksi ympäri Suomea. Jo elokuvan yksinkertainen, mutta nerokas idea tekee siitä yhden kaikkien aikojen suosikkikomedioistani. Napapiirin sankarit on saanut myös kaksi jatko-osaa, mutta toisesta osasta en pitänyt ja kolmatta en ole katsonut enkä usko sen yltävän ensimmäisen tasolle.

Frozen-huurteinen seikkailu (2013)+

Olafin jouluinen seikkailu (2017)

Frozenkaan ei ole jouluelokuva, mutta siitä on tullut minulle jonkin tason jouluperinne. Talvisia maisemia riittää ja mikäs sen parempi tekosyy laittaa monien lasten suosikki Disney-prinsessaelokuva pyörimään televisioon, kuin itse joulu!  Arendellin valtakunnan siskokset Anna ja Elsa ovat lapsena parhaita ystäviä, mutta Elsan saadessa taikavoimia joita ei osaa hallita, hän eristäytyy muista, koska pelkää olevansa muille vaaraksi. Olen aiemmin blogissani maininnutkin omasta viha-rakkaussuhteestani Frozeniin. Ennen suorastaan vihasin koko elokuvaa ja erityisesti sitä hypetystä, mutta katsoessani sen uusin silmin tajusin itse asiasssa pitäväni elokuvasta! Parasta tässä on mielestäni sisarussuhteen kaunis kuvaaminen. Mikäli jouluversiota kaipaa, on Frozenista tehty myös Olafin jouluinen seikkalu -lyhytelokuva, jossa lumiukko-Olaf haluaa luoda Annalle ja Elsalle uusia jouluperinteitä ja tuoda siskoksille jouluilon.

The Greatest Showman: elokuva-arvostelu

kaikki postauksen kuvat osoittesta www.moviescreenshots.blogspot.com

***

P.T. Barnum elää perheensä kanssa köyhää elämää, mutta unelmoi suurista asioista. Hän haluaa tarjota perheelleen kaiken mahdollisen, vaikka tämän vaimo Charity yrittää vakuuttaa olevansa täysin onnellinen ja tyytyväinen heidän elämäänsä. Pian Barnum menettää työpaikkansa ja ottaa suuren lainan perustaakseen oman vahanukkemuseon. Museo ei menesty, mutta Barnum keksii toimivan, ihmisiä kiinnostavan keinon menestyä. Barnum etsii oomituisina pidettyjä ihmisiä ja alkaa järjestää "Kummajaisnäytöksiä". Näytökset saavat aikaan ristiriitaisia tunteita, mutta rahaa tulee. Entinen "Barnum's American Museum" saa nimekseen "Barnum's Circus" ja uudenlainen elämäntapa on syntynyt.

***

 The Greatest Showman perustuu P.T. Barnumin elämään hänen sirkuksensa alkuvaiheista. Elokuva on kuitenkin hyvin siloiteltu versio Barnumista ja tarinaa on toki jokin verran väritetty. Musiikilla on hyvin suuri paino, sillä elokuva on todellakin musikaali. Olen todella iloinen siitä, että musikaalielokuvia edelleen tehdään ja ne menestyvätkin ihan mukavasti. Olen vasta lähiaikoina löytänyt sisäisen musikaali-ihmiseni, mutta rakastan erityisesti mahtipontisia ja nopeatempoisia musiikkinumeroita. Siksi The Greatest Showman onnistui vakuuttamaan minut musiikillsesti eritäin hyvin.

Elokuvan tärkeimpiä henkilöitä ovat ainakin itse P.T. Barnum (Hugh Jackman), tämän vaimo Charity (Michelle Williams) ja näytelmäkirjailija Phillip Carlyle (Zac Efron), jolle Barum antaa 10% showstaan. Barnum on suurimman osan ajasta ihan mukava ja pidettävä hahmo, joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Barnumin perhettä kuvataan aika ajoin, mutta elokuvan edetessä enemmän sirkuksen tapahtumiin, perhe jää hieman taka-alalle. Perheeseen kuuluvat Charityn ja P.T. Barnumin lisäksi kaksi nuorta tytärtä, Caroline ja Helen.

 Barnum on  kunnianhimoinen ja energinen henkilö, joka haluaa toteuttaa sekä itsensä että perheensä unelmia. Barnum ystävystyy Phillip Carlylen kanssa pyytäessään tätä mukaan sirkuksen pyörittämiseen. Philip on tottunut sirkusta "sivistyneempään" meininkiin, mutta lähtee lopulta mukaan Barnumin tarjoukseen. Philip rakastuu sirkuksessa esiintyvään Anne Wheeleriin (laulaja/näyttelijä Zendaya), joka jää hahmona melko tylsän  ja tyhjän tuntuiseksi
Muita hahmoja elokuvassa ovat tietenkin sirkuksen "kummajaiset" aina parrakkaasta naisesta lyhytkasvuiseen mieheen, sekä kuuluisa oopperalaulaja Jenny Lind (Rebecca Ferguson) , josta Barnum saa bisneksensä uuden vetonaulan.

The Greatest Showmanin paras puoli on musiikki. Tarina etenee musiikin voimalla ja kappaleita on runsaasti. Monet musiikkikohtaukset ovat myös näyttäviä ja rytmikkäitä niin, että tekisi mieli itsekin elää musikaalimaailmassa ja alkaa tanssia ympäri katuja. Elokuva alkaa mahtipontisella kappaleella The Greatest Show, joka saa katsojan nopeasti kiinnostumaan elokuvasta ja vie oitis upean sirkuksen tunnelmiin. Herkempiin ja hidastempoisempiin kappaleisiin kuuluu mm. Anne Wheelerin ja Philip Carlylen rakkauslaulu Rewrite the stars sekä Barnumin ja Charityn tarinan kertova A Million Dreams. Omia suosikkikappaleitani olivat The Other Side, jossa Barnum suostuttelee Philipiä mukaan hänen sirkuksensa pyörittämiseen sekä vahva Jenny Lindin esittämä Never Enough. Lisäksi sirkuksen "kummajaisten" esittämässä This Is Me-kappaleessa on mukava sanoma. Suurin osa elokuvan kappaleista on hyvin onnistuneita ja niitä löytyy soittolistaltanikin. Musiikillisesti elokuva on siis hyvin onnistunut.

Juoni on yksi The Greatest Showmanin miinuspuolista. Se ei tuo juurikaan yllätyksiä ja tuntuu ajoittain keskeneräiseltä. Kaikista ongelmista päästään nopeasti yli ennalta-arvattavila tavoilla. Myös suurin osa hahmoista jää hyvin pinnallisiksi, eikä heille ole kirjoitettu tarpeeksi persoonallisuutta, taustatarinaa tai muuta mielenkiinnon herättävää asiaa.

The Greatest Showman on musikaalisesti todella mukavaa seurattavaa, mutta elokuvan juoni jää yllätyksettömäksi ja kohtaukset musiikkiosioiden välissä jäävät usein mitäänsanomattomiksi. Myös moni hahmoista jää keskeneräisen ja pinnallisen oloiseksi. Musiikkikohtaukset ovat kuitenin elokuvan suola ja ne on rakennettu näyttäviksi ja mukaamsatempaaviksi. Musiikkikohtauksia on myös sen verran runsaasti, että ne riittävät pitämään kiinnostuksen yllä läpi elokuvan. Suosittelenkin The Greatest Showmanin katsomista musikaalielokuvien ystäville, kyllä se ainakin kerran kannattaa katsoa läpi.

3/5

***

Nyt saakin jo alkaa katsella jouluelokuvia, niitä on alkanut tippua ihan mukavasti ainakin Viaplayhyn ja Netflixiin. Oikein hyvää joulukuun alkua kaikille!