keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Mikä elokuvissa kiehtoo?

Hei taas! Tällä kertaa luvassa onkin hieman erilaista postausta, sillä ajattelin hieman pohtia, miksi oikeastaan pidän niin paljon elokuvista ja mikä minua niissä kiehtoo. Inspiraation tähän sain viime sunnuntaina tullessani elokuvateatterista kotiin. Olen edelleen aivan fiiliksissä Labyrintin viimeisestä osasta siitä arvostelua myöhemmin ja elokuvan tuomia kyyneleistä pyyhkiessäni mietin, kuinka hienoa oikeastaan on, että ihmisen voi saada itkemään vain elokuvan avulla!

Tunteet

Jotta elokuva pääsee omille suosikkilistoilleni, täytyy sen ehdottomasti herättää tunteita. Parasta onkin se, jos elokuvan aikana katsoja saa tuntea paljon erilaisia ja ristiriitaisiakin tunteita. Joskus itkettää, joskus naurattaa. En erityisemmin pidä 100% nyyhkyleffoista kuten vaikkapa Hachiko sillä niistä jää kamala olo. En myöskään ole komedioiden paras ystävä, sillä olen aina ollut hieman pohdiskelevaa tyyppiä, enkä osaa nauttia kohelluksesta. Onkin hienoa, että vain ruudun kautta näytettävän fiktiivisen tarinan avulla voi saada itsensä itkemään tai nauramaan!



Hyppy toiseen maailmaan

Joskus oma elämä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja joskus taas todella tylsältä ja merkityksettömältä. Silloin onkin paras tunne ikinä, kun saa laittaa hyvän elokuvan pyörimään ja hypätä ikään kuin toiseen maailmaan ja toiseen seikkailuun. Joskus haluaa matkusta Disneyn taianomaisiin maailmoihin, joskus taas keskelle taistelua seuraamaan Nälkäpeliä. Murheet tuntuvat unohtuvan joksikin aikaa, kun seuraa suosikkihahmonsa kamppailua läpi haasteiden. Elokuva voi myös luoda toivoa. Vaikka koko tarina olisi täysin keksitty, joskus ajatus elokuvahahmon selviytymisestä vaikeiden aikojen yli silti auttaa myös itseä. 



Hahmot

Hahmot ovat myös erittäin tärkeä osa elokuvia. Jos kaikki hahmot tuntuvat rasittavilta tai tylsiltä, kärsii koko elokuva paljon. En ole koskaan fanittanut esimerkiksi ketään laulajaa, mutta elokuvahahmoihin on tullut ihastuttua useampaan otteeseen (heh... :D). Hahmot voivat myös joskus olla esikuvia. Maailma kaipaa enemmän Urhea-elokuvasta tutun Meridan rohkeutta ja jokainen tarvitsee Labyrintti-elokuvasta tutun Newtin kaltaisen ystävän.  Elokuvista ja niiden hahmoista saa myös paljon inspiraatiota esimerkiksi piirroksiin.


Miettiminen

Elokuvat muistuttavat usein tärkeistä asioista, jotka meinaavat välillä unohtua, kuten ystävien merkityksestä ja siitä, mikä elämässä oikeastaan on tärkeää. Kun elokuvahahmo kuolee, mikä hänelle merkitsi ja oliko hän tyytyväinen elämäänsä? Joskus ne myös laittavat miettimään omaa toimintaa
sekä maailman ongelmia. Elokuvien kautta saa myös helposti todella mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. On mahtava tunne kun löytää jonkun saman elokuvan fanin ja keskustelu sujuu kuin itsestään!




Vapaa-ajan harrastus


Aloin lukea elokuva-arvosteluja joskus 2016 aikoihin ja sen kautta sain myös uusia näkökulmia elokuviin. Pikku hiljaa syntyikin ajatus, että voisin alkaa kirjoittaa analyyseja itsekin. Blogimaailma onkin avannut minulle aivan uuden ulottuvuuden elokuvien maailmaan ja arvostelujen kirjoittaminen saa ajatukset hetkeksi pois koulustressistä ja muista mieltä painavista asioista. Elokuvamaailma on todella monipuolinen ja aina löytyy uutta katseltavaa ja pohdittavaa.

----

Tätä oli todella mukava kirjoittaa. Olisi mukava kuulla muilta elokuvahulluilta, mikä niissä elokuvissa on se juttu. Elokuvien täyteistä viikkoa kaikille ja hyvää ystävänpäivää!






torstai 8. helmikuuta 2018

Frozen-huurteinen seikkailu - elokuva-arvostelu

Pitkästä aikaa blogin parissa! Minun on pitänyt arvostella Frozen jo kauan sitten, mutta asia on venynyt ja venynyt mm. koulujuttujen sekä yleisen väsymyksen vuoksi. Tuntuu kuitenkin todella hyvältä olla taas blogin ääressä! Mutta nyt Frozenin maailmoihin...

Juonen kerronta alkaa ja päättyy ***-merkkiin. Jos et siis ole nähnyt elokuvaa, skippaa suosiolla juonipaljastukset.

***

Frozen-huurteinen seikkailu kertoo Arendelin valtakunnassa asuvista kahdesta siskoksesta, Annasta ja Elsasta. Nuorten siskosten välillä on lämmin side ja he leikkivät paljon yhdessä. Elsalla on taikavoimia, joka tekeekin leikkimisestä hauskempaa, sillä Elsa osaa mm. muuttaa maan jääksi sekä luoda korkeita lumikukkuloita joilla Anna voi hyppiä. Eräänä iltana Elsa kuitenkin osuu taiallaan vahingossa Annaan, ja kuningas ja kuningatar vievät Annan nopeasti peikko-papan luokse parannettavaksi. Peikko-pappa kertoo myös Elsan taikojen vaaroista ja kehottaa tätä opettelemaan voimiensa hallitsemista.  Tapahtuman jälkeen Arendelin portit suljetaan ja siskokset eristetään toisistaan. Anna kaipaa Elsan seuraa eikä ymmärrä, miksei sisko enää ole hänen kanssaan. Elsa taas pelkää omia voimiaan ja on paljon huoneessaan peloissaan. Sisarusten ollessa teini-iässä heidän vanhempansa kuolevat ja valtakunta suree.


Arendelin portit avataan monien synkkien vuosien jälkeen ja juhlat sujuvat vaihtelevissa tunnelmissa. Anna on tavalliseen tapaansa innoissaan ja löytää seurakseen Etelä-saarilta tulleen prinssi Hansin ja
pari rakastuu oikopäätä. Elsa on hermostunut ja pelkää voimiensa paljastumista. Annan pyytäessä uudelta kuningattarelta siunausta hänen ja Hansin liitolle Elsa kieltäytyy ja siskokset riitautuvat. Elsa hermostuu entisestään ja voimat paljastuvat. Elsa pakenee ja jättää taakseen ikuisen talven. Anna lähtee siskonsa perään ja jättää valtakunnan Hansille siksi aikaa kunnes palaa. 

Elsa pakenee pohjoisvuorille ja vihdoin voimansa valloilleen. Hän rakentaa itselleen suuren jäälinnan ja jää yksin asumaan omaan palatsiinsa. Samoihin aikoihin Anna löytää matkaseurakseen saamelaissukuisen Kristoffin ja tämän poron Svenin. Pian seuraan liittyy myös Elsan lapsena luoma elävä lumiukko Olaf. Matkalaiset löytävät Elsan palatsin ja Anna koettaa saada siskonsa palaamaan Arendeliin. Elsa ei tiedä luoneensa ikuisen talven valtakuntaan ja järkyttyessään jäädyttää vahingossa Annan sydämen. Anna viedään peikkopapan luokse, joka kertoo että hänet voi pelastaa vain tosi rakkauden teko. Kristoff lähtee viemään Annaa Hansin luokse, koska Anna uskoo Hansin suudelman olevan pelastus. 


Hans joukkoineen löytää Elsan ja kuningatar vangitaan Arendeliin. Tyrmässä Elsa kertoo kuitenkin Hansille ettei tiedä kuinka palauttaa kesä. Kristoff tuo Annan Hansin luokse ja lähtee Svenin kanssa pois toivoen parasta. Hans osoittautuu kuitenkin katalaksi juonittelijaksi ja jättää Annan yksin
jäätymään ja kuolemaan huoneeseen. Olaf saapuu ja johdattaa Annan pois huoneesta sekä saa Annan tajuamaan Kristoffin rakastavan häntä.

Kristoff tajuaa jonkin olevan vinossa ja palaa valtakunnalle. Hans väittää Annan kuolleen ja määrää Elsan surmattavaksi. Elsa kuitenkin pakenee tyrmästä ulos lumimyrskyyn. Anna ja Kristoff etsivät toisiaan, mutta kun Anna näkee Hansin olevan aikeissa tappaa Elsan, tämä heittäytyy siskonsa suojaksi ja jäätyy. Hans ei onnistu tappamaan Elsaa vaan lentää taakse päin jäätymisen voimasta. Elsa ymmärtää siskonsa pelastaneen hänet surmalta ja itkee lohduttomasti sekä halaa ikijäähän jähmettynyttä Annaa. Anna sulaa ikijäästä, sillä hänen uhrautumisensa siskonsa puolesta paljastuu tosi rakkauden teoksi. Elsa saa muutettua kesän takaisin ja petturiksi osoittautunut Hans palautetaan kotimaahansa. Anna ja Kristoff saavat toisensa ja Elsa luo Olafille oman lumisateen, jotta tämä ei sulaisi. Elsa myös rentoutuu, sillä hän tuntuu vihdoin saavan hyväksyntää. Siskokset päättävät, ettei linnan portteja suljeta enää koskaan.



***

Frozen sai huiman suosion eikä hypetys tunnu loppuvan koskaan. Itselläni on ollut elokuvaa kohtaan syvä viha-rakkaus-suhde. Joskus kun Frozenia meinasi tulla joka tuutista olin todella kyllästynyt koko teokseen ja ehdin valittaa asiasta jonkin verran. Kuitenkin katsoessani elokuvan joulun alla samalla silmällä kuin muutkin Disney-klassikot ja unohtamalla elokuvan suosion tajusin itse asiassa pitäväni elokuvasta ja erityisesti sen ideasta. Lempihahmokseni elokuvasta osoittautuikin vakava kuningatar Elsa. Pidän hahmon kehityksestä elokuvan aikana sekä eroavaisuudesta perinteisiin Disney-hahmoihin. Elsa on aluksi iloinen prinsessa kuten Annakin, mutta monien yksinäisten vuosien aikana hänestä kasvaa iloton ja pelokas persoona, joka ei uskalla päästää edes siskoaan lähelleen. 


Elsan sisko Anna on positiivinen ja vauhdikas tyttö, jolla riittää toivoa. Hän on kuitenkin myös melko äkkipikainen. Anna käy joskus ärsyttävyyden rajoilla, mutta on täydellinen vastakohta synkälle

Elsalle. Vaikka Elsan merkitys elokuvassa on yhtä suuri kuin Annan, on Anna elokuvassa enemmän esillä. Annaa matkalla auttava Kristoff on lämmin ja mukava persoona. Kristoffin poro Sven on ajoittain käytöksellään koiraa muistuttava uskollinen matkakumppani, mutta ei herätä minussa juurikaan tunteita suuntaan tai toiseen. Lumiukko Olaf keventää elokuvan tunnelmaa ja hänen yksinkertainen huumorinsa on ihan hauskaa kuunneltavaa.

Frozen menestyi elokuvateattereissa erittäin hyvin heti ilmestyttyään 2013 ja se onkin nykyään kaikkien aikojen yhdeksänneksi eniten tuottanut elokuva. Myös sen oheistuotteet ovat edelleen myyvää tavaraa. Elokuvalle on suunnitteilla jatko-osa ja se on siitä on tehty lyhytelokuvat Frozen-kuumetta (2015) ja Olafin jouluinen seikkailu (2017).

Frozenissa on paljon lauluja, joista omat suosikkini ovat suosittu Let it go jonka Elsa laulaa kokeillessaan voimiaan Pohjoisvuorilla sekä For the first time in forever joka kuullaan Elsan kruunajaisia valmistellessa ja porttien avaamisen aikana. Suurin osa kappaleista on todella toimivia, mutta ainoa josta itse en pidä ja jonka tahtoisin aina kelata on peikkojen laulava Fixer Upper, joka tuntuu turhalta ja vähän väkisin väännetyltä.


Katson itse Frozenin oikeastaan aina alkuperäiselä englannin kielellä, sillä en pidä laulujen suomennoksista ja olen tottunut kuulemaan Elsan Idina Menzelinä ja Annan Kristen Bellinä. Kuitenkin suomalaisessa dubbauksessa erityisesti Saara Aalto vetää roolinsa todella hyvin Annana ja saa laulut kuulostamaan hyvältä, vaikka sanat ovat omaan korvaani hieman kököt :D.

Kokonaisuudessaan Frozen on mielestäni ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva ja pidän elokuvan loppuratkaisusta. On myös todella hienoa että aiheeksi on nostettu mm. sisarrakkaus. Hahmot ovat onnistuneita, laulut mukavaa kuunneltavaa ja juoni toimii. Ainoa pieni miinus tulee itseltäni oikeastaan peikkojen laulusta, joka ei uppoa minuun millään lailla.

arvosana: 4,5/5


.
Loppuun vielä ilmoitusasiaa! Alankin siis arvostelemaan täällä Disney-elokuvien lisäksi muitakin leffoja, mitä mieleen tulee. Arvostelulistalla ovatkin mm. Nälkäpeli-elokuvat sekä Labyrintti-trilogia, johon olen tällä hetkellä aivan koukussa! Sunnuntaina pääsenkin elokuvateatteriin katsomaan sarjan viimeisen osan! Jännää! Disney-elokuvat ovat kuitenkin blogissa edelleen pääosassa, siitä ei ole huolta. Toivottavasti saan seuraavan arvostelun kirjoitettua lyhemmällä aikavälillä millä tämä tuli ;).

Ihanaa viikkoa kaikille!