perjantai 21. kesäkuuta 2019

arvostelussa: Aladdin (2019)

Arvostelin viime kuussa Aladdinin vuonna 1992 julkaistun piirretyn version, ja tähtiä se sai 4.5/5. (Kokonaan voit lukea arvostelun tästä.) Elokuva onkin todellinen klassikko, enkä usko kovinkaan monen odottavnkaan uuden version pääsemistä samalle tasolle. Kuinka uusi Aladdin sitten pärjäsi minun näkökulmastani? Oliko uusi versio täysin turhaa, vanhan ja hyvän uudelleen kierrättämistä vai yllättikö elokuva odotukseni?

Arvostelu sisältää paljon vertailua 2019 vuoden ja 1992 vuoden versioiden välillä :D.




***

Agraban valtakunnan johtajaksi pääsemistä havitteleva sulttaanin neuvonantaja Jafar tarvitsee toivoidensa täyttymiseen Ihmeiden onkalosta löytyvää taikalamppua, jossa asuu kolme toivomusta toteuttava Henki. Jafar ei kuitenkaan suinkaan aio itse vaarantaa henkeään astumalla monia ihmishenkiä vaatineen onkalon sisään, vaan hän tarvitsee jonkun tuomaan lampun. Huomatessaan prinsessaan ihastuneen katuvarkaan, Aladdinin oleskelevan luvattomasti palatsissa, Jafar näkee tilaisuutensa tulleen ja järjestää Aladdinin noutamaan lampun hänelle luvaten palkkioksi työstä hurjasti rikkauksia, jotka hänen mukaansa auttaisivat Aladdinia tekemään vaikutuksen prinsessaan.

***

Elokuvan päähenkilönä toimii tietenkin kaduilla asuva, köyhä Aladdin, joka hankkii elantonsa varastelemalla. Aladdin on kuitenkin hyväntahtoinen, sillä hän varastaa pakon sanelemana ja on myös valmis esimerkiksi jakamaan hankkimaansa ruokaa muille, vielä huonommassa asemassa oleville. Aladdin on seikkailunhaluinen ja rohkea, mutta vaikka hän on sopeutunut omaan eläämäänsä hyvin, hän haaveilee usein palatsista ja rikkaammasta elämästä, sekä tietenkin ihastuksensa Jasminen sydämestä. Aladdin on hyvin samanlainen hahmo kuin piirretyssä versiossa. Hän vaikuttaa ihan mukavalta, mutta jää hahmona tylsäksi. Hahmon persoonallisuus on hyvin samanlainen kuin tuhansilla tarinoiden päähenkilöillä, eikä hän jää erityisemmin mieleen. Uudessa versiossa hahmoa näyttelee Mena Massoud, joka oli itselleni täysin tuntematon ennen elokuvan katsomista. Massoud luo Aladdinista hyvin samanlaisen kuvan kuin aiemmassa versiossa ja onnistuu työssään hyvin. Hahmo ei vain itsessään anna mahdollisuuksia erottuvampaan näyttelijän työhön.




Toisin kuin Aladdin, palatsissa elävä prinsessa Jasmine on saanut uudessa versiossa hieman muutoksia. Hahmo on otettu elokuvassa huomattavasti suurempaan rooliin, ja hahmo on myös saanut entistä määrätietoisemman ja itsenäisemmän luonteen. Jasmine esitellään uudessa elokuvassa heti alussa Aladdinin tapaan, ja hän myös taistelee entistä vahvemmin omien oikeuksiensa eteen. Jasmine on uuden version parhaita puolia, sillä näin elokuva saa uudenlaista sanomaa, ja hahmon persoonallisuus on huomattavasti kiinnostavampi kuin Aladdinin. Jasmine haluaa edelleen muuttaa Agraban vanhahtavaa lakia ja poistaa pakkoavioliiton, mutta tällä kertaa hän kyseenalaistaa myös sen, miksei itse voisi hallita valtakuntaa isänsä jalanjäljissä. Myös Jasminea näyttelevä Naomi Scott oli itselleni tuntematon ennen elokuvan näkemistä. Scott osoittautuu kuitenkin erinomaiseksi valinnaksi Jasminen rooliin, ja hän saa hahmoon tuotua myös jotakin uutta vanhan, aiemmin nähdyn prinsessan lisäksi.

Aladdinin trailerin saapuessa yksi eniten epäilyksiä tuonut hahmo oli Will Smithin esittämä lampunhenki. Henki on monen suosikkihahmo lapsuudesta, eikä Robin Williamsin vauhdikkaan hengen saappaisiin astuminen olisi helppo asia. Onkin hyvä, ettei vanhaa Henkeä ole yritetty tehdä väkisin uudelleen, vaan Smith näyttelee Henkeä omalla tavallaan, luoden rennomman ja eri tavalla huumorintajuisen Hengen. Henki on suurimman osan ajasta hyvin onnistunut ja viihdyttävä hahmo, ja parhaimmillaan hän on neuvoessaan ja ohjaillessaan Aladdinia toimissaan.



Suurin pettymys hahmoista on Jafar. 1992 julkaistussa elokuvassa Jafar on yksi Disneyn pahimpia pahiksia, ja hahmon matala ääni sekä juonikas ja uhkaava ulkomuoto toivat hahmoon vielä lisää pelottavuutta, mitä toimiva pahis tarvitsee. Marwan Kenzari häviää kuitenkin pahasti alkuperäiselle hahmolle, ja piirroselokuvan Jafar päihittäisi Kenzarin hahmon 10-0 jo pelkällä karmaisevalla äänensävyllään. Uusi Jafar ei onnistu tuomaan minkäänlaista pelkoa, mikä on harmi. Näin suuressa elokuvassa Jafarista olisi voitu tehdä hurjasti pelottavampikin.

Agraban sulttaania ja näin ollen myös Jasminen isää elokuvassa näyttelee Navid Negahban. Sulttaani oli animaatiossa huumorihahmo, mutta uudessa Aladdinissa hän kuuluu vakavasti otettaviin hahmoihin. Muutos sopii uuteen versioon hyvin, ja luo näin mukavasti pientä muutosta animaation ja live action-elokuvan välille. Lisäksi uuteen elokuvaan on lisätty muutamia uusia hahmoja, joista eniten ruutuaikaa saa Jasminen hovineito Dalia, jota näyttelee Nasim Pedrad. Dalia sopii elokuvaan hyvin, ja hänelle on saatu sopivasti omat hetkensä. Hahmo ei tunnu missään kohtaa turhalta lisäykseltä, vaan hän sopii loogisesti juoneen. Dalia ja Jasmine ovat ystäviä, ja heidän väliset kohtauksensa ovat hauskaa ja miellyttävää seurattavaa. 



Aladdin on tarjonnut elokuvantekijöille paljon mahdollisuuksia erikoisefektien käyttöön, ja niitä hyödynnetään toimivasti. Erityisesti Ihmeiden onkalo on näyttävä, ja taikamatto-kohtaukset ovat hienon näköisiä. Agraban kaupunki on herätetty mukavasti eloon, ja siellä on samanlainen tunnelma kuin animaatiossa. Myös palatsi on hyvin samanlainen, millaiseksi sen animaation perusteella muistan. Jaksan harvemmin paneutua elokuvia katsoessani puvustukseen, mutta Aladdinista mieleeni jäivät erityisesti Jasminen näyttävät korut ja mekot, jotka ansaitsevat mielestäni erityismaininnan!

Myös animaatiosta tutut eläinhahmot on tuotu elokuvaan onnistuneesti tietokoneella. Jafarin papukaija Jago on edelleen menossa mukana, mutta jää kuitenkin huomattavasti animaatioversiotaan vaisummaksi. Olin iloinen, että Jago oli jälleen Jafarin avustajana, mutta jäin ikävöimään aiemman version vitsikkyyttä ja persoonallisuutta. Jasminen lemmikkileijona Rajah on ruudulla hyvin näyttävä ilmestys. Lisäksi Aladdinin apina Abu on tietenkin elokuvassa mukana muistuttaen hyvin vahvasti animaatioversiotaan. 



Aladdin on musikaali, ja se sisältää samat laulut kuin animaatioversio. Musiikkinumerot ovat onnistuneita, ja niitä on mukava seurata. Elokuva alkaa Agrabaan johtavalla Arabian Nights-kappaleella, joka toisaalta toimii, mutta toisaalta jättää hieman kylmäksi. Kertosäkeen alkaessa herää nostalginen tunnelma, mutta kappale olisi saanut olla mahtipontisempi. Myös toinen animaatiosta tuttu laulu, Aladdinin esittelevä One Jump Ahead jättää vielä kylmäksi. Kappale on itse asiassa Arabian Nights-kappaletta heikompi, ja täysi kopio animaatiosta. Kappale ja sen aikana esitettävät kohtaukset eivät tuo mitään uutta, ja tässä kohtaa ehtii jo toivoa, että elokuva paranee. Näin onneksi käy, sillä loput laulut ovat jo onnistuneempia. Hengen esittämä A Friend Like Me toimii, ja musikaalikohtaus on näytävä ja vauhdikas. Prince Ali on kohtauksena erityisen hieno tanssijoineen ja paraateineen, eikä laulussakaan ole moittimista. Ihana The Whole New World kuulostaa erittäin hyvältä ja saa kertosäkeessä kananlihalle - hyvällä tavalla. Vanhojen laulujen lisäksi elokuvaan on lisätty Jasminelle soolokappale Speechless, joka nousee omaksi suosikikseni The Whole New Worldin rinnalle. Kappale ja kohtaus ovat mahtipontisia, ja myös tämä kappale sai useassa kohtaa kananlihalle. 


Kokonaisuudessaan Aladdin on viihdyttävä yhden katselukerran leffa, mutta se ei jää erityisemmin mieleen. Mikään pyhäinhäväisys aiempaa versiota kohtaan ei missään nimessä ole kyseessä, mutta live action-versio jää kuitenkin animaatiota vaisummaksi. Piirrosjäljen puuttumisesta johtuvaa mielikuvituksen puutetta on saatu korjattua osittain uusilla näkökulmilla ja näyttävillä kohtauksilla, mutta erityisen erottuvaksi elokuva ei missään kohtaa nouse. Näyttelijävalinnat pettymyksen tuottavaa Kenzaria lukuun ottamatta ovat elokuvan kantava voima hyvien musiikkikohtausten ohella. Elokuvassa on jännitystä, naurua ja herkempiä hetkiä, ja saatan jonkin ajan päästä viihtyä sen seurassa toisenkin katselukerran. Aladdin jättää minut kuitenkin edelleen epäileväksi Disneyn remake-elokuvia kohtaan. 

2,5/5







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!