arvostelussa: Liikkuva linna (2004)

En ole koskaan ollut mikään animen suurkuluttaja, mutta monet Studio Ghiblin elokuvat ovat kuuluneet perheemme elokuvavalikoimaan lapsuudestani asti. Useat Ghibli-elokuvat tuli vuokrattua elokuvavuokraamoista viikonloppuisin yhden kerran katsottaviksi, mutta omana meiltä löytyi ainakin Kikin lähettipalvelu, Naapurini Totoro, Henkien kätkemä sekä tänään arvosteluun pääsevä Liikkuva linna. 

Liikkuva linna oli lapsena äitini lempielokuva, mutta itse en tuolloin lämmennyt sille yhtä paljoa. Pidin kyllä Ghiblin kummallisista, osittain pelottavista ja jännittävistä elokuvista (Henkien kätkemä olikin näistä oma suosikkini), mutta Liikkuva linna jäi tuolloin hieman sekavaksi. Nyt törmäsin elokuvaan kuitenkin uudestaan, ja halusin ehdottomasti nähdä sen hieman tuoreemmin silmin. 

***

Hattukaupassa työskentelevä nuori Sophie joutuu turhamaisuuden noidan kiroamaksi, ja muuttuu nuoresta tytöstä 90 vuotta vanhaksi naiseksi. Sophie ei pysty selittämään asiaa mitenkään perheelleen, joten hänen on lähdettävä etsimään asuinsijaa ja ratkaisua kiroukseensa muualta. Sophie päätyy asumaan salaperäisen Howl-velhon liikkuvaan linnaan, ja tutustuu myös linnan muihin asukkaisiin. Hän myös päätyy tekemään sopimuksen linnan tulidemoni-Calciferin kanssa, jonka avulla he molemmat pääsisivät eroon kirouksistaan.

***

Elokuvan päähenkilö on siis Sophie, hattukaupassa työskentelevä nuori tyttö, joka muuttuu vanhukseksi noidan kirouksesta. Sophie vaikuttaa hyvin kiltiltä ja tunnolliselta ihmiseltä. Tarinan mittaan hahmo kuitenkin kehittyy, ja hänestä tulee avoimempi ja rohkeampi. Sophie ei tahdo kenellekään pahaa, ja hän on valmis näkemään kaikissa jotakin hyvää. Päähenkilönä Sophie on hyvä. Hän on tavallinen, joten häneen on helppo samaistua, mutta hän ei jää tylsäksi, vaan uusia puolia tulee jatkuvasti esiin. Sophie ottaa myös äkkinäisen vanhenemisensa yllättävän hyvin vastaan, eikä hänen alkujärkytyksensä kestä kauaakaan.

Sophie törmää Howliin ensimmäisen kerran joutuessaan kadulla pulaan. Howl on hyvin mahtavat voimat omistava nuori velho, joka asuu Liikkuvassa linnassaan. Hänestä liikkuu ihmisten keskuudessa paljon huhuja, ja hänen persoonallisuuttaan ajatellaan usein ilkeäksi. Luonteeltaan Howl on joskus ylidramaattinen ja hieman teinimäinen, mutta sisimmässään hyväntahtoinen ja ystävällinen. Howl on hyvin kiehtova hahmo, josta  haluaa elokuvan aikana tietää koko ajan lisää. Hän onkin ehdottomasti lempihahmoni elokuvasta!

Liikkuvaa linnaa liikuttaa tulidemoni Calcifer. Calcifer on suloinen, kiukutteleva ja kiusoitteleva tuli. Hahmo on hyvin hauska ja mielenkiintoinen, mutta myös merkittävä juonen kannalta. Calcifer oli lapsena suosikkihahmoni elokuvassa, eikä se ole ihme - onhan hän mahtava työmyyrä liikuttaessaan valtavaa linnaa ihan itse ;).

Edellä mainittujen lisäksi elokuvan hahmokaartiin kuuluvat linnassa asuva Howlin nuori oppipoika Markl, mykkä ja avulias variksenpelätin Naurispää, katkera, Sophielle kirouksen langettava Turhamaisuuden noita sekä valtion johdossa toimiva, velhoja tavoitteleva Madame Suliman ja tämän iäkäs lemmikkikoira.

Yksi elokuvan ehdottomasti parhaista puolista ovat sen loppuun asti mietityt hahmot, ja niiden muutos. Jokainen hahmo muuttuu elokuvan aikana merkittävästi, eikä yksikään hahmo käy tylsäksi tai ärsytä.  Erityisesti päähenkilöt vaikuttavat aidoilta, koska heissä on niin monta puolta. Juoni seilaa tasapainoisesti yliluonnollisen ja maallisen välillä. Tapahtumien ympärillä on tavallinen maa, jossa käydään sotaa, mutta ajoittain siviilit myös elävät vain normaalia elämäänsä. Liikkuva linna taas on taianomainen kaikkine yksityiskohtineen ja uusine maisemineen, ja lisäksi velhot ovat kykyineen aivan omaa luokkaansa.Yliluonnollisuutta käytetään elokuvassa kiinnostavan synkästi ja dramaattisesti.

Visuaalisesti Liikkuva linna on taattua Ghibli-tavaraa. Ajoittain hahmojen liikkuminen on luonnollisesti epäsulavampaa kuin nykytekniikalla, mutta se ei häiritse katselua ollenkaan. Parasta antia elokuvassa ovat sen tarkasti piirretyt yksityiskohdat, joita löytää jokaisella katselukerralla lisää. Erityisesti liikkuva linna on täynnä pieniä yksityiskohtia, ja myös sen liikkuminen on näyttävää. Lisäksi maisemat ja hahmojen ilmeet ovat kauniisti toteutettu. Värimaailma vaihtelee paljon. Joskus värit ja maisemat ovat kirkkaita ja kesäisiä, joskus taas ahdistavia ja tummasävyisiä.

Mikäli elokuvasta haluaa etsiä miinuksia, sitä voi antaa erityisesti elokuvan loppupuolella tulevasta sekavuudesta. Yksi elokuvan kantava voima on sen tulkittavuus, mutta lopussa tahti kiihtyy melko yllättäen. Lisäksi Sophien vanhenemiseen olisi voinut kiinnitää enemmän huomiota. Itse olisin ainakin saanut shokin pidemmäksi aikaa, jos peilistä katsoisikin yhtäkkiä 90-vuotias versio itsestäni. Lisäksi aivan kaikilta kliseiltä ei säästytä, mutta suurimmaksi osaksi juoni on onneksi omaperäinen ja yllättävä.

Liikkuva linna on esimerkki animaatiosta, josta aikuiset tai nuoret saavat lapsia enemän irti. Elokuvasta riittää kyllä ihmeteltävää myös nuoremmille, ja erityisesti hauskat sivuhahmot tuovat varmasti viihdettä jokaiselle, mutta monimutkainen juoni ja abstraktit ilmiöt aukenevat paremmin varttuneemmille katsojille. Elokuvan parhaita puolia ovat sen kiehtovasti kirjoitetut hahmot ja juoni, josta löytää joka katselukerralla jotakin uutta. Elokuva vaatiikin luultavasti useamman katselukerran, jotta siihen pääsee aidosti sisälle. Liikkuva linna on taitava draamaelokuva, jota suosittelenkin kaikille varttuneemmille animaatioiden ystäville. 

4/5