Naapurini Totoro - elokuva-arvostelu

***

Naapurini Totoro kertoo Kusakaben perheen siskoksista, Meistä ja Satsukista. Tytöt muuttavat isänsä kanssa maalle ränsistyneeseen uuteen taloon lähemmäs sairaalassa olevaa äitiään. Uusi koti kuhisee outoja otuksia ja eräänä päivänä Mei löytää suuren ja hauskan näköisen Totoron. Tytöt ystävystyvät pian erikoisen otuksen kanssa ja saavat tavata myös kaksi pienempää Totoroa sekä matkustaa suuren kissabussin kyydissä. Naapurini Totoro päästää mielikuvituksen vauhtiin.

***

Naapurini Totoro on kirkkaasti yksi Hayao Miyazakin ja Studio Ghiblin tunnetuimmista elokuvista. Se julkaistiin vuonna 1988, mutta piirrosjäljen perusteella elokuvan ikää ei huomaa lainkaan. Naapurini Totoro esittelee oikeaa mielikuvituksen ilotulitusta ja huokuu lapsuuden viattomuutta. Vaikka elokuvassa on hieman dramaattisempia ja jännittävämpiäkin kohtauksia, pidän sitä vahvasti hyvän mielen elokuvana. 

Elokuvan päähenkilöitä ovat kymmenenvuotias Satsuki ja neljävuotias Mei. Satsuki on vastuuntuntoinen ja päättäväinen isosisko. Hän huolehtii paljon Meistä ja on pikkusiskoaan huolestuneempi äidistä. Satsukin huoli tulee luultavasti siitä, että hän ymmärtää sairauden vakavuuden ja kuoleman mahdollisuuden paremmin kuin nuorempi Mei.

Mei on vauhdikas ja hyväntahtoinen pikkutyttö. Hänessä on monia piirteitä, jotka muistuttavat lapsuuden hyväntahtoisuudesta ja mielikuvituksellisuudesta. Päähenkilöiden lisäksi elokuvassa esiintyvät siskosten mukavilta vaikuttavat vanhemmat. Perheen isä viettää mielellään aikaa tyttöjen kanssa ja hän työskentelee yliopistolla. Tyttöjen äiti sairastaa tuberkuloosia ja on siksi sairaalassa. Kaikilla perheen jäsenillä on hyvin lämpimät suhteet ja kaikki tuntuvat odottavan äidin palaamista kotiin.

Muuttaessaan uuteen taloon isoäiti auttaa perhettä mielellään mm. talon siivoamisessa. Sisarukset tutustuvat myös Kanta-nimiseen poikaan, joka vaikuttaa aluksi oudolta ja rasittavalta pojalta, mutta paljastuukin mukavaksi ja auttavaiseksi ihmiseksi. 

Elokuvan parasta antia ovat kuitenkin tarinan pörröisemmät hahmot. Totorot ovat sympaattisen näköisiä suippokorvia. Eniten ruutuaikaa saa suuri Totoro. En osaa kuvailla hahmojen ulkonäköä sen enempää. Kuvailisin Totoron olevan sekoitus hamsteria tai oravaa ja jättimäistä karhua? Vaikka oikeastaan se ei näytä paljoa miltään mainitsemistani eläimistä, haha :D

Kissabussi on Totoron ystävä. Se on nimensä mukaisesti kissa, joka on samaan aikaan bussi. Kissabussi vaikutti minusta lapsena hieman pelottavalta, mutta myös todella kiehtovalta hahmolta. Kissabussi nousi kuitenkin nopeasti suosikkihahmokseni, sen paljastuessa avuliaaksi ja kiltiksi karvakamuksi Totoron tapaan. 

Elokuvan yliluonnollisia eläinhahmoja yhdistää se, etteivät ihmiset Meitä ja Satsukia lukuun ottamatta pysty näkemään niitä (pieni spoileri: myös perheen äiti näkee elokuvan lopussa kissabussin)  Kissabussin voi ainoastaan tuntea tuulenpuuskana. Tämä on tietenkin herättänyt erilaisia näkemyksiä ja teorioita katsojissa. Katsojien keskuudessa on elokuvan julkaisemisesta lähtien liikkunut huhu, että Totoro olisi kuoleman jumala ja ilmestyisi siis vain kuolleille ja kuoleville ihmisille. Kissabussin taas uskotaan kuljettavan kuolevia tuonpuoleiseen. Osa

ihmisistä siis uskoo, että Mei, Satsuki ja perheen äiti kuolevat elokuvassa. Tästä näkökulmasta elokuva ei tietenkään enää kuulosta miltään hyvänmielen elokuvalta, mutta monissa studio Ghiblin elokuvissa pidän juuri siitä, että ne ovat niin kummallisia, että tulkinnanvaraa jää paljon. Miyazaki itse ei ole kuitenkaan vahvistanut teoriaa, joten elokuvan voi mieluusti katsoa ihan iloisella asenteella.

Naapurini Totoro on hyvin erikoinen, mutta kaunis elokuva. Vaikka siitä saa teorioiden avulla väännettyä myös hyvin synkän tarinan, minulle se on iloinen elokuva siskoksista ja heidän uusista, erikoisista ystävistään. Elokuva tarjoaa nähtävää ja mietittävää kaiken ikäisille katsojille ja sen voi katsoa useampaan otteeseen. Meillä elokuva löytyykin dvd-levyllä ja se on taidettu katsoa läpi ehkäpä yli 10 kertaa? Elokuvan juoni jää kuitenkin lopulta omaan makuuni hieman liiankin yksinkertaiseksi, joten jos jotain miinusta täytyy antaa, olisin toivonut elokuvalta hieman monimutkaisempia juonenkäänteitä. Suosittelen kuitenkin kaikkia ehdottomasti katsomaan Totoron läpi tai tutustumaan ylipäätään Ghiblin tuotantoon. Mainittakoon vielä se, että oma suosikkini studio Ghiblin tuotannosta on Henkien kätkemä, siitä tarkempaa analyysiä joskus myöhemmin kun ehdin katsoa elokuvan pitkästä aikaa läpi!

4/5