perjantai 26. kesäkuuta 2020

arvostelussa: Prinsessa Mononoke (1997)




Kirotun sikajumalan hyökkäyksen kohteeksi joutunut prinssi Ashitaka joutuu kirouksen uhriksi, ja hänen on lähdettävä etsimään parannuskeinoa metsän hengeltä. Ashitakalle tulee kuitenkin mutkia matkaan, kun hän törmää kunnianhimoiseen kaupunginjohtajaan Lady Eboshiin, joka aikoo surmata vanhat metsän jumalat. Luonto ja ihmiset joutuvat taistelussa vastakkain, ja vanhojen jumalien puolia nousee pitämään metsässä asuva San, joka tunnetaan kyläläisten keskuudessa myös prinsessa Mononokena.

Vaikka elokuva on nimetty Mononoken mukaan, elokuvan suurin päähenkilö on kuitenkin urheana ja hyväntahtoisena ihmisenä pidetty prinssi Ashitaka. Ashitaka onkin hyvin tasapainoinen ja rauhanomainen hahmo. Ashitaka ajautuukin luonnon ja ihmisten välisessä vastakkainasettelussa osapuolien välille, ja hän haluaisi saada luonnon ja ihmiset elämään sovussa vieretysten. Kaiken kaikkiaan Ashitaka on hyvin tavallinen päähenkilö. Tarinaa on helppo seurata hänen näkökulmastaan, mutta hahmo ei itsessään jää erityisemmin mieleen.

Prinsessa Mononoke, jota kutsutaan tutummin nimellä San, kuuluu elokuvan mielenkiintoisempien hahmojen joukkoon. San on kasvanut metsässä susien luona, ja hänelle on aikojen saatossa muodostunut suuri viha ja epäluulo kaikkia ihmisiä kohtaan. San onkin aluksi hyvin varautunut, mutta hänestä oppii elokuvan aikana lisää ja myös tämän aito persoona pääsee enemmän esille. San on hyvin määrätietoinen ja rohkea hahmo, joka ei epäile toimia. Myös tämän viha ihmisiä kohtaan on ymmärrettävä.

Vallanhimoinen Lady Eboshi on Sanin tapaan myös hyvin määrätietoinen hahmo. Hän tietää täysin mitä haluaa, eikä juuri jaksa kuunnella vastaväitteitä. Eboshi tuo osuvasti esille ihmisten itsekkyyden, joka on näkyvissä myös nykymaailmassa. Hänestä myös huomaa, kuinka vallanhimo ohjaa tämän toimintaa ja saa hänet ottamaan valtavia riskejä varoituksista piittaamatta.



Muita hahmoja elokuvassa ovat metsän erilaiset asukit. Erityisen kiehtova on peuran hahmossa kulkeva Shishigami, joka muuttuu yön tullen valtavaksi jumalaolennoksi. Shishigamista saa välittömästi hyvin arvokkaan vaikutelman. Lisäksi jumalaolennoista mieleen jäävät Sanista huolehtiva susijumala Moro sekä villisikajumala Nago. On kiinnostava seurata susilauman ja villisikalauman välisiä suhteita, sillä vaikka nämä eivät toisinaan tule erityisen hyvin juttuun, he ovat kuitenkin samalla puolella. Lisäksi tarinassa kulkee mukana Ashitakan uskollisena ratsuna toimiva Yakul.

Yksi Prinsessa Mononoken parhaita puolia on sen sanoma luonnon ja ihmisen suhteesta. Se tarjoaa aikuiskatsojalle riittävästi haasteita, ja itse asiassa uskonkin vanhempien nauttivan elokuvasta nuoria enemmän. Elokuva lukeutuu myös selkeästi studion raaempien elokuvien puolelle. Mitään Naapurini Totoro tai Ponyo rantakalliolla-tunnelmaa on siis turha odottaa.

Miyazakin elokuvia katsellessa nautin aina piirrosjäljestä. Hahmot ovat persoonallisia ja viimeisteltyjä, ja luonto kuvataan hyvin kauniina. Vaikka Prinsessa Mononokea kelpaa katsella, se ei kuitenkaan ole Ghiblin parasta tasoa, eikä se tarjoa samanlaista tunnelmaa visuaalisesti kuin esimerkiksi Henkien kätkemä tai Liikkuva linna. Erityisesti eläinhahmot ovat kuitenkin aidontuntuisia. Lisäksi piirrettyjä elokuvia on aina ilo katsella erityisesti nykypäivänä, tietokoneanimaatioiden aikakaudella.



Juoneltaan Prinsessa Mononoke on hyvin kiinnostava, ja lisäksi sen tarina kulkee miellyttävää tahtia. Elokuvassa on hengähdystaukonsa, ja rauhallisempien kohtausten aikana ehditään esimerkiksi tutustua syvemmin hahmoihin. Toiminnallisemmat kohtaukset taas tuovat onnistuneesti jännitystä. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, vaikka päähenkilö Ashitaka onkin omaan makuuni hieman tylsänpuoleinen. San ja Lady Eboshi kuitenkin ovat hyvin mielenkiintoisia, ja lisäksi persoonalliset eläinhahmot tuovat paljon lisämaustetta elokuvaan.

Prinsessa Mononoke on esimerkki enemmän aikuiskatsojille suunnatusta anime-elokuvasta. Sillä on hyvin tärkeä sanoma, ja se haastaa katsojaa ajattelemaan. Myös tarinallisesti elokuva on onnistunut, ja sen hahmoista oppii välittämään. Luonto kuvataan kauniina ja persoonallisena, ja erityisesti jumalahahmoihin on saatu mukavasti tarunomaisuutta. Kaiken kaikkiaan Prinsessa Mononoke on siis hyvin positiivinen elokuvakokemus, ja suosittelen ehdottomasti siihen tutustumista, jos tämän katsominen vielä uupuu Ghiblin elokuvien joukosta. Koko perheen elokuvailtaan en kuitenkaan tätä valitsisi, ainakaan jos joukossa on nuorempaa väkeä.

4/5










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parannettavaa, kehuttavaa, kysyttävää? Asialliset kommentit parantavat aina päivää!