Viidakkokirja (2016) - elokuva-arvostelu

Juonenkerronta alkaa ja päättyy ***-merkkiin. En kerro loppuratkaisua, mutta jos haluat välttyä mahdollisimman hyvin juonipaljastuksilta, voit siirtyä suoraan arvosteluun.

***

Mowgli on orpo pikkupoika, joka on asunut lähes koko elämänsä viidakossa susilauman kasvattamana. Ihmisille kaunaa kantava tiikeri, Shere Khan ei kuitenkaan jaksa enää kauaa katsella ihmispentua elävänä ja haluaakin surmata tämän. Huolehtivainen pantteri Bagheera lähteekin johdattamaan Mowglia ihmiskylään, jossa poika olisi turvassa kaltaistensa kanssa. Mowgli ei kuitenkaan tahdo lähteä ja haluaakin näyttää parhaansa mukaan kuuluvansa viidakkoon. Elokuvan aikana matkalle lähtee myöskin Mowglille tärkeäksi muodostunut karhu Baloo.

***

Jon Favreau on tunnettu ohjaaja erityisesti Iron man-elokuvistaan, mutta 2016 ruudulle pääsikin Disneyn Viidakkokirjan uusi versio. Tarina perustuu alun perin Rudyard Kiplingin tarinakokoelmaan, mutta tutuin versio monille taitaa olla Disneyn piirretty elokuvaversio vuodelta 1967. Nostalginen Disney-klassikko ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut suosikkeihini, vaikka olen sen muutamaan otteeseen nähnyt.  En myöskään ole oikeastaan koskaan ole pitänyt erityisemmin Disneyn näytellyistä uudelleen filmatisoinneista (Liisa ihmemaassa, Maleficent), koska mielestäni ne ovat olleet todella äkkiä unohdettavia. Ennakko-odotukset tätäkään elokuvaa kohtaan eivät siis olleet päätä huimaavat. Elokuva lojui kauan katselua odottavien elokuvien listalla, mutta jotenkin sen katsominen aina jäi. Nyt sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi katsoa Viidakkokirjan näytellyn version ja elokuva itse asiassa yllätti positiivisesti.

Lähes kaikki hahmot ovat tuttuja Disneyn Viidakkokirjan aiemmasta versiosta. Joidenkin hahmojen merkitys on kuitenkin hieman muuttunut ja minusta erityisesti tarinan pahis, tiikeri Shere Khan (äänenä Idris Elba) on uudessa versiossa julmempi ja mielenkiintoisempi hahmo. Viidakkokirjan päähenkilö Mowgli on piirretyssä versiossa mielestäni melko tylsä ja massaan hukkuva päähenkilö, mutta ihan pidettävä 

hahmo. Uudessa versiossa Mowgli on melko samanainen kuin aiemmassa, mutta lapsinäyttelijä Neel Sethi saa ajoittain hahmoon hieman lisää mielenkiintoa. Mowglia alusta asti vahtinut pantteri Bagheera (Ben Kingsley) on vakava ja välillä ilonpilaajamainen "lapsenvahti", mutta tekee kaiken kuitenkin Mowglin hyväksi.

Disneyn piirretyssä versiossa monet hurmasi erityisesti laiskahko ja hauska karhu Baloo. Odotinkin mielenkiinnolla millainen hahmo on tässä versiossa. Karhu on edelleen todella lämminhenkinen ja rento kaveri, ja todella pehmeän ja lutuisen näköinen. Baloo (Bill Murray) onkin suosikkihahmoni molemmissa elokuvissa.

Kaa-käärmeen (Scarlett Johansson) rooli jää uudessa elokuvassa paljon entistä pienemmäksi ja hänellä onkin vain yksi oma kohtaus, joka ei sekään oikeastaan muuta elokuvan juonta suuntaan tai toiseen. Kaa tuntuukin melko ylimääräiseltä hahmolta, joka oli pakko tunkea elokuvaan, koska se oli aiemmassa versiossa melko pidetty ja merkittävämpi hahmo. Minua ei olisi oikeastaan edes haitannut, vaikka koko käärmettä ei tässä elokuvassa olisikaan ollut.

Viidakkokirjassa on myös todella paljon muita hahmoja, joilla on elokuvan kannalta enemmän tai vähemmän merkitystä. Norsut ovat todella arvostettuja ja melkein jumalallisia eläimiä ja Mowglista huolehtinut susiemo on sydämellinen hahmo. Eläimet ovat aidon näköisiä, mutta niissä erottuu silti mielikuvituksen tuote ja lämminhenkisyys. Monet eläimet näyttävät myös todella suurilta ihmispoikaan verrattuna.

Viidakkokirja on tehty lähes kokonaan tietokoneella aina maisemista eläinhahmoihin asti. Ulkonäöllisesti se onkin oikeaa silmänruokaa ja olisi ollut varmasti hieno kokemus erityisesti elokuvateatterissa. Elokuvan kesto on 1h 42min, joka on melko tavallinen aika elokuvalle, mutta silti välillä juoni tuntui pitkästyttävältä. Tähän vaikuttaa kuitenkin vahvasti aiemman elokuvan juoni, sillä uusintaversio seuraa melko vahvasti vanhan klassikon jalanjälkiä.

Loppujen lopuksi Viidakkokirja oli positiivinen yllätys ja kuuluu yhdeksi parhaimmista Disney-klassikoiden näytellyistä versioista. Suurin osa hahmoista on näyttäviä ja mielenkintoisia ja Neel Sethi vetää Mowglin hahmon kiitettävästi läpi elokuvan. Elokuvan juoni on melko tasapaksu, mutta mielestäni selvempi ja syvällisempi kokonaisuus kuin vuoden 1967 musiikin täyteinen versio.

Juonellisesti Viidakkokirja ei kuitenkaan herättänyt kovinkaan suuria tunteita missään kohtaa. Musiikillisesti elokuva on ihan mukava, mutta aiemmasta elokuvasta lainatut kappaleet tuntuvat hieman turhilta. Lyhyesti sanottuna Viidakkokirja oli kuitenkin mukava elokuvakokemus, joka kannattaa katsoa läpi.

3/5